IRC-Galleria

Kaunis yö. Huokaisin ja hengitykseni höyrystyi kylmään yöilmaan. Kohotin katseeni taivaaseen. Kauniita tähtiä. Ne tuikkivat niin kauniista.
Vilkaisin kelloani. 02.48. Missä se Matt viipyy? mietin. Kiristin kaulahuivia ja jatkoin kävelyä lumen peittämässä puistossa. Joka puolella oli niin hiljaista. Ja samalla kaunista.
”Hei, Rox!”
Käännähdin kuullessani huudahduksen. Matt asteli minua kohti.
”Mikä kesti? Mehän sovimme että kaksikymmentä vailla!” naurahdin.
”Anteeksi. Mathias heräsi kun yritin lähteä”, Matt sanoi ja kaappasi minut halaukseen.
”No, siinä tapauksessa saat sen anteeksi”, sanoin Mattin halauksesta. Poika oli ihanan lämmin.
”No, mikä on niin tärkeää, että meidän pitää nähdä keskellä yötä?” katsahdin Mattiin kysyvästi.
”Kunhan halusin nähdä sinut”, Matt sanoi.
En uskonut korviani! Matt oli soittanut minulle hiukan yli puolituntia aikaisemmin, että hänellä oli kuoleman tärkeää asiaa ja, että meidän olisi pakko tavata välittömästi.
”Et ole tosissasi!” huudahdin ja löin Mattia leikkisästi.
”Olen! Halusin vain nähdä sinut”, Matt sanoi hymyillen.
Katsoin pojan vihreisiin silmiin ja vihani haihtui saman tien. En voinut olla hänelle vihainen. Olihan hän paras ystäväni...

Matt ja minä olemme tunteneet lähes koko ikämme. Tutustuimme hiekkalaatikolla 5-vuotiaina. Nyt olemme kumpikin 17. Olemme olleet aina hyviä ystäviä. Kaikki muu on ympärillämme muuttunut, mutta me olemme silti pysyneet ystävinä.
Monet luulevat, että meillä on jotain juttua, mutta se on vain harhaluulo. Tämä on puhdasta ystävyyttä. Ystävyyttä, joka kestää kaiken... Totta kai olemme riidelleet ja vaikka ja mitä, mutta silti yhä hyviä ystäviä. Olemme kokeneet kaikenlaista yhdessä, eikä mikään ole erottanut meitä. Vitsailemmekin usein, että vain kuolema voi meidät erottaa. Emme aavistaneet miten oikeassa olimmekaan...