IRC-Galleria

Makasin taas huoneeni lattialla tuijottamassa kattoa. Suitsukkeiden mieto tuoksu leijaili huoneessani. Ainoat valot, joka paloivat, olivat muutamat kynttilät siellä täällä huoneessani. Voisin sanoa, että horrostin jopa.
Huoneeni oveen koputettiin.
”Sisään,” mumisin.
Ovi aukesi varovasti. En jaksanut katsoa, kuka tuli. Suljin vain silmäni.
Se joku asettui makaamaan viereeni lattialle.
”En ymmärrä vieläkään, mikä tässä sinua viehättää,” kuulin Chrisin äänen viereltäni. Avasin silmäni ja katsahdin vieressäni makaavaa poikaa.
”Et voikaan ymmärtää sitä,” sanoin heikosti hymyillen.
”Miksen?”
”Sydäntäsi ei ole särjetty.”
”Jos olisit särkenyt sydämeni, ymmärtäisinkö sitten?” Chris katsoi minua.
”Ehkä.” käänsin katseeni takaisin kattoon.
Makasimme hetken hiljaa siinä lattialla.
”Miksi tulit?”
”Minulla oli ikävä,” Chris myönsi.
”Minullakin on ollut.”
”Haittaako että tulin?”
”Ei kai...”
”Voin lähteä jos haluat,” Chris sanoi ja nousi istumaan kuin lähteäkseen. Tarrasin vaistomaisesti Chrisin kädestä kiinni.
”Älä mene.”
Silmäni kostuivat. Chris selkeästi näki sen ja nosti minut istumaan ja kietoi kätensä ympärilleni. Chrisin halausta olen kaivannut. Takerruin poikaan kiinni ja purskahdin itkuun.