IRC-Galleria

Heippa kaikki kateelliset jotka ette ole täällä, ja te, jotka ette myönnä olevanne kateellisia mutta olette vihreänä siitä silti!


Täällä ollaan, vihdoinkin.
Keskari-iltana oltiin Tampereen kentällä nippanappa 5 min. ennen ku lähtöselvitys sulkeutui klo 22.15.
Koneen oli määrä lähteä klo 22.55, mutta n. klo 22.25 tulee kuulutus, että "Ryanairin kone tulee myöhästymään, lisätietoja saatte tunnin sisään.." Lisätietojahan sitten tuli, klo 23.45, että arvioutu lähtöaika on klo 00.45. JEE !!!! Ja kehtasivatkin vielä pitää sen kuulutuspömpelin vieressä isoa keltaista kylttiä jota koristaa suuri teksi "Ryanair, the ON-TIME airline" (on-time alleviivattuna) !!

No mutta ei se mitään, lento ei ollut mitään muuta kun mitä voi odottaa jos edestakaisesta matkasta on maksettu 30e. Penkit tasan 90 asteen kulmassa, ei mitään pehmusteen tapaistakaan pään alla, ei edes mahdollisuutta säätää penkkejä noja-asentoon, kun ne nappulat käsinojista oli kadonnu, ja voi hyvänen aika siellä oli varmasti pakkasta siellä koneessa. Kun kone lähtee klo 00.45, kutsun sitä yölennoksi. Mutta ei ne tuolla laittanu ees valoja pois, jotta olis helpommin saanu unen päästä kii, jotta matka olisi unten mailla tuntunut paljon lyhyemmältä. Yritin nojaamalla ikkunaan saada "hyvää" asentoa nukkuakseni, mutta ilmastointi puhalsi kylmällä täysiä sieltä jostain lattian rajasta niin, että turha yrittää. No sitten nostin jaloistani putkikassini, jonka laitoin jalkojeni päälle (peitoksi), ja annoin pääni pudota siihen päälle. Sitten onneksi nukahdin, mutta vittu vaan vartiksi. Niskoihin sattu kauheesti. Girl power!

Perillä Stanstedissa. Tietty ne kaikki bussit, jotka olin kotona valmiiksi meille katsonut, olivat jo menneet kaksi tuntia sitten. Ekat sit alkaa kulkea taas seiskan maissa aamulla. Ei se meitä olis auttanu, ku Lilli, jonka luona ollaan, menis töihin seiskaks en tiennyt minne, en olisi saanut avainta ja oltais jouduttu ryytyneinä odottaa hänen töistä pääsyä. Ei tullut kuuloonkaan, vaikka siellä kentällä oli vaikka kuinka paljon nukkuvia ihmisiä ympäri penkkejä ja lattioita. Ei saatana, mitäs sitte. Ai niin, sellanenkin vastoinkäyminen vielä- edelliseltä reissulta muistin, että passintarkastusten jälkeen pystyi vaihtaa rahaa punniksi... mutta ei tietty enää ku kello oli niin pirusti. Siinä sit mietittiin että jes, mitäs näillä euroilla tehtäis, pakko venata kentällä et se aukee. Mutta onneks siellä sitten oli joku 24h mesta auki kun etittiin. No, siinä sitten vedettiin kolmioleipää naamaan ja kiroiltiin. Laitoin Lillille viestiä, että mitäs nyt sitte. Onneksi se heräsi siihen tai oli hereillä, ja vastaukseksi saatiin, että kyllä niitä busseja kulkee 24h. No sitten lähdettiin sinne kylmän tuulen sekaan bussiasemalle, ja lipunmyynti oli kuin olikin auki, ja 3.30 lähtisi sitten seuraava bussi. Eli 20 min. odottelua. (Bussi firma ei ollut sama, kun minkä aikatauluja olin kotona katsellut valmiiksi, siksi luulin, että vikat oli menny jo). Sitten ainoina kyytiin ja kohti Victoriaa. Sieltä sitten taksilla perille, ja mahd. pian nukkumaan.

Eilen sitten herättiin aivan jäisinä täältä olkkarin lattialta. Täällä on kamalan kylmä kaikkialla sisätiloissa. Omituista. Tosin tässä kämpässä pitää tietää vaikka mitä kommervenkejä selviytyäkseen, mutta voittaa ylikalliit hotellit kuitenkin. Eilen sit lähdettiin tonne keskustaan päin kakskerroksisella bussilla ja sit tubella. Eka kauppa minne mentiin, oli tietenkin H&M. :D Alennusmyynteihin kato. Oxford Circuksella jäätiin ja Oxford Streetiä pitkin käppäiltiin ja shoppailtiin. Sitten käytiin Marble Arch- aseman kohdalla syömässä jossain pubissa. Ruokakaupan kautta kämpille ja hipelöimään uutta krääsää, jota kertyikin jo ihan nätisti. Mutta onneksi osasin kerrankin pakata laukkuni vajaiksi, ja taktikoida, että jätän tänne ryysysen pyyhkeeni, sekä shampoot yms., jotka veivät tilaa ja painoivat laukussa matkalla tänne.

Nyt sitten on alkanut maailman paras päivä, päivä jona näen SPAISSARIT !! <3 <3 Tätä onkin odotettu hyvät 13 vuotta. Ja vielä tänäkin päivänä menen keikalle yhtä fiiliksissä kuin silloin 10-13 vuotta sitten, jos olisin ikinä keikalle päässyt. Kaksi kertaa se oli silloin liian lähellä, mutta jotku mulkerot oli 5 minuuttia mua nopeampia lippuluukulla. Ja vielä kauheammaksi tarinan tekee se, että lipputäti kertoi, että olin 5 minuuttia myöhässä. Mulkku. Joo, eli ihanaa nähdä ne tänään, jos joutuis vielä toiset 13 vuotta odottaa, se olisi jo Nona 36v. kyynärpäätaktiikalla jonossa.
Kohta lähdetään vielä kaupungille pariksi tunniksi, ennen ku pitää tulla valmistautumaan. Vielä ei jännitä kauheesti, mutta tossa ku päästään sinne areenalle ni varmaan alkaa jo todellisuudentaju pikkuhiljaa katoamaan.... ei hittolainen kuin siistii.

Jeps, no mää kirjottelen vaikka sitten tänne tässä joku päivä miten meni, tai ku on tapahtunu sen verran, että siitä löytyy kerrotaavaa. Terkkuja töihin ja terkkuja muille ja pus pus ja XOXO.