IRC-Galleria

1. Etunimi: ...vaikenen siitä
2. Lempinimi: Kay tai Lisko
3. Syntymävuosi: 1993
4. Syntymäpaikka: Jorvi
5. Horoskooppi: Vesimies
6. Mies vai nainen: se kauniimpi, daa!
7. Tämänhetkinen koulu: Martinlaakson koulu
8. Luokka: 9D RULEZ!!!
9. Asema: opiskelija
10. Asuinpaikka: Vantaa
11. Nettinimet: Kay193
12. Hiusten väri: värjätyt, nyt mustat, mutta vaihtelee aika radikaalisti... tuppaa pysymään normaalisti aika tummana.
13. Hiusten pituus: aikasta lyhyet
14. Silmien väri: harmaat
15. Parasta ulkonäössä: silmät? O.o
16. Pituus: jtn 167cm-170cm
17. Näkyviä arpia: En ees viitti yrittää laskee... -.-
18. Silmälasit: ei vielä ;p
19. Lävistyksiä: juup... 8kpl yhteensä jos korvalävistykset lasketaan ^^ muuten 2kpl.
20. Tatuointeja: eip ole viel, mutta tulossa on
21. Oikea vai vasuri: oikee
22. Ensimmäinen paras ystävä: öh... Jepa??
23. Ensimmäinen palkinto/voitto: en oo ikin voittanu mitn T.T
24. Ensimmäinen liikuntamuoto: tanssi tais olla...
25. Ensimmäinen oma lemmikki: KISSAKISSAKISSAKISSAKISSA ja vielä kerran KISSA!
26. Ensimmäinen oikea loma: ei mtn hajuu...
27. Ensimmäinen konsertti: tais olla Marilyn Mansonin keikka joulun -07
28. Ensirakkautesi: tuli ja meni ^^ vieläkin perään kaipaaan ;(
29. Paras elokuva: Sweeney Todd tai Moulin Rouge
30. Paras TV-ohjelma: Skins, Täydelliset Naiset, Greyn Anatomia tai Master of Horror
31. Lempiväri: musta ja vihree
32. Paras laulaja: Marilyn Manson! <3
33. Paras bändi: Bullet for my Valentine ja/tai Turmion Kätilöt
34. Lempibiisi juuri nyt: ei ooooooooooooooooooo... liikaa musiikkia ^^'
35. Paras ystävä: auts...
37. Paras urheilu: jenkkifutis?
38. Paras ravintola: eip oo
39. Lempivaatteesi: EI MITN TIETOOOOOOO >.<
40. Lempikauppa: Back Street? Cyper Shop? emt
41. Lempiaine koulussa: Fysiikka ja kemia
42. Lempieläin: kisut ja matelijat ^^
43. Paras kirja: emt
44. Paras lehti: Roolipelaaja ja/tai Anime
45. Lempikengät: Vansin tai Conversen tennarit ^^

Juuri nyt
46. Olosi: Aikasta kehno
47. Sinkku vai varattu: iha sinkku... valitettavasti -.-
49. Syöt: en mtn
50. Juot/joisit: en mitn
51. Fonttisi: öh?
52. Online: ORLY?!
53. Kuuntelet: Turmion Kätilöt - Irstauden Ilosanoma
54. Ajattelet: tätä fuckin' testi-juttu-mikä-lie-onkaan
55. Haluat: maailman ihanimman ihmisen kainaloon makoilemaan
56. Katsot: pitääkö tuota edes kysyä?!
57. Olet pukeutunut: bokserit ja t-paita -.-

Tulevaisuudessa
58. Haluatko lapsia: ISO PUNAINEN RAKSI! >.< NEVER!!!
59. Haluatko kihloihin: ehkä mahdollista, epäilen
60. Haluatko naimisiin: en usko avioliittoon -.- se kertoo kaiketi tarpeeks
61. Mille uralle menet: ravintola-alalla pyritään ja siitä sitten tatuoijaksi jos suunnitelmat onnistuu
62. Missä haluaisit asua: varmaa stadis

