IRC-Galleria

Peiliin katson
itseni näen

juuri itsemurhaa yritin
hukuttautua yritin

Otan sakset
hiukseni leikkaan

katson itseäni
kuolleelta näytän
runnotulta
huonosti kohdetulta

Peiliin katson
itseni näen

huokaan
asetun ammeeseen

Uppoan veteen

Henkeni menetän

Hukun

en välitä

nyt olen poissa
enkä palaa...

Kerran puutarhassa
kauniin perhosen näin
luoksesi se lensi
sinut tapasin

Kerran puutarhassa
sinut tapasin
tutustuin
kanssasi puhuin
lintujen laulaessa
ja auringon paistaessa

Kerran puutarhassa
sinut näin
ruusun kerrassaan kauniin annoit
tansseihin kutsuit
heinäsirkkojen sirkuttaessa
ja kissojen leikkiessä

Kerran puutarhassa
kuun loistaessa
yön pimeydessä
sinut jälleen tapasin
minut syliisi suljit
minua suutelit
kerroit sotaan lähteväsi
Itkin

Kerran puutarhassa
sinut tapasin
sinuun rakastuin
sinut menetin
sinua edelleen rakastan

Huoneessani istun
kirja sylissäin
kerron tapahtumista kauheista

itken
ja puran kaiken siihen kirjaan

Kirja tuntee minut
tietää koko tarinani

Kerron tapahtumista kauheista
kuolemastasi
riidoista
huumeista

Olen poikki!

En jaksa!

Huoneessani istun
kirja sylissäin
kerron tapahtumista kauheista

Vaellan
läpi vuorien
läpi merien
läpi metsien
sinua etsien

Kerran sinut kadotin
toiste en virhettäni tee

Etsin sinut
luonani aina pidän
en yksin ole

Vaellan
läpi vuorien
läpi merien
läpi metsien
sinua etsien

Rakkauteni sinuun
voimaa antaa

Melkein luovutin
mutta muistin kasvosi
silmäsi
huulesi
ja tahdoin luoksesi

Vaellan
läpi vuorien
läpi merien
läpi metsien
sinua etsien

Kyselen
ja kuulen sinun olleen täällä

matkaani jatkan
sinua etsien

Elämä on kilpajuoksua
aikaa vastaan

tulen aina myöhässä
olet aina ehtinyt lähteä

Vaellan
läpi vuorien
läpi merien
läpi metsien
sinua etsien

Silloin näen sinut
kirkon edessä
rukoilemassa

”Jumala, tuo rakkaani
luokseni.
En yksin elää voi”
kuulen sanasi

Kaappaan sinut syliini
ilmeesi kirkastuu

Syleilen sinua
Suutelen sinua
ja sanon

” Vaelsin
läpi vuorien
läpi merien
läpi metsien
sinua etsien...
ja nyt sinut löysin,
rakkainpain"

Pimeys...
Se ympäröi minut...
Sulkee sisäänsä...

Olen yksin...

Sydämeni avaimet heitin pois...
Nyt kadun sitä...

Tahtoisin antaa ne sinulle...
Rakkaalleni...
Elämäni valolle...

Sinua rakastan...
Tahdon omakseni...

Mutten voi sinua saada...
En voi itseäni sinulle antaa, vaikka kuinka tahtoisin

Se inhottaa minua...
Tahtoisin olla omasi...

Etsin avaimia...
Kadonneet ne ovat...
Lopullisesti...

Jatkan etsimistä...
tuloksetta

Avaimet ovat kadonneet

En voi olla sinun, rakkaani...
vaikka rakastan sinua

Istun haudallasi
Itken
olit ystävistäni paras
Miksi teit sen?

En tainnut olla hyvä ystävä sinulle,
vai?
olisit sanonut jotain

Kaikki ne huumeet ja viinat
ne sinut siihen tilaan ajoi
Yritin auttaa,
mikset apua huolinut?

Sinun olisi pitänyt puhua
ei ampua itseäsi
Olisit sanonut jotain

Halusin auttaa,
mikset apua huolinut?
Sinun olisi pitänyt

Istun haudallasi
Itken
Ei, sinun ei kuuluisi olla kuollut

Olisit puhunut
Olisit huolinut apuni

Jos olisit,
olisit...
elossa...

Jos olisit elossa,
kertoisin kuinka rakastan

Istun haudallasi
Itken
Sinua ikävöin

En ilman sinua elää voi

Laukaus kaikuu hautausmaalla

Nyt olen luonasi...
Ikuisesti

Nyt sen tajusin
sinut tahdon
en kestä katsoa
sinua kanssa toisen

omakseni sinut tahdon
sinua ikävöin

En voi sinua saada
et huomaakaan minua
kuljet käytävällä ohitse
et vilkaisekaan minua

Sydäntäni särkee
pian se särkyy
Sinut tahdon
mutten voi saada...

Rakastaa,
ei rakasta,
rakastaa,
ei rakasta

Terälehtiä kukasta irrottelen

Rakastaa,
ei rakasta,
rakastaa,
ei rakasta

Niityllä istuskelen
terälehdet loppuu

Rakastaa...

Niityllä makoilen
pilviä tuijottelen
iloisesti hymyilen
sua ajattelen

Sua rakastan...

Pimeys sulkee minut syleilyynsä...
olen yksin...
tahdon luoksesi...

Missä olet?
Miksen löydä sinua?
Mikset ole luonani kun kaipaan tukeasi?
Missä olet, rakkaani?

Ehkä et rakasta minua...
ehkä...

Avaan silmäni...
katson valkoista kattoa...

kuulen
kuinka kaikki juoksevat...
ja ryntäävät katsomaan minua...

Ovat iloisia...
että heräsin...

Etsin kasvoja
sinun kasvojasi
mutta...
En näe niitä!

En löydä sinun kasvojasi.

Kysyn,
missä olet.

Kaikki vaikenevat.

Kukaan ei puhu.

Lopulta joku sanoo
"Rakas, häntä ei enää ole.
Hän teki samoin,
kuten sinä...
mutta hän ei ollut yhtä onnekas."

Katson sidottuja ranteitani
ja ymmärrän!

Olet kuollut!
Rakkaani!
Miksi teit niin?

Ei, ei...
Tämä ei ole totta!
Tämä on unta!

Ei... tämä on täyttä totta...

Rakkaani...

Ei, sinun ei olisi pitänyt tehdä niin...

Rakastan sinua...
ja aion seurata sinua...
Ikuiseen pimeyteen.

Ikä on vain luku
luku joka määrittelee monia asioita...

milloin saa aloittaa koulun,
milloin lopettaa sen,
milloin on täysi-ikäinen,
milloin saa mennä naimisiin...

Mutta se ei määrittele
milloin saa rakastua,
milloin olla "silleen" ekan kerran,
milloin muuttaa kotoa,
milloin kuolla...

Ikä on vain luku
luku joka määrittelee monia monia asioita...
mutta ei kuitenkaan niitä kaikista tärkeimpiä