IRC-Galleria

Perjantaina aloitin tekemällä kaavat. Joka päivä tehnyt jotain. Nyt on lähes valmis, paitsi visiiri vielä muotoilematta ja poraamatta. Myös niittaus pitäis tehdä koko laitokselle. Mahdollisesti hitsausta.

Painoa varmasti se 4kg + mahdollinen kaulasuoja chainistä. Rottinki kelpoiseksi tämä varmasti tulee. Aivan varmasti.

Suosittelen askartelemaan. Ei ole mikään vaikein tekele tuollainen, jos edes vähän viitsii yrittää.

Tässä vielä vaiheessa otettu kuva.

Aloitin eilen väsäämään nahkatakista, jonka jo olin suolistanut, brigandiinia. Pakko myöntää että toteutus näyttäisi toimivan. Ylin rivi on jo niitattu kiinni.

Eiköhän tuo ole kuvan ottamisen arvoinen kun on hieman enemmän levyjä kasassa.

Ps. Tänään taas 3 levyä askarreltu. Huomenna lisää kattotöiden jälkeen.

Hmm... Kamera ollut jo ties kuinka pitkään rikki, tai ainakaan en ole tutustunut siihen sen paremmin mikä olisi vikana. Yksi syy panssariblogin päivittämättömyyteen, kun kuviakaan ei ole räpsitty.

Neljä sanaa: Oli taas helvetin hauskaa!

Sotahuuto on Perjantaina, eli aikaa jäljellä 4 päivää tehdä jotain sen eteen. Saanut askarrella lähes koko vapaa-ajan nyt viimeiset päivät. Haubergioniin lisää helmaa, levysuojien tekoa ja muiden juttujen viimeistelyä. Viikolla sitten vielä parit bofferitalkoot. Helvetin hyvä.

Perjantaina sitten lomaa töistä ja Pajero suuntaa kohti Oriveden Hirssilää. Tulossa oletettavasti helteinen keli joten matkustusmukavuus nousee arvoon arvaamattomaan. Noh, on sitä ennenkin hikoiltu ja kärsitty. Pääsee tunnelmaan mukavasti.

Mutta kuitenkin... Intoa puhkuen alkaa viimeinen arkiviikko ennen kolmatta sotahuutoani, jossa saa taas mätkiä oikein kunnolla porukkaa.

Tällaista tuloillaan.

http://img196.imageshack.us/img196/3236/picture042v.jpg

http://img193.imageshack.us/img193/5643/picture044v.jpg

Paskaa, huonoa tekoa, eikä edes monimutkaisella kaavalla. Näillä aineksilla saadaan jopa intialaista nyrkkipaja tavaraa huonompaa tuotosta.

Sinnekin matkataan perjantaina pehmomiekkailun tiimoilta. Kuopion leirikeskukseen suunnataan uskollinen japanilainen menopeli - Pajero. Tulee urheiltua koko kevään edestä, jos aion suurimman osan ajasta vetää 10kg rautaa niskassa juosten. 1/6 painosta ylimääräistä ei takaa parhainta juoksunopeutta tai suorituskykyä, mutta pääsenpä koettelemaan kunnon rajojani. Panssari projektitkin ovat edistyneet hyvin. Paita on jo lähes valmis ja kypäräkin on tehty.

Abouttirallaa se 100 ihmistä kaiketi tulossa mättämään harrastuksen tiimoilta, joten tuleepahan tutustuttua muutamaan vanhaan tuttuun muualta suomesta toisen kerran ja tavattua uusia. Hienoa läppää mitä ihmeellisimmistä seikkailuista, ryyppyretkistä ja henkilöistä. Vitutusta ja hajoilua voi odottaa, mutta pääseepähän toisaalta pois mahdollisilta maatilahommilta.

Seuraavana maanantaina sitten nähdään kuinka monet paikat ovat jumissa ja onko taas räkätautia iskenyt. Nuhan parantumista tässä odotellessa.

Uudempi 6:1 kudoksella tehty työ. Tänään (eilen) valmistunut. 3 Päivää ahersin tämän parissa.

Vähän vanhempi, juuri tehty työ 4:1 kudoksella. Aika paljon meni aikaa pienten lenkkien kanssa.

Tylsyys iski tässä sairastaessa, ja jäi ainakin aikaa tehdä jotakin kevyttä ja yksinkertaista hommaa. Mikä sen hyödyttömämpää ja tylsää kuin rengaspanssarin teko, eli periaatteessa rengaskutominen? Pari aikaisempaa Sotahuuto bofferointi tapahtumaa menin lähes ilman mitään panssaria ja helposti kuoleminen vituttikin pariin otteeseen. Ei muuta kuin veivitanko, rautalankaa ja pihdit kouraan syksyllä, ja varsinkin nyt tämän vuoden puoliskolla.

Aluksi koko homma oli perseestä hahmottaa, kun hienoja ohjeita lukiessa luuli tajuavansa homman, mutta vituixmänkin sen jo tiesi ettei se heti onnistu. Taidot onneksi kehittyi ja nyt onkin jo pari hyvää työtä tehty, kuten molempien käsien suojat, ja torsonsuojaava liivi tulossa. Ei vaadi juurikaan aikaa/vaivaa tehdä tätä hommaa lyhyissä pätkissä, varsinkaan jos töiden valmistumisajankohdalla ei ole kiire. Lenkkien veivaaminen, leikkaaminen ja kutominen oikeilla välineillä on nopeaa hommaa.

Eipä se homma riskitötäkään ole. Rasitusvammoja saa pelätä jatkuvasti, kuin TV-lupatarkastajaa kotiovella, varsinkin omilla rimpulakäsillä meni 2mm rautalangan kutominen kivuliaaksi parin työrupeaman jälkeen (varmaan kilon verran lenkkejä väännelleenä). Kyllä rupee arvostamaan ergonomia hömpötyksiä ja oikeita tekniikoita kunnon ranteiden polttelun jälkeen. Ihana juttu lukiolaiselle koeviikon aikana, kun pitäisi vielä muutamat esseet pyöräyttää, ilman että ranne sanoo itseään irti lopullisesti. Lisää vielä datauksen aikana hiiren käyttö, niin käsi on mennyttä.

Mutta miksi ihmeessä jotain tällaista tekemistä? Rentouttavaa ainakin omasta mielestä, kun ei tarvitse paljoa ajatella hommaa tehdessä. Ei yhtään luovaa, tai ehkä vähän, mutta silti saanpahan ainakin askarreltua tarpeeksi. Tylsääkin se periaatteessa on, mutta loppujen lopuksi siitäkin tulee jotakin ihan nätin näköistä. Parempi se ainakin on katsella valmista työtä kuin rautalanka nippua.