Parasta vastakkaisessa sukupuolessa
63. Hiusten väri: kaikki menee, mut mitä tummemmat sitä parempi ;p
64. Hiusten pituus: mitä pidemmät sen parempi ;p
65. Silmien väri: ei mitn välii
66. Hoikka vai tukeva: sopiva
68. Silmät vai huulet: kuule, se on koko helahoito tai ei mitn! ei tollast kysytä >.<
69. Suukkoja vai haleja: kato toi edellinen vastaus -.-
70. Lyhyt vai pitkä: sais kyl olla hiukkasen pidempi ku ite, mut loppujen lopuks iha sama
71. Humoristinen vai vakava: molempia sopivassa suhteessa
72. Romanttinen vai neutraali: kallistun ehkä enemmän romanttisen suuntaan
74. Herkkä vai äänekäs: siitä välistä
75. Yhden illan juttu vai suhde: suhde
77. Häirikkö vai kiltti: kumpiki käy ;p

Oletko ikinä
78. Suudellut tuntematonta: nope
79. Juonut alkoholia: turhanki paljon
80. Polttanut: jep
81. Karannut kotoa: juuh, viime kesänä just
82. Murtanut luita: nop
83. Särkenyt jonkun sydämen: valitettavasti ;(
84. Käyttänyt huumeita: juuh
85. Käynyt vieraissa: juuh :<
86. Tullut petetyksi: en puhu asiasta
87. Itkenyt jonkun kuoltua: juu
88. Itkenyt koulussa: juu

Uskotko
89. Jumalaan: nop
90. Ihmeisiin: nop
91. Rakkauteen ensisilmäyksellä: 50/50
93. Ufoihin (unknown flying object): joo
94. Sielunkumppaneihin: jollain asteella joo
95. Taivaaseen: nop
96. Helvettiin: nop
97. Ensitreffeillä suuteluun: häh? onks tossa jtn uskomist?
99. Horoskooppeihin: jonki verra

Vastaa totuudenmukaisesti
100. Onko maailmassa joku, jonka haluat, muttet voi saada häntä: juuh, mut ei siit tiiä jos sen mieli muuttuu ;)

Kännykkäni soi jossain. Ryntäsin etsimään sitä. Se soi jossain vaatekasan pohjalla. Hetken tongittua löysin sen. Alice soitti. Vilkaisin kelloa. Eikös Alicen pitäisi olla tunnilla?!
”Moi kulta,” vastasin kännykkääni.
”Alyssa...” Alice nyyhkytti.
Hälytyskelloni alkoivat saman tien soida.
”Mitä on tapahtunut?”
Hetken kuului vain Alicen nyyhkytystä. Hän yritti selvittää kurkkunsa itkun alla.
”Mut raiskattiin,” Alice sai soperrettua.
”MITÄ?!”
”Niin...”
”Missä olet?” aloin saman tien kerätä tavaroitani. Avaimet, lompakko, housut jalkaan...
”Kotona...”
”Okei. Älä lähde mihinkään. Tulen sinne niin nopeasti kuin pääsen,” hevin hupparin päälleni ja suljin vetoketjun.
”Okei.”
”Olen kohta siellä. Koeta jaksaa hetki, rakas,” sanoin ja katkaisin puhelun. Tungin kännykän taskuuni ja ryntäsin alakertaan. Thomas oli olohuoneessa katsomassa televisiota.
”Minun pitää mennä,” sanoin laittaessani kenkiä jalkaan.
”Minne?” Thomas kysyi.
”Alicelle. Hän tarvitsee minua.”
”Miten niin? Onko jotain tapahtunut?”
”On, jotain todella kamalaa. Kerron myöhemmin jos Alice hyväksyy sen.”
Thomas vain katsoi minua hölmistyneenä.
”Soitan myöhemmin. Moikka,” sanoin ja läksin ulos.

