IRC-Galleria

Joo, huoneen maalaus menossa ja meikä on sen jäljiltä puoliks violetti xDDD

”Nick! Nick!”
Havahduin riemastuneeseen huutoon oveni takana.
”Nick!”
Nyt joku paukutti huoneeni ovea.
Kompuroin sängystä ylös ja menin avaamaan oven. Ennen kuin tajusin mitä tapahtui, makasin lattialla päälläni vaalea ja pörröhiuksinen pikkusiskoni.
”Et ikinä usko mitä on tapahtunut!” Abi lähes huusi.
”Arvaan, kunhan päästät minut täältä lattialta”, sanoin henkeäni hiukan haukkoen. Keuhkoni olivat tyhjentyneet kaatuessani.
”Anteeksi”, Abi ryömi pois päältäni ja auttoi minut istumaan.
”No, mitä nyt?”
Abi malttoi hädin tuskin pysyä nahoissaan.
”Cate suostui lähtemään ulos kanssani!” Abi huudahti innoissaan.
”Oikeasti! Sehän on hieno juttu!” sanoin hymyillen.
”Todellakin! Sori, pitää mennä. Tapaan Paigen.”
Sen sanottuaan Abi ryntäsi ulos huoneestani.
Niin, Abigail... Pikkusiskoni. Hän on minua kaksi vuotta nuorempi ja on juuri tajunnut pitävänsä tytöistä. Ja nyt hän on viemässä parhaan ystäväni pikkusiskoa treffeille. Niin, Cate on Zackin pikkusisko. Cate ja Abi ovat samalla luokalla.
Abi on minusta pienempi ja vaaleampi versio. Hän on kylläkin minua pirteämpi ja elämänhaluisempi.

Valkoinen katto. Tuijotin jälleen huoneeni valkoista kattoa. Tuuletin surisi yöpöydällä vieressäni. Sormeni leikittelivät hiuksillani. Makasin sängylläni.
Tunnen olevani tyhjä. Huokaisin hiljaa... Zack. Paras ystäväni. Mitä tekisinkään ilman häntä? En tiedä... Silti minusta tuntuu, että olemme jotain enemmänkin. En tiedä mitä... mutta otan siitä selvää!

JJoo, suursiivous menossa täällä... siskon huoneesta lähti 10 jätesäkillistä tavaraa :S seuraavaks on meikän huone vuorossa....

APUA! PELASTAKAA ARVOTAVARAT!

”NICOLE!”
Huuto kantautui keittiöstä sulkiessani ulko-oven perässäni. Huokaisin hiljaa.
Äiti... Hän ei todellakaan pitänyt öisistä poissa oloistani.

Keittiöön astuessani kohtasin äidin tuiman ja uhmakkaan katseen.
”Missä olet taas ollut?!” hän ärähti.
”Zackin luona. Ja kävin kahvilla Chrisin kanssa”, sanoin astellessani hänen ohitse jääkaapille.
”Voisit edes joskus ilmoittaa missä olet! Mikä sinua riivaa?! Tästä on puhuttu monet kerrat!” äiti jatkoi rähjäämistä. Vilkuilin jääkaappiin huolettomasti. Olen tottunut äidin rähjäämiseen. Se ei enää paljoa hetkauta minua.
”Kuunteletko edes?!”
”Kuuntelen.”
”Voisitko sitten sanoa jotain?”
”Mitä sanottavaa minulla muka olisi? Olemme keskustelleet aiheesta monet kerrat”, sanoin ja nappasin limun jääkaapista.
”Me keskustelemme tästä kunnes opit

♥ Suudelma vatsaan = "Haluan seksiä kanssasi"
♥ Suudelma otsalle = "Olet ikuisesti minun"
♥ Suudelma korvaan ="Olen kiimainen"
♥ Suudelma poskelle = "Olemme kavereita"
♥ Suudelma käteen = "Palvon sinua"
♥ Suudelma kaulalle = "Me kuulumme yhteen"
♥ Suudelma olkapäälle = "Haluan sinut"
♥ Suudelma huulille = "Rakastan sinua" tai "haluan sinut"
♥ Pitää kädestä = "Voimme oppia rakastamaan toisiamme"
♥ Läppäistä perseelle = "Tuo on minun"
♥ Leikkiä korvan kanssa = "En voi elää ilman sinua"
♥ Pidellä tiukasti = "Älä päästä irti"
♥ Katsoa silmiin = "Älä päästä irti"
♥ Leikkiä hiuksilla = "Sano että rakastat minua"
♥ Kädet lantioilla ="Rakastan liikaa päästääkseni irti"
♥ Nauraa vaikka suutelee = "Olen täysin rento kanssasi"

♥ Neuvo -
Älä kysy suudelmaa, vaan tee itse.
Jos ajattelit jotakuta samaan aikaa kun luit tätä,
Olet varmasti rakastunut
♥ Koskaan ei saa olla liian rakastunut, jos rakas katoaa elämästä häntä ei voi unohtaa.
♥ Jos et kopioi tätä päiväkirjaasi minuutin sisällä, se jota ajattelit lukiessasi tätä unohtaa sinut

Goodbye, my friend, goodbye.
My love, you're in my heart.
It was preordained that we should part.
And be reunited by and by, reunited by and by.
Goodbye: no handshake to endure.
No there's nothing.

It was written in blood
It was written in blood
It was written in blood
Oh god, written in blood.
It was written in blood
It was written in blood
Oh my god, it was written in blood.

Let's have no sadness — furrowed brow.
There's nothing new in dying now.
Let's have no sadness — furrowed brow.
There's nothing new in dying now.

Though living is no newer
No, living is no newer

And it was written in blood.

It was written in blood
It was written in blood
It was written in blood
Oh my god, it was written in blood
It was written in blood
It was written in blood
Oh my god!
It was written... in blood.
On a suicide note.

Like roses, we blossom then die
Like roses, we blossom then die
Like roses, we blossom then die
We've fallen apart (Die)
We've fallen apart (Die)

Like roses, we blossom then die
Like roses, we blossom then die
We've fallen apart
We've fallen apart
Like roses.
We've fallen apart, fallen apart.

Though living is no newer
No, living is no newer

It was written in blood on a fucking suicide note, day before he died.

It was written in blood
It was written in blood
My god, written in blood.
It was written in blood
It was written in blood
Oh my god!
It was written... in blood.

Like roses, we blossom then die
Like roses, we blossom then die
We've fallen apart (Fallen apart!)
We've fallen apart (Fallen apart!)
Fallen apart
We've fallen

Like roses
Like roses
Roses
Roses
Like roses
Like roses

”Hei, hienoa että pääsit!” Chris sanoi napatessaan minut halaukseen.
”Totta kai! Enhän voisi ikinä missata treffejä kanssasi”, sanoin iloisesti.
”Tiedän sen”, Chris naurahti ja istuutui pöydän ääreen. Istuin pöydän toiselle puolelle.
Olimme vakio kahvilassamme, Cafe Louvressa. Se on pieni kahvila, jonka omistaja on mukava ranskalainen rouva. Käymme vähintään kerran viikossa siellä juttelemassa ja viettämässä aikaa. Se on minun ja Chrisin paikka.
Katsoin Chrisiä pöydän poikki. Hänen punertavat hiukset oli huolellisesti laitettu. Vihertävät silmät loistivat kirkkaasti. Pehmeät kasvon piirteet ovat todella kauniit. Chris oli huolellisesti pukeutunut, vihertävä kauluspaita sointui silmiin ja sen alla oleva valkoinen pitkähihainen myötäili Chrisin laihaa vartaloa.
”Miten iltasi meni?” Chris kysyi.
”Hyvinhän se. Aamulla löysin itseni Zackin makuuhuoneen lattialta, jälleen kerran”, kerroin.
”Onko varma ettei teillä kahdella ole mitään?” Chris sanoi vihjailevasti.
”Ei ole! Zack on hyvä ystäväni! Ei meillä ole mitään,” naurahdin.
”No tiedän sen. Kunhan kiusasin”, Chris sanoi.

”Chris! Nicole! Mukava nähdä teitä!”
Pöytämme ääreen liihotti rouva Ducept, kahvilan omistaja. Rouva Ducept on pyöreähkö mukava nainen, jolla on tummat hiukset ja pyöreät kasvot. Hänen katseensa on aina lämpöinen ja hän puhuu kevyellä ranskalaisella aksentilla.
”Hei, rouva Ducept!” tervehdin hymyillen.
”Mitä teille nuorille saisi olla tällä kertaa?” rouva Ducept kysyi täyteläisellä äänellään.
”Minulle latte”, Chris sanoi.
”Ja minulle suklaakahvi”, sanoin.
”Selvä. Mitä teille kuuluu?” rouva Ducept kysyi.
”Hyvinhän tässä. Oltiin juhlimassa eilen illalla”, kerroin.
Rouva Ducept laittoi kätensä vyötärölleen ja katsoi meitä leikkisästi.
”Ei kai mennyt liian myöhään?”
”Ei tietenkään!” Chris naurahti.
”No hyvä. Tuon kohta juomanne.”
Sen sanottuaan rouva Ducept liihotti tiehensä sininen mekon helma liehuen.

Istuin bussissa. Matkalla kotiin.
Katsoin kuinka sadepisarat valuivat bussin ikkunaa pitkin. Pidän sateesta. Se puhdistaa ilman ja rauhoittaa mieleni. Maailma näytti harmaalta bussin ikkunasta. Vedin karanneen hiuskiehkuran korvan taakse.
Kännykkä värisi taskussani. Kaivoin sen esille.
Yksi saapunut viesti.
Avasin viestin.

Ehditkö kahville tänään? Chris.

Chris...
Toinen paras ystäväni. Chris on paras ystäväni Zackin rinnalla. Rakastan heitä kumpaakin äärettömästi. Olen tuntenut heidät monta vuotta. En voisi ikinä toivoa ketään heidän kaltaistaan...

Avasin silmäni. Olin maannut siinä tovin. En tiedä kuinka kauan. Ajantajuni oli kadonnut jo eilisiltana ensimmäisten juomien myötä. Huomasin tuijottavani edelleen samaa valkoista kattoa. Tai oletan sen olevan valkoinen. Punainen valo ei ollut muuttunut.
Käänsin päätäni ja katselin ympärilleni hiljalleen. Huomasin olevani jossain tutussa paikassa. En vain... saa päähäni missä. Tunnen tämän paikan. Tuon punertavan valon, tummat tekstiilit, bändi julisteet. Kaikki tuntuu niin tutulta.
Nousin varovasti istumaan. Vieressäni oli suuri parisänky. Toisella puolellani oli tyhjää lattiaa ja peitto. Aivan kuin joku olisi maannut vieressäni...

Seisoin oven suussa ja katsoin huonetta, jonka lattialla olin maannut. Makuuhuonetta, jossa kajasti punainen valo. Käänsi katseeni peiliin, joka roikkui oven vieressä. Katsoin itseäni. Honteloa vartaloani peitti musta t-paita ja vanhat farkut. Tumman ruskeat pitkät hiukseni olivat löysästi kiinni niskassa. Harmaat silmäni näyttivät väsyneiltä. Vaalea ihoni näytti likaiselta. Kaulallani roikkui musta risti.
Näytin rähjäiseltä.

Astuin ulos huoneesta. Tulin valkoiseen käytävään. Kuljin käytävää pitkin eteiseen. Kuulin etäältä ääniä. Astioiden kolinaa. Astelin varovasti eteisen poikki ääniä kohti, kohti keittiötä. Astuin lämpimän sävyiseen keittiöön ja näin mustahiuksisen pojan tiskialtaan ääressä.
”Hei?” sanoin varovasti.
Poika käännähti.
Zack.
”Huomenta. Päätit nousta”, Zack sanoi hymyillen.
”Joo.”
”Haluatko syödä jotain?” poika kysyi.
”Umm... voisin kai”, nyökkäsin.
”Mitä saisi olla?” Zack kysyi ja asteli jääkaapille ja avasi sen.
”Täällä on... no katso itse.”
Zack väistyi jääkaapin edestä ja palasi tiskialtaan ääreen tiskaamaan astioita. Astelin jääkaapille ja kurkistin sinne. En nähnyt mitään, mitä olisin halunnut syödä.
”Taidan syödä sittenkin myöhemmin”, totesin sulkiessani jääkaapin.
Zack naurahti.
”Jotenkin en ylläty vastauksestasi.”
”Onko kahvia?” kysyin.
Zack nyökkäsi kahvinkeittimen suuntaan.
”Juuri keitettyä.”
”Hienoa!”
Nappasin kahvimukin ja kaadoin kahvia itselleni. Kulautin puolet kahvista saman tien alas kurkusta. Ainakin oli tuhtia kahvia, jos ei mitään muuta.
”Hyvä, että kahvi maistuu”, Zack naurahti.
”Todellakin maistuu!” naurahdin ja istuuduin pöydän ääreen.
”Oletko ollut pitkään hereillä?”
”Sen verran, että olen saanut syötyä”, Zack sanoi laittaessaan viimeiset astiat kuivauskaappiin. Hän otti myös kahvimukin ja kaatoi itselleen kahvia. Hän istuutui pöydän toiselle puolelle, jotta olimme kasvotusten.
”Aijaa. Niinkin vähän aikaa.”
”Miten niin?”
”Heräsin aikaisemmin ja olin yksin huoneessasi silloin.”
”Saatoin olla vessassa sillä hetkellä”, Zack arveli kahvimukinsa takaa.
”Ihan mahdollista.”