IRC-Galleria

”Hei kundit!” huusin. Pojat kääntyivät ympäri kaljojensa kanssa. Olimme koulun pihalla.
”Hei, pikku pörröpää!” Mark huudahti tervehdykseksi.

Mark ja Fred ovat joukkomme vanhimmat, kummatkin 18-vuotiaita. Joka viikonloppu juomassa Jackin kanssa, joka täyttää 18. vasta joulun alla. Tapasimme heidät eräissä bileissä joskus. He ovat aika samanlaisia loppujen lopuksi. Kaikki pelaavat jalkapalloa ja ovat töissä autokorjaamolla. He eivät käy enää koulua. Jättivät kesken. Jokainen heistä pelaa ulkonäöllään. Kaikki ovat komeita.
Mark ja Jack ovat tumma hiuksisia, kummallakin lyhyet hiukset. Fredillä on vaaleat, hiukan pidemmät kuin Markilla ja Jackillä. Markilla on harmahtavat silmät, Fredillä ruskeat ja Jackillä siniset. Jokainen heistä on aika vaalea, mutta kuitenkin aika ruskettunut. No, mitä voi olettaa ulkonäöllään pelaavilta nuorilta...

”Älä yritä! Mitä vittua oikeen menitte tekemään?! Kävitte Thomakseen käsiksi?!” huusin vaan. En välittänyt, mitä kundit sanoisivat. He katsoivat minua hetken.
”Itsehän se kerjäsi sitä! Sehän kuolaa sun perään, vaikket ole kiinnostunut siitä. Pitihän sitä rankaista,” Fred tokaisi.
”Mistä sinä sen tiedät, etten ole kiinnostunut?!”
”Siitä, miten käyttäydyt!”
”No, kerro sitten, miten käyttäydyn!”
”Sulkeutunut ruumiinkieli kertoo tarpeeksi,” Jack sanoi väliin.
”Juuri niin!” Fred nyökkäsi.
”Tahdotko, tietää mistä se johtuu? Siitä, että olen oma itseni!” huudahdin.
”Etkä ole! Olet oikeasti pirteä ja iloinen!” Fred huusi.
”Olin! Olin joskus... en enää. Thomas on paras ystäväni ja rakastan häntä! Joten jättäkää hänet rauhaan! Antakaa minun olla!” huusin ja läksin poikien luota.
”Hän ei ole ystäväsi! Tajuat sen vielä ja silloin tulet kaipaamaan apuamme!” Fred huusi perääni. Näytin hänelle vain olkani yli keskisormea.

Paukautin ulko-oven kiinni ja jäin nojaamaan oveen. Eteisessä oli pimeää. Koko talossa oli hiljaista. Vettä valui lattialle. Ulkona oli alkanut sataa ja rankasti. Olin juossut koko matkan kotiin. Fred, Mark ja Jack olivat lähteneet perääni.
Thomas laskeutui alas portaita eteiseen. Hän ei vieläkään ollut pukenut paitaa päälleen, hänellä oli vain verkkarit jalassa. Hän jäi katsomaan minua. Katsoimme vain toisiamme. Olin... jotenkin hämmentynyt.
”Perheesi lähti sukuloimaan. He palaavat vasta kymmenen jälkeen,” Thomas sanoi.
”Mmm... okei,” nyökkäsin.
Thomas asteli luokseni ja kokeili hiuksiani.
”Olet ihan märkä.”
”Siellä sataa,” totesin.
”Niinhän siellä sataa,” Thomas naurahti.