Alice avasi oven. Hän oli itkenyt. Meikit olivat levinneet täysin ja hän näytti muutenkin kamalalta. En osannut tehdä muuta kuin kietoa kädet hänen ympärilleen ja rutistin tiukasti itseäni vasten.
”Kerrot kaiken kun kykenet siihen,” sanoin vain.
Alice purskahti itkuun. Suljin ulko-oven ja menimme Alicen huoneeseen.

Järkyttävän huono olo, henkisesti.
Ahdistaa, ikävä kalvaa sisintä.

Kaipaan halausta,
jonkun lämmintä ja turvallista syliä...
Rakkaani viereen käpertyä tahdon,
olla siinä vain...
Olla ajattelematta muuta maailmaa,
unohtaa ongelmat hetkeksi,
ja olla hetken onnellinen...
Rakkaani vieressä...

Ahdistaa...

Syöminenkin jäänyt...
Ruoka lautaselle jää,
ja jos syödä yritän...
Vatsasta ottaa,
ruoka nousee vain ylös...
Joten miksi edes yritän syödä?

Ystävät tuntuvat kadonneet,
ja viholliset minut saartavat...
Epätodennäköisistä ihmistä tullut läheisiä,
heistä rakkaitani tullut...
Oikeat ystävät ovat aina läsnä...
Joitain oikeiksi ystäviksi luulin,
mutta väärässä olla taisin.
He katosivat.
Tuskin minulle puhuvat.
En heitä silmiin katsomaan kykene...

Ahdistaa...

Rakkaani viereen jälleen kaipaan...
En ylitse pääse,
liian pitkään jälkeesi kaipaan,
unohtaa kykene en.
Sitä se rakkaus teettää...
Itseni rakastua annoin,
itseni heti satutin...
Nyt sattuu kun sinua ajattelen,
rakkaintani,
mutta silti sinua kaipaan...
Luoksesi kaipaan.

Kotona vain makaan.
Töissä ja koulussa käyn,
muuten kotona vain.
En mitään muuta tee...
Tietokoneesta paras ystäväni tullut,
ja kirjoista.
Niin,
kirjoihin tunteeni tukahdutan.
Luen,
tempaudun irti todellisuudesta
ja annan ongelmieni olla.
Tietäen,
että ongelmat nuo
vielä myöhemmin kohtaan...

Kyynel poskeani koristaa.
Peiliin katson.
Silmät kosteat,
punaiset...
Väsyneeltä näytän,
ja niin myös olenkin.
Olen väsynyt.
Kaikkeen...

Veitsi...
Se houkuttelevalta näyttää.
Punainen veri...
Se kaunista katseltavaa on.
Se käteni ja veitsen värjää.
Haavoja,
uusia katson.

Olen väsynyt...

