IRC-Galleria

Ihana ilma ulkona...pakkasta 10 astetta ja aurinko paistaa. Kivaa lähtee uudella omalla autolla ajelemaan siis.

Nyyh tänään ei ole harkkoja kun Runnilla olis ollu tanssiviikonloppu mutta innostanu lähtee sinne ku osasin ne tanssit jo mitä siellä opettavat. No ensviikon sunnuntaina sitten taas polkkaa opetteleen...jos tällä kertaa muista lämmitellä ettei kävis niin kuin viimeksi...saan kärsiä vieläkin kun lihas yrittää tarttua luuhun tai jotai vastaavaa....koskee pirusti ettei pysty oikein venytteleen eikä päkiöillä käveleen mutta kyllä se siitä..kuhan keskiviikon harjoituksissa jo pystyisin jotain tekemään niin se olisi tärkeintä..viimeksi meni istumiseksi kun jalat meinas kivusta lähtee alta. Harrastukset vaatii siis pieniä sattumia näin välillä kun on yli-innokkaana liikenteessä :D

no johan alko lyytilaulamaan...taidan päästä lemppari työpaikkaani takaisin. :D

tänä vuonna on tiedossa kaikkea jännää..toivottavasti vain hyvää.

Hyvää ja rauhaisaa joulua kaikille!!

On se kumma kun ei osaa ihmiset antaa toisen elää niinkuin haluaa ja pitää vielä kyylätä!

testataan nyt taas pitkästä aikaa paljon menee laskua kun känny kautta tänne kirjoittelee..yövuorossa vierihoitajana tässä istun niin ei pääse oikein tietokoneelle...eikä kehtaa mennä..tai oikeastaan jaska...liian hyvä tuoli istua..ainoastaa jaloille kaipaisi jotain kunnon pallia.

tuossapa tuo oli oikeastaan kiteytettynä kaikki :P

Lunta tulvillaan on raikas talvisää.....lalalallaaaa.....


Heräsin sitten valkoiseen aamuun...kerrankin tuntui siis että on valoa viime aikoihin verrattuna. Patterin perkeleet huuti koko viime yön...onneksi oli viimoinen yö jollon oli sitä paskaa kestettävä...seuraavan kerran omassa asunnossa yötä vasta maanantaina...onneksi pääsee viikonlopuksi pakoon.....ei vaa tunnu noi putkimiehet saavan noita ilmattua kunnolla etteivät pitäisi poraavaa ääntä.

Tänään pakata kaikki valmiiksi nii ei tartte sit noista huolehtia.

sinne män aato...nyyh...orpo olo... :(

Kyllä aika menee sitten nopeasti. Olen tässä viime aikoina muistellu miten kummipoikani oli vasta vähä aikaa sitten pieni ja nyt se on jo koulussa. Huvittavaa kuulla aina Jonilta miten ei oikein taho olla koulussa hauskaa kun osaa jo kaikki asiat mitä tähän mennessä on opetettu. Joni nimittäin opetteli itse jo aikasessa vaiheessa lukemaan ja kirjoittamaan ja isoveljen koulukirjoja tutkimalla ja sen kanssa pelejä pelaamalla netissä ja pleikkarilla oppimyös samalla englantia.Välillä siis yllättää minut aivan jollain mielenkiintoisella kysymyksellä englanniksi ja täti saa olla ihmeissää ja miettiä päänsä puhki että mitäs se tarkoittaakaan kun se tuntee sellasia sanoja joita ite ei tunne.Eikä siskon pienimmäinenkään ole paljoa jälessä...alkanut jo vähä tapailemaan lukemista,mutta ei mitenkään aktiivisesti.Hän on taas lahjakas liikunnallisesti ja taiteellisesti. Vanhin pojista taas on kielellisesti erittäin lahjakas..osaa englantia paremmin kuin minä. Ja vastaha nää kaikki oli iha pienii vauvelei. JOtenkin ei aina tajua tuota ajan kulua.

Samalla tulee myös mietittyä että siitä on 12vuotta kun isä kuoli, että millaista minun elämä olisi tänäpäivänä jos isä eläisi. Tai oikeastaan mietin että millaista olisi jos isä eläisi, että miltä se tuntuisi. Olisinko niin läheinen äidin kanssa, sillä tietyllä tasolla olin aina enemmän isäntyttö pienenä.

Rakkaan serkun kuolemastakin tuli vuosi täyteen...jotenkin ei vaan vieläkää käsitä. Tai käsittää mutta ei halua hyväksyä, vaikka olenkin hyväksynyt ja hyvästellyt. JOtenkin tuntuu ristiriitaiselle.

Innoistuin rekrykoulutukseen hakemaan. Ärsyttää kun omalta alalta ei tahdo sitten millään saada pidempi aikaista työtä,varsinkaan sellaisesta paikasta mistä eniten pitäisi. Jotenkin liian suppeaa tarjontaa, ettei voi hyödyntää erikoistumistaan...aina vaa tarjolla mummojen hoitoa erilaisissa paikoissa. Haluaa jotain muuta siis. TOivottavasti pääsisin siihen koulutukseen. Saisi hieman vaihtoehtoja tähän työllistymiseen.