IRC-Galleria

girl: your new girlfriend is pretty. (I bet she stole your heart)
boy: yeah... she is. (but you're still the most beautiful girl I know)
girl: I heard she is funny and amazing. (all the stuff I wasn't)
boy: she sure is. (but she is nothing compared to you)
girl: I bet you know everything about her now. (like you knew everything about me)
boy: only the stuff that count. (I can't remember what she says when I think of you)
girl: well... I hope you guys last. ('cause we never did)
boy: I hope we do, too. (what happened to me and you?)
girl: well, I have to go. (before I start to cry)
boy: yeah, me too. (I hope you don't cry)
girl: bye. (I still love you)
boy: later. (I never stopped loving you)

Kopioikaa jos kosketti

Kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös,
pyyhimme kätemme housuihin, emme pelänneet likaa
vaan poika- ja tyttöbakteereita.
Ei tarvinnut esittää mitään vaan pystyi olemaan oma itsensä.
Suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli,
että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan.
Tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään,
mutta eivät koskeneet toisiaan.
Kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina
muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä.
Mutta totuus on, että kun sanomme tämän,
sen voi korvata lauseella: "mikään ei ole ikuista"
Muistatko, kun luvattiin, ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista?
Entä ne kyyneleet, sen kusipään takia?
Entä se ihana nauru kaiken, sen helpotuksen keskeltä?
Muistatko kun naurettiin yhdessä?
Kun vietettiin koko kesä yhdessä?
Kun kerrotiin salaisuuksia, mistä kukaan ei tiennyt mitään?
Kun olimme erottamattomat?


Lisää tämä blogiisi, jos et halua menettää sitä kenen kanssa olet kokenut paljon hyviä muistoja...


// Valitettavasti menetin jo ne kaikki ihmiset... <3 Tämä on heidän muistolleen.

Joo, aloitin toisen(tai oikeastaan neljännen blogini jos tarkkoja ollaan) ja tällä kertaa kirjoitan englanniksi. Sivusto on kylläkin japaniksi, mutta pikku vikoja xD Helppo käyttönen ja osaan käyttää sitä, joten mikäs siinä...

http://ameblo.jp/kay193/

Meikäläinen hylkää Gallerian päiväkirjan(en kuitenkaan ihan kokonaan xD) ja siirtyy Bloggeriin. Sieltä voi sitten täst edes seurata meikän elämää ja kirjoituksia yms. kaikkee paskaa!

http://terapiatuoli.blogspot.com/

Lukekaa, jos haluutte todella olla perillä tapahtumista...
meikä nimittäin valehtelee liikaa ihmisille.

Onko itsemurha todella kannattavaa? En tiedä... Pääsisi pois ja loppuisi tämä tuska. Enää ei sattuisi, ei tarvitsi kestää muiden halveksivia katseita, saisi rauhan... Mutta mitä muille siitä jää? Surua ja ikävää. Tuskani siirtyisi heille. Itsemurha on itsekästä ja se on merkki luovuttamisesta. Mitä siitä?! Joskus on pakko olla itsekäs... Joskus vaan kaikki on liikaa ja on pakko luovuttaa. Mutta jos tekee itsemurhan... sitä ei voi enää peruuttaa. Ei enää ikinä näe rakkaitaan. Ei enää ikinä voi nauttia asioista, joita rakastaa. Ei enää ikinä voi elää. Kannattaako se? Ehkä, ehkä ei... En tiedä! Ei jaksaisi enää tätä paskaa täällä! Eihän minulla enää ole ystäviä... He ovat kaikki kadonneet jonnekin! Vain muutamat ovat jäljellä, ja heitäkään en oikein jaksa. En kykene nauttimaan enää asioista... Haluaisin vain olla yksin kotona ja maata sängyssä. Haluaisin eristäytyä muusta maailmasta kokonaan! Kannattaisiko se? Ehkä, ehkä ei... En tiedä! Maailma on todellakin minua vastaan... Tai sitten kuvittelen niin... Niin, ehkä vain kuvittelen. Miksi sitten ihmiset katoavat ympäriltäni? Miksei kukaan tahdo olla lähelläni ja auttaa minua? No, en tiedä. Ihmiset sanovat välittävänsä, mutta en usko heitä. Mikseivät he sitten pidä yhteyttä?! Jos todella välittää, niin silloin pitäisi yhteyttä ja varmistaisi, että toinen on elossa... Vain yksi rakkaistani tekee sen. Ovatko ihmiset todella niin välinpitämättömiä vai eivätkö he vain ymmärrä?! No, oli miten oli...harkitsen tällä hetkellä vakavasti itsemurhaa(jälleen kerran)... Aikaisemmilta kerroilta olen sen huomannut, että kannattavaa se olisi. Omasta mielestäni. Joka kerta kun olen huomannut epäonnistuneeni jälleen... Se tunne on maailman kamalin! Se epäonnistumisen tunne... Vihaan sitä! En halua enää epäonnistua!

Vittu tulin just Marilyn Mansonin keikalta! PARAS! <333 Manson loisti jälleen! <333 Viimeks oli enemmän porukkaa khy, mutt ei se menoo haitannu ;P Manson on aina paras! <333333 Kivat, siel keikal alko oikeesti kelaa ett "Helvetti. Toi mies on kaikkee mitä mä arvostan. Toi mies edustaa kaikkee mistä mä perustan. Toi mies on vittu todellakin kaikkee!" Sillee onko Marilyn Manson mun idoli, esikuva? No, ei tietenkään *sarkasmia* Oonhan mä palvonu sitä miestä tässä nyt 11-vuotiasta asti, että ihan hyvin. Olenko kasvanut kieroon musiikkimakuni takia? Ken tietää. Mansonin elämäkerta on saattanut myös vaikuttaa minuun ja paljonkin. Luen sitä kirjaa koko ajan uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Mansonin elämässä on jotain, mikä vaikuttaa muhun paljon. Entä sit musiikki? Siitä en pääse enää kirveelläkään irti. Omaksun jokaisen sanan ja nuotin sen miehen biiseistä ja rakastan niitä. Mansonin takia olen mitä olen. Se mies on vaikuttanu muhun niin helvetisti! Pitäkööt muut sitä hulluna, se mies on vittu mulle jumala!

Tänään se tapahtu. Tänään loppu kiva kausi. Tänään loppu se pirteys mikä on jatkunut jo hetken. Tänään tajusin, etten enää jaksa tätä paskaa. Tänään palasin takas vanhaan ja otin vanhan vihkon esiin. Tänään luin vanhoja tekstejä ja muistin vanhan tuskan. Tänään muistin kaikki menneet kivuliaat muistot. Tänään tajusin, etten enää jaksa olla pirteä. Tänään menetin kiinnostukseni tähän maailmaan. Tänään kaikki palasi ennalleen... Ei! Kaikki ei palannut aivan ennalleen. En voi lähteä. Olen tehnyt lupauksen ja sen lupauksen pidän. En voi lähteä, vaikka kuinka haluaisin. Itseäni voin satuttaa, kunhan jään henkiin... Rakastani en voi jättää. Rakastani, joka on minua piristänyt ja auttanut löytämään itseni. Olemaan täysin avoin ja oma itseni. Helpottamaan elämääni. En voi jättää häntä yksin, enkä aio tehdä sitä. Kärsin vaikka koko maailman tuskat ja painajaiset, mutten lupaustani riko. Itken vaikka joka ilta itseni uneen, mutten lupaustani riko. Vihaan tätä maailmaa ja tulen aina vihaamaan, mutten lupaustani riko. Jos lupaukseni rikkomaan joudun...

Joo, oon uutta ficciini varten joutunu hakee tietoo vitusti mielisairauksista ja oon nyt perillä aika monist mielisairauksista ja niitten oireista yms. Ja oon muutenki lukenu hullun lailla yhtä kauhu/jiiru/mielisairaalaficciä, sit kuunnellu Andoo ja Negaa vitusti(iha puhki kulutettu kohta xD).

Äsken sitten kun laitoin hiuksia, tajusin "vittu mä oon kalpee ja laiha! vittu mitkä silmän alusetki! VITTU MÄ OON IHAN RUUMIIN NÄKÖNE!" ja hups keikkaa! Aloin vaa tuijottaa omii silmiini ja huomasin, ett oon aik creepyn näköne... enkä uskalla enää kattoo peiliin... Muutenki meinaan hyppii tääl kattoon ku säikyn ja oon vitun hermona. Ehe... ^^'

Liikaa mielisairaita?

Ja tuo hotto olemus tuossa on Andon vocalisti Ikuma <33333 RAKASTAN <33333

Juuh, oli kiva vkl. Löydettiin Ruderin kanssa uus bändi, Para:noir, ja noh... Meikä vähä rakastu siihen <333 Youya on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hotto! <3 Ja Akanen ääni on ihana! ^^ Entäs sit Iro ja Sho? *kuola valuu* Ja Satoshi on niin ihanan puppy <3

Krista rakastui .com

*Kay Ruderin tietokoneelle* "Hitto, avaa nyt se wordi! *Kay murisee tietokoneelle*

*Ruder toteaa* "Se on homo ja sillä on suhde mun toisen tietokoneen kanssa."

*Kay sanoo* "Ja se ei tykkää musta koska mä en oo tietokone."

*Ruder jatkaa* "Niil on selkeesti suhdekriisi ku se ei toimi ku nää koneet on näin lähekkäin."

*Kay sanoo* "Selkeesti!"