Olen niin täynnä sinun kipuasi. En tarkoita ettenkö rakastaisi sinua. Mutta sinä et edes yritä nousta ylös. Sinä haluat maata tuskassasi ja murheessasi, sinä haluat sääliä ja tuntea olevasi uhri. Sinä olet uhri, mutta et voi jäädä siihen asemaan lopuksi ikääsi. En käske sinua ryhdistäytymään ja olemaan kuin et olisi sairas. Minä tiedän että olet sairas, kaikki sen näkevät. Sinun kipusi näkee sinun silmistäsi. Mutta teet koko ajan karhunpalveluksen itsellesi kun jäät vapaaehtoisesti jatkuvaan uhrin asemaan. Kerta toisensa jälkeen sinä olet siinä, hankkiudut siihen ja haluat vielä syvemmälle. Minä huomaan sinut muutenkin, ei sinun tarvitse satuttaa itseäsi lisää saadaksesi mitä tarvitset. Sinun tarvitsee vain pyytää. Maalaat niin kauniisti sanoilla tuskastasi, saat kirjoituksillasi kyyneleet silmiin, mutta et edes oikesti halua nousta asemastasi. Sinä pelkäät. Voit jäädä lopuksi ikääsi kauniiksi pieneksi haavoittuneeksi enkeliksi mutta se ei vie sinua askeltakaan eteen päin. Sinun täytyy itse edes yrittää. Ainoastaan sinä voit vaatia sinulle kuuluvan elintilan takaisin. Kukaan ei vähättele sinun särkyäsi, ei pahoja asioita, joita olet joutunut kokemaan. Mutta ymmärrätkö, sinä kaivat itsellesi hautaa tuolla tavalla. En osaa löytää oikeita sanoja, mitä sinulle sanoisin. Ja nämä sanat sanon rakkaudella, koska minun pitää olla sinulle rehellinen. Minä rakastan sinua enkä siksi halua että jatkuvasti muistutat teoillasi kuinka olet kärsivä osapuoli. Minä tiedän sen jo, rakas. Minä tiedän sen jo. Joka viikko tulee jotain uutta, pelkäät että sinut unohdetaan, mutta se ei ole totta. Jokainen, joka sinut on tavannut, ihailee sinua, näkee kauneutesi ja hyvyytesi, mutta myös sinun tuskasi. Ja se riittäisi, kun puhut siitä. Olet niin kovin nuori ja kokematon, jollain tavalla niin puhtoinen. Mutta sinun pitää nyt ryhtyä naiseksi ja lopettaa tahallinen uhrin rooli. Se on sinun kuplasi ja olet siinä vankina, ja samalla sinä olet ainoa, jolla on avaimet. Sinä olet itse vastuussa elämästäsi eikä kukaan voi sinua auttaa, jos haluat ikuisesti olla rikki. Minä haluan auttaa sinua, mutta se vaatii sen, että tartut ojennettuun käteen. Nyt sinä vain heittäydyt irti kerta toisensa jälkeen. Minä tiedän, ettet oikeasti halua kuolla. Pelkäät vain hylätyksi tulemista. Mutta ei kukaan sinua hylkää. En minä ainakaan.

"You're just so pretty in your pain..."

...mutta se ei auta sinua.

*~*~*~*~*~*~*~*~*~*

Kopioitu Anissalta
Anissa

Hmm...
Tuossa oli tylsää ja päätin järjestää nuo miun mangat ja hiukan järkytyin niiden määrästä, ku ne on tupannu lojumaan joka puolella huonetta pienissä tai vähän isommissa kasoissa ja nyt sitten siirsin kaikki tuonne hyllyyn. No, kävi niin että hylly tila loppu kesken ku tuolla hyllyssä on vielä tuo laaja kirjakokoelmani... -.-

Vähän laskeskelin ja karkeasti laskettuna miulla on mangoja 220 kpl... Monien kaverien mielestä ihan liikaa, vaikka ei se oikeestaan ees oo. Mun mielestä se siis on vielä liian vähän. Ja jos jokainen noista mangoista maksoi 5€-10€, rahaa on kulunut yhteensä n. 1100€-2200€
Ja mähän en tietenkään vielä tähän tyydy! No, kerään monta mangasarjaa(esim. Salapoliisi Conan, InuYasha, Death Note, Naruto...) ja haluan kerätä jokaisen sarjan kokonaan(siis sellaiset, joka on todella hyviä ja, joita kerään aktiivisesti).
Nyt kun mietitään... Salapoliisia Conista minulla ei ole mitn hajua, montako osaa sitä tulee, mutta Japanissa mennään jo 60:ssä asti ainakin... Sitten InuYasha, sen ilmestyminen loppui Japanissa 558 osan jälkeen, joten siihen uppoaa vielä paljon rahaa(karkeasti laskettuna lähemmäs 3000€ jos kerään koko sarjan). Noh, Death Note on vain 12. osainen sarja, mutta silti... ja Naruto, siinä on kuulemma n. 43 osaa. Fullmetal Alchemistia on vain 19. osaa, mutta lisää on tulossa, joten se ei siihen pääty... Ja sitten tarkoituksenani olisi vielä kerätä Gunm(9. osaa) sekä Prince of Tennis(43. osaa).
Ja sitten lisätään vielä kaikki lyhyet yksi-viisiosaiset sarjat... Eli rahaa tulee palamaan tähänkin harrastukseen paljon.

Eli tästä päätellen... kannattaako mangan kerääminen? Ystävieni kanssa olemme puhuneet mangojen hinnoista, jotka ovat paljon kalliimpia, mitä Japanissa. Japanissa mangat maksavat jtn 2€-5€. Eivätkö ne voisi Suomessakin maksaa samanverran?

Löhösimme olohuoneen sohvalla ja katsoimme elokuvaa. Olin saanut vaihdettua kuivat vaatteet päälleni. Nauroimme ja söimme sipsejä. Juttelimme niitä näitä. Elokuvasta. Koulusta. Kavereista. Elämästä...

”Alyssa?”
Thomaksen ääni tunkeutui uneeni. Mumisin vain jotain epämääräistä vastaukseksi.
”Alyssa. Mennään huoneeseesi. Siellä saat nukkua rauhassa.”
”Mmm... en halua.”
”Vanhempasi tulivat. Meidän täytyy.”
”Mmm... en jaksa.”
”Minä kannan sinut.”
”Et kuitenkaan jaksa.”
Ja ennen kuin ehdin sanoa vastaan tai edes avata silmiäni, Thomas oli jo nostanut minut käsivarsilleen ja lähtenyt viemään minua huoneeseeni. Tai niin oletin. Thomas on lämmin... häntä vasten on mukava olla.

Heräsin aamulla lämmintä Thomasia vasten. Hän oli kietoutunut ympärilleni... Siinä oli mukavan lämmintä. Takerruin Thomakseen. Hän taisi vielä nukkua. Katsahdin Thomasta. Kasvot olivat hirveän näköiset. Silitin pojan hiuksia.
”Huomenta sinullekin,” Thomas mutisi.
”Huomenta.”
”Aiotko mennä kouluun?”
”En taida jaksaa,” huokaisin.
”Jotenkin en ylläty,” Thomas naurahti.

”Hei kundit!” huusin. Pojat kääntyivät ympäri kaljojensa kanssa. Olimme koulun pihalla.
”Hei, pikku pörröpää!” Mark huudahti tervehdykseksi.

Mark ja Fred ovat joukkomme vanhimmat, kummatkin 18-vuotiaita. Joka viikonloppu juomassa Jackin kanssa, joka täyttää 18. vasta joulun alla. Tapasimme heidät eräissä bileissä joskus. He ovat aika samanlaisia loppujen lopuksi. Kaikki pelaavat jalkapalloa ja ovat töissä autokorjaamolla. He eivät käy enää koulua. Jättivät kesken. Jokainen heistä pelaa ulkonäöllään. Kaikki ovat komeita.
Mark ja Jack ovat tumma hiuksisia, kummallakin lyhyet hiukset. Fredillä on vaaleat, hiukan pidemmät kuin Markilla ja Jackillä. Markilla on harmahtavat silmät, Fredillä ruskeat ja Jackillä siniset. Jokainen heistä on aika vaalea, mutta kuitenkin aika ruskettunut. No, mitä voi olettaa ulkonäöllään pelaavilta nuorilta...

”Älä yritä! Mitä vittua oikeen menitte tekemään?! Kävitte Thomakseen käsiksi?!” huusin vaan. En välittänyt, mitä kundit sanoisivat. He katsoivat minua hetken.
”Itsehän se kerjäsi sitä! Sehän kuolaa sun perään, vaikket ole kiinnostunut siitä. Pitihän sitä rankaista,” Fred tokaisi.
”Mistä sinä sen tiedät, etten ole kiinnostunut?!”
”Siitä, miten käyttäydyt!”
”No, kerro sitten, miten käyttäydyn!”
”Sulkeutunut ruumiinkieli kertoo tarpeeksi,” Jack sanoi väliin.
”Juuri niin!” Fred nyökkäsi.
”Tahdotko, tietää mistä se johtuu? Siitä, että olen oma itseni!” huudahdin.
”Etkä ole! Olet oikeasti pirteä ja iloinen!” Fred huusi.
”Olin! Olin joskus... en enää. Thomas on paras ystäväni ja rakastan häntä! Joten jättäkää hänet rauhaan! Antakaa minun olla!” huusin ja läksin poikien luota.
”Hän ei ole ystäväsi! Tajuat sen vielä ja silloin tulet kaipaamaan apuamme!” Fred huusi perääni. Näytin hänelle vain olkani yli keskisormea.

Paukautin ulko-oven kiinni ja jäin nojaamaan oveen. Eteisessä oli pimeää. Koko talossa oli hiljaista. Vettä valui lattialle. Ulkona oli alkanut sataa ja rankasti. Olin juossut koko matkan kotiin. Fred, Mark ja Jack olivat lähteneet perääni.
Thomas laskeutui alas portaita eteiseen. Hän ei vieläkään ollut pukenut paitaa päälleen, hänellä oli vain verkkarit jalassa. Hän jäi katsomaan minua. Katsoimme vain toisiamme. Olin... jotenkin hämmentynyt.
”Perheesi lähti sukuloimaan. He palaavat vasta kymmenen jälkeen,” Thomas sanoi.
”Mmm... okei,” nyökkäsin.
Thomas asteli luokseni ja kokeili hiuksiani.
”Olet ihan märkä.”
”Siellä sataa,” totesin.
”Niinhän siellä sataa,” Thomas naurahti.

”Eilen illalla kotiin mennessäni, kolme tyyppiä kävi käsiksi. Ja he eivät olleet ketä tahansa tyyppejä...” Thomas kertoi.
Makasimme sängylläni. Tuijotimme toisiamme. Thomaksella ei ollut paitaa.
”Keitä he olivat?” kysyin.
”Jack, Fred ja Mark.”
”MITÄ?!” huudahdin ja ponnahdin istumaan.
Thomas nyökkäsi.
”Ei, ei, ei... Miksi he sinun kimppuusi kävivät? Ethän ole tehnyt mitään!”
Thomas huokaisi.
”He sanoivat, että minun pitäisi jättää sinut rauhaan.”
”Täh?! Et voi olla tosissasi.”
Thomas vain nyökkäsi.
Ponnahdin sängystäni, nappasin hupparini ja vedin sen päälleni ja painuin alakertaan. Thomas huusi perääni, mutten kuullut mitä. Laitoin kengät jalkaani ja lähdin ulos. Oli aika pilvistä ja sen takia hiukan hämärää. Vilkaisin kelloa.
Puoli neljä. Tiedän, missä pojat ovat!

Lauantain makasimme nurmikolla juttelemassa ja kuuntelemassa musiikkia ja lukemassa ja piirtämässä ja polttelemassa suitsukkeita. Lauantai oli loppujen lopuksi aika turha päivä... mutta teki hyvää rentoutua. Olla ajattelematta mitään. Sää oli loistava. Aurinko paistoi koko päivän.

Pyörittelin kännykkää kädessäni. Yritin päättää pitäisikö soittaa vai ei. Istuin saunan takana omassa rauhassa. Lupasin Alicelle pitää kännykkäni kiinni, mutta...
Käynnistin kännykän hetken mietittyäni. Avasin numeroluettelon ja jähmetyin. En ollut varma kenelle pitäisi soittaa...

”Haloo?”
”Chris?”
”Alyssa?” Chris kuulosti todella hämmentyneeltä.
”En kai häiritse?”
”Et ollenkaan. Yllätyin vain soitostasi.”
”En tiennyt kelle muullekaan soittaa.”
”Mitä on tapahtunut?”
”Alice ja Thomas... he ovat puhuneet kaikkea ja...” – huokaus – ”He ovat sitä mieltä, että olen huonossa kunnossa ja ovat huolissaan.”
”No, itse asiassa minäkin olen. Olet aika huonon näköinen. Uskon kuitenkin, että pärjäät ja osaat selvittää asiasi.”
”Kiitos luottamuksesta.” naurahdin.

Sunnuntaiaamuna pakkasimme tavaramme ja lähdimme ajamaan kotiin. Alice oli väkisin vinkunut, että lähtisimme aikaisemmin, jotta ehtisi nähdä jonkun konsertin televisiosta. Ajo matka kesti muutaman tunnin. He veivät minut ensin kotiin. Ensimmäisenä raahauduin yläkertaan ja huoneeseeni. Avatessani huoneeni oven, olin saada sydänkohtauksen säikähdyksestä.
Joku oli kietoutunut peittooni ja makasi sängyssäni. Pudotin reppuni lattialle. Huoneessani oli pimeää. En sytyttänyt valoja kuitenkaan. Astelin sänkyni luo ja asetuin istumaan sängyn reunalle. Erotin pitkät vaaleat hiukset peiton lomasta. Varovasti siirsin peittoa ja se joku kääntyi minua kohti.
Thomas!
Hänen kasvonsa oli runnottu pahasti. Vasenta silmää kehysti kamala mustelma, otsassa ja oikeassa poskessa oli järkyttävät ruhjeet ja vasemmassa poskessa oli asfaltti ihottumaa. Hiukset olivat vaihtaneet tumman ruskeasta väriä vaaleaksi.
”Voi luoja...” katsoin vain Thomasia järkyttyneenä. Siirsin hiukan Thomaksen hiuksia, jotta näin ruhjeet paremmin. Milloin Thomas oli tullut meille? Ja miksei minulle oltu kerrottu mitään? Miksei hän ilmoittanut?
En saanut sanottua sanaakaan. Kiedoin vain Thomaksen halaukseen. Poika tärisi.

”Käyn soittamassa yhden puhelun,” Alice sanoi pirteästi ja asteli mökin nurkan taakse.
”Nopeasti sitten! Pihvit ovat kohta valmiita!” Tom huusi Alicen perään. Istuimme terassilla grillaamassa.
”Mukavaa, että päätit lähteä kanssamme tänne. Mukava nähdä sinuakin. Et ole pahemmin käynyt meillä viime aikoina,” Kate totesi siemaillessaan siideriä.
”Joo, ollut vähän kiireitä. Koulu katsos,” naurahdin.
”Niinhän se on. Koulu, koulu, koulu ja koulu,” Kate naurahti.
”No, mutta mitäs teille kuuluu?”
”Hyväähän tässä. Eipä oikeastaan mitään ihmeellistä,” Kate totesi.
”Paitsi, että Kate on raskaana,” Tom sujautti väliin grillin takaa.
”Niinkö? Sehän on ihana uutinen! Onneksi olkoon!” innostuin. Olihan se ihanaa, että Kate on raskaana, mutta itse en oikeastaan pidä vauvoista. Olen huono lasten kanssa...
”Alyssa, käypä hakemassa Alice, ruoka on kohta valmis,” Tom pyysi.
”Okei.”
Nousin ja menin Alicen perään. Alice puhui vielä puhelimessa.
”...mutta en voinut sille mitään. Sanat vain purkautuivat suustani. Taisin pahoittaa hänen mielensä. Alyssa on sen jälkeen ollut niin hiljaa... Tiedän Thomas...”
Thomas?!
”Niin, mutta... Olen huolissani hänestä... Tiedän, että sinäkin olet... Niin... Entä jos puhuisimme luokanvalvojan kanssa? Tai terveydenhoitajan? He tietävät mitä tehdä... Ei hänen äidilleen kannata sanoa mitään. Hän ei ymmärrä mistään mitään... Usko tai älä! Minä tiedän jos kuka... Ihan sama, Thomas! – huokaus – Thomas minun täytyy mennä. Jutellaan myöhemmin... Joo, nähdään.”
Astuin esiin nurkan takaa.
”Tom käski tulla sanomaan, että ruoka on valmista,” sanoin.
”Okei. Mennään sitten syömään. Minulla on hirveä nälkä,” Alice sanoi. Palasimme Tomin ja Katen luokse ja ryhdyimme syömään.