IRC-Galleria

Maassa rihmasto ja jalat temmeltelee, jalkojensa väliinsä maahan silmät tuijottelee. Hmm hmm pohtii vain, mistä parhaat apajat löytää saisin, piippu sauhuaa ja tupruttaa illalla kattilat täynnä pulputtaa jo tunti on vierähtänyt ja sihdin läpi kaadetaan kun toinen tunti on vierähtänyt on maailma jollain tavalla kiertynyt, vääntynyt ja vähän enemmän herkistynyt. Mutta matka jatkuu ja astuu ihmemaahan.

Sol rosa

Luna rosa

Amor.

Säteily ja loisto.
Pimeys ja hämäryys.

Musta-aukko avaruudessa taittaa valoa.
Ajatus maailmasta, tunteista.
Kasvot kylmät syksyn.


Tristis.

Forma.

Articulus.

Kauan aikaa kuluttamatta hetkeä.
Hetkessä elämän eläessä.
Hengenvedot, sisään ja ulos.

Mors.

Koskaan ei voi tietää millon se hengenveto on viimeinen.

Vita.

Elää elämää kuin viimeistä päivää. Tuntea tunteita. Aistia.

Intellego.

Tunne maailman paino niin mailma tuntee painosi.
Rajat ja niiden ylittäminen. Uuden askeleen ottaminen.
Tasapainosi.

Finis.

En tiedä miten tunteet voi määrätä ajatukseni juoksua.
Minun pitää käyttää enemmän järkeä. Olisinko viisas vai houkka?

Yritän ymmärtää
Järjen käyttöä
Tunteet sekoittaa
ajatukseni.
Järki kertoo
biologisen, ruummillistuman
ja sen että loppujen lopuksi mikään ei ole tarpeellista.
Syö, hengitä, juo, liiku.
Jos tunteet kertoo taas tarpeen.

Mitä jos tunteet onkin vain salaliittoteoria.
Että oikeasti sitä ei ole olemassakaan.
Että biologinen, kemiallinen ja fyysinen elämä
olisikin vain koneellista.
Että meidät on vain ohjelmoitu tuntemaan tunteita
mitä ei ole oikeasti?

Mikä tämä asia on?

Kuuluu puissa ääniä, Puhuttavat puuta.
Hiljainen, myötätuntoinen, karhea pintainen.
"Puu, jos minulle puhuisit, mitä sinä minulle sanoisit".

Yksin puu on seissyt paikallaan eikä hievahdakkaan.
"Sinulla on juuret vahvana maassa, Pidä kiinni siitä,
sillä sinua ei kukaan saa viedä."

Puu huojuu kuin vastaillen.
Havahdun paikalleen, menen juurelle makuulleen,
Taivasta katson, pilvet taivaankaton kaverina.

"Onko maailma kiinni jostain?"
Sammaleessa muurahaisia, minua pureksivat.
"Mitä jos maailma on yhtä sirkusta,
Ollaan kuin nukketeatteri suuressa dramatiikassa,
Tai ollaanko me ilman mitään mistä riippua,
Että kuin kylmät kivet, jotka on heitetty järven
pohjaan pimeään, sokkona aaltojen mukana etenemään?"

Hereille minä havahdun,
Puu edelleen varjona, sateensuojana ja tuulensuojana.
"Ehkä meillä onkin tarkoitus."
Natisee runko voimakas puun.
"Mitä jos me ei olla vain synnytty tänne.
Jos luonto-äitimme on antanut meidän
tulla tähän meille luvattuun maahan.
Se on rakentanut meille elämämme
peli-kentän. Pelin jossa on sotia,
rakkautta ja väitetään ettei ole sääntöjä.
Mitä jos sinutkin nyt joku kaataisi, puisen talon
rakentaisi, pesässä poltettaisiin
sitten saunassa hikoiltaisiin.
Tai kokko jolla piruja karkoitettaisiin?
Tai ehkä ei olekkaan sääntöjä.
Syö tai tule syödyksi, Tapa tai tule tapetuksi.
Rakastu ja tule rakastetuksi."

Puu edelleen keinuu ja kohisee.
"Mitäpäs minä tässä tällaisia höpöttelemään,
mutta kun on niin mukava olla. Niin vaikea
olla miettimättä mitään."

Jos tuonne puun huipulle kiipeäisi.
Näkisin todella kauas, horisonttiin.
"Pitäisikö minun kiivetä?
Mutta pelkäisin putoamista.
Toki korkeat paikat ovat aina kiehtoneet..."

Juurillani minä seison.
Juurillani minä saan ravintoni.
Juurillani olen kotonani.
Juureni pitävät ja pysyvät.

The clock ticks...
Weapons clicks...
Persons die...
We cannot lie...

Earth is a cruel place...
Trying to reach to the space...
We don't see...
Help me...
We are blind...
Give us a sign...

Why world need to fight, why we need to fight.
Those people who dies, right now.
Those people we bring down.
Those people we rape.
Those people we hate.
Those people we kill.
Those people we...

Earth is a beautiful place.
Touching the rivers, the lakes.
We see...
I help you...
Here's a sign...

World needs love, we need love.
Those people who loves us right now,
Those people we help back up.
Those people we make hug.
Those people we love.
Those people we save.
Those people we...

The clock ticks...
The wall of bricks...
Persons live...
Do we lie?

Tähän tilaan en tarvitse otsikkoa.
Otsikko näyttää mistä kerrotaan.

No mistä kertoisin?
Kertoisinko minä itsestäni?
Kertoisinko mitä mieltä olen teistä?
Kertoisinko minä tästä maailmasta teille jotain?
Kertoisinko mitä minä olen kokenut?
Kertoisinko yhden kaunneimmista rakkaustarinoista?
Vai yhden niistä surullisimmista?
Miksi pitää kertoa jotain jos ei ole kerrottavaa?
Kertoisitteko minullekkin jotain jos kerron teille jotain?

Rikkinäisistä peilin palasista kokosin uuden.
Se ei ole yhtä ehjä mutta sillä on historiansa.
Jokainen osa peilistä kertoo minulle elämän vaihteistani.
Ja toista kertaa peiliäni en riko.
Tahdon että se loistaa myötätuntoa, Optimistisuuttani,
Epäitsekkyyttäni.
Olen huomannut sen että olen joillekkin ihmisille esimerkki.
Siksi näytän sen teille että minusta on sellaiseksi.

Ehkä tälle olisikin otsikko.

Voitte kertoa sen itsellenne.