IRC-Galleria

YouTube Poopit on yllättävän hauskoja väsyneenä... xDDD

Laneissa tuli valvottua yö! Porukat vähä "tiutiu".

Hauskaa on, tääl soi Coco Jambo!!! x3333333

Jammaillaan Niken, Jonkan ja Limpun kaa xDDD
ja noi yhet koisii..... -.-

Joo... laneissa tässä istuskellaan, paikalla meikä, Joppe, Desu, Limppu, Niklas, Joni ja meikän kulta.


Mitäköhän tästäki illasta tulee? xDDDD

I hate feeling like this
I'm so tired of trying to fight this
I'm asleep and all I dream of

Is waking to you
Tell me that you will listen
Your touch is what I'm missing
And the more I hide I realize I'm slowly losing you

Comatose
I'll never wake up without an overdose of you

I don't wanna live
I don't wanna breathe
unless I feel you next to me
you take the pain I feel
waking up to you never felt so real
I don't wanna sleep
I don't wanna dream
'cause my dreams don't comfort me
The way you make me feel
Waking up to you never felt so real

I hate living without you
Dead wrong to ever doubt you
But my demons lay in waiting
Tempting me away
Oh how I adore you
Oh how I thirst for you
Oh how I need you

Comatose
I'll never wake up without an overdose of you

I don't wanna live
I don't wanna breathe
unless I feel you next to me
you take the pain I feel
waking up to you never felt so real
I don't wanna sleep
I don't wanna dream
'cause my dreams don't comfort me
The way you make me feel
Waking up to you never felt so real

Breathing life

Waking up
My eyes
Open up

Comatose
I'll never wake up without an overdose of you

I don't wanna live
I don't wanna breathe
unless I feel you next to me
you take the pain I feel
waking up to you never felt so real
I don't wanna sleep
I don't wanna dream
'cause my dreams don't comfort me
The way you make me feel
Waking up to you never felt so real

Oh how I adore you
Waking up to you never felt so real
Oh how I thirst for you
Waking up to you never felt so real
Oh how I adore you
The way you make me feel
Waking up to you never felt so real

ja nyt on vitunmoinen darra.....

Ja hyvää kesää kaikille :3333

Peruskoulu vihdoin ja viimein OHI!!!

Jtn... SO LONG SUCKERS!

Samassa kun suljin ulko-oven, kuulin keittiöstä huudahduksen.
”Roxanne!” äidin ääni kantautui keittiöstä. Sillä sekunnilla äiti ilmestyi eteiseen.
”Olitko taas Mattin luona?” äiti ärähti.
”Olin. Jokin ongelma?”
”Tiedät, etten pidä siitä, miten hiippailet öisin ulos. Voisit jättää jonkin viestin edes!” äiti jatkoi.
”Okei, anteeksi”, sanoin ja marssin äidin ohi.
”Hei, tule takaisin! En lopettanut!” äiti korotti hiukan ääntään.
”Lopetit jo”, sanoin ja paiskasin huoneeni oven kiinni perässäni. Rojahdin istumaan lattialle oveen nojaten.
”Roxanne! Olen äitisi etkä käännä selkääsi minulle!” kuulin äidin huudon oven läpi. Kaivoin tupakka-askin taskusta ja sytytin savukkeen. Suljin silmäni enkä antanut äidin huudon häiritä.

Sellaista se on aina. Hiippailen usein ulos yöllä ja menen Mattille... tai Matt tulee meille. Äiti ei oikein pidä siitä. Hän aina valittaa kaikesta mitä teen. En tule ikinä olemaan tarpeeksi hyvä hänelle... Olemme riidelleet aina kaikesta... ja riidat ovat vain pahentuneet sen jälkeen kun Ruby joutui sairaalaan. Isää minulla ei ole. Hän menehtyi muutama vuosi sitten... aivokasvaimeen…

Poltin tupakan loppuun ja kompuroin sitten ylös lattialta. Huomasin tuijottavani peilikuvaani. Punertavat hiukseni olivat sotkuiset ja harottivat joka suuntaan. Haroin lyhyitä hiuksiani ja ne asettuivat vähän paremmin. Vaalea ihoni oli kalpea huonosti ja vähän nukutun yön jäljiltä. Hupparini oli valahtanut käsivarsilleni yltäni ja t-paitani oli pahasti vinossa. Farkutkin melkein pysyivät päällä. Tuijotin itseäni sinisiin silmiin.
Tuo tyttö... ajattelin mielessäni. Tuo tyttö on säälittävä.

Matt sulki ulko-oven perässämme. Eteinen oli pimeä, mutta keittiössä vähän matkan päässä loisti valo.
”Taisit jättää keittiöön valot lähtiessäsi”, huomautin ottaessani takkia yltäni.
”Näköjään. Luulin, kyllä sammuttaneeni sen”, Matt muisteli. Hän viskasi kengät jalastaan ja asteli keittiöön. Itse seurasin perässä, kun olin saanut kengät jalastani. Heidän keittiö on mukavan kotoisa, täynnä lämpimiä värejä. Viihdyn Mattin luona. Hänen kotinsa on todella kutsuja lämpimine väreineen ja espanjalaisine teemoineen.
”Haluatko jotain?” Matt kysyi. Sen Matt kysyi ensimmäisenä joka kerta kun tulimme heille.
”Jos viitsisit keittää teetä”, pyysin. Ulkona oli tullut vähän viileä.
”Tietty viitsin”, Matt totesi ja alkoi häärätä keittiössä. Istuin pöydän ääreen ja katsoin, miten Matt laittoi teen kiehumaan ja ryhtyi tekemään voileipiä.

”Miten Ruby voi?” Matt kysyi siemaillessaan teetä.
”Ei mitään muutosta...” huokaisin syvään. Ruby on pikkusisareni, joka makaa sairaalassa aivokasvaimen kourissa. Kasvain oli havaittu kuukausi sitten, kun Ruby kertoi nähneensä hallusinaatioita. Kasvain oli ollut paha isku minulle ja koko perheelleni. Rakastan Rubya yli kaiken.
”Harmi. Toivottavasti kasvain saadaan leikattua”, Matt sanoi.
”Niinpä...” totesin.

Makasimme lumihangessa vierekkäin ja tuijotimme yötaivasta.
”Oliko tämä nyt sitten järkevää?” naurahdin.
”Totta kai”, Matt sanoi ja katsahti minuun. Katsoin pojan syvän vihreisiin silmiin. Hänen vaaleat hiuksensa olivat ihan lumessa.

Mattin poikamainen suloisuus oli aina vetänyt minua puoleensa. Pidin siitä. Hän on aina pirteä ja täynnä elämänhalua, joka tarttuu muihin. Hän purkaa energisyyttään tennistä pelaamalla. Matt on oikeastaan aika hyvä siinä. No, onhan hän harrastanut tennistä 10-vuotiaasta asti. Hän on yrittänyt saada minutkin mukaan, mutta en ole kovinkaan urheilullinen. Viihdyn enemmän kirjojeni parissa.
Rakastan lukemista. Olen aina rakastanut. Ja kukaan ei kirjoja elämästäni vie. Siitä voin olla varma. Jokainen kirja, jonka olen lukenut, on vaikuttanut jollain tavalla elämääni. Ja niitä kirjoja on satoja! Luen todella paljon. Joidenkin mielestä liikaa...
On elämässäni muutakin kuin kirjat. Minulla on musiikki. Rakastan sitä. En vain ole koskaan saanut mahdollisuutta harrastaa sitä... Vanhempani eivät anna minun harrastaa mitään musikaalista. Ja sekös vituttaa!

”Ajattele, mekin olemme osa tätä suurta maailman kaikkeutta”, Matt huokaisi.
”Niinpä... loppujen lopuksi, me olemme hyvin pieniä tässä maailmassa”, sanoin.
”Onko sinulla kylmä?”
”Ei. Onko sinulla?” kysyin.
”Ehkä vähän. Mitä sanot jos mennään sisälle?” Matt ehdotti.
”Käy mulle. Kummalle?”
”Meille mieluummin. Ketään ei ole kotona katsos”, Matt naurahti ja kompuroi istumaan.
”Teille siis.”