IRC-Galleria

Pelkään nykyisyyttä ja kahlitsen verraten menneisyyden ikeeseen vaatien vapautusta .
Ei helppoa pääsyä tuleviin tapahtumiin....

Oletko ollut vaikeuksien maalla, tiettömällä taipaleella
unen omaisella polulla,
toisten vaaniessa kulkuasi.

Oletko tuntenut kylmää rinnan alla taivasalla, tuulen tuiskun raivotessa
mielen, hengen jäätyessä,
odottaessa tulemista.

Oletko kuullut kuiskauksen meren rannan pinnan alla
toisten huutaessa venehessä.

Tahdon kertoa tulemisestani, loukosta rantain saatetusta.
Tahdon huutaa itseäni, jotta totta olisin.

Löydän itseni kerta kerran jälkeen kirjani sivuilta, sanoina tahraisina.

Mietin ja asettelen kertomuksia pääni sisäisyydessä
muodostaen tarinan toisensa jälkeen, kuin kirjan joka
vaatii jatkoa lukemattomille sivuillensa.

Voimat virtaavat joen lailla suonissani vapauden
riiston inhimillysyydessä pakottaen veren liikkeelle.

Uhkun uutta kunniaa maailman merkityksessä...

Joskus on vaikea kuvailla tuntemuksiaan jotka myllertävät sisuskaluja
kuin perhosparvi syksyn saapuessa tuoden kuiskauksen jostain uudesta.

Juuri siltä tuntuu, syvällä sisimmäisessä onkalossa ilmentymän vieressä,
koen suunnatonta hyvää oloa ja vapautuksen tunnetta, kuin keskipäivän
auringon pilkistäessä pilviverhon takaa tuoden vapautusta maalle kylmän
raiskaamalle.

Kello on jo yli yksi yöllä, mieli huutaa kirjoita, vapauta, kerro.
Mikä minä olen mieltäni tukahduttamaan ajatuksen kierrosta,
saati vakan alle kätkemään ikuisuuden vaatiessa hetkeä kauneudessa,
Kuin kauneimman laulun sanoin
huutaen ja vaatien vapautusta käsieni kautta julki tuotavaksi kaikkeuden
herruudessa....

Mieli vaatii huutamaan ja kuiskaamaan sanoja sopukoiden
järjellisyyden perimmäisessä nurkassa, viehätystäkö?

Sanon sanan järki huutaa, kauneus sen vaimentaa kuin
pyytäen sanoitusta toisenlaista.

Annan sanan mielen kuljettaa itse seuraten kuin usvassa...

Ajattelen

Tavoittele taivasta jos maahan tunnut lankeevan.

Tavoittele jotain suurempaa kun tahtovat latistaa.

Tavoittele aina jotain suurenmoista välittämättä muiden mielipiteistä,
joskin vaikka mitä sanoisivat
nuo yksi
mielisyyden perkeleet saamattomuudessan.

Tavoittele tähtein välisyyttä, ajatusta ajattomuudessa.

Ei houkan lailla kannata alistua kirjoittamattomuuteen ....

koomisuus saavuttaa aivan uusia mittasuhteita
näin aamuntunteina. edelleenkin valvon mitättömyyden
herruudessa jos jonkinlaista valveunta,
mitäänsanomattomuuden hivellessä korvalehtien herkkyyttä.

Voisin jopa kutsua itseäni hulluuden ilmentymäksi,
vai liekö olen sana selväjärkisyyden katveessa
odottamassa uuden aamun koittoa toivoen
sen kaiken pois pyyhkivän....

Mainen selkeyttä ajatuksissa,
vainen ristiriitaisuuden jakamana...

Tahtoisi ajatuksen olevan riittävyyttä jonkinlaista.

Taitaa viini puhua pahnan pohjimmaisena, kutsuen....

Muistot mieleen palaneet kumpuavat ylös
savuten tuulen vietäväksi, ilot, surut, kaihoisimmat
kauneudet ja mielen pikku perkeleet.

Paljon olen unohtanut, liikaa kaivannut
unohtaen nykyisyyden haavekuvat
jonnekin kaksimielisyyden turvemaalle
valmiina ylös nostettavaksi.

Unohtanut elää olen, tukeutuen turvallisuuteen
eilisen tuomaan....



(C)

Huomasin kaipaavani lapsuutta ja sen suloja.
Loputtomia päiviä ikuisuuden leikissä, tuoreen
leikatun nurmen tuoksua kuumana kesäpäivänä.
Lintujen laulua niiden lentäessä ikkunani ohitse,

aamun ensi säkeiden ryömiessä pimeyden hunnusta.


Huomasin kaipaavani leikkejä lumessa
pakkasen puraistessa poskipäätäni,
toisten leikkiessä vuorenvalloitusta,

oli todella kylmä talvipäivänseisaus.

Kevät talvea seuraa tuoden kesän mieleeni,
syksy huuhtoo kesän muistot valmistaen talveen.

Kaipaan hetkiä nurmella ja lumella.




(C)

Jos olisin enää sekaisempi, olisin lastenhuone
viisihenkisen perheen liian pienessä talossa
jossain sairaan sisäsiittoisessa pikku kylässä.

Olen jälleen ruumiini vanki ja se piinaa minua kaikella
joutavalla.
Kuumetila kiirii ylös vieden minua etäisyyksien
kantamattomille matkoille, kroppa tunnoton
hekumasta.

Kohta huokailen taas teekuppiini...




(C)