IRC-Galleria

Ja tänään..

ON

Hyvä fiilis.

HII!!! :)


( kuvan copyrights Krisse Sydän www.krisse-sydan.urli.net www.elisanet.fi/untitled/krissesydan krisse_sydan@yahoo.com )

Olisi se mukavaa, jos talvi olisi talvisin ja lumi olisi lunta eikä vettä.

No, onpa tästä se ilo että voi turvallisesti keikkua yhdeksännessä kerroksessa katolla talvellakin, kun ei ole liukasta :-)

(Kuvan idea ja asetelma ja kuvassa androgyyninarkkariluukissa poseeraminen: Krisse Sydän. Kuvan kuvasi Stanzara)

...jo pari päivää ollut kohtuullisen onnellinen.

On se hassua.




( Picture's copyrihts are owned by Krisse Sydän www.krisse-sydan.urli.net www.elisanet.fi/untitled/krissesydan e-mail: krisse_sydan@yahoo.com )

"This time I think
I'm gonna let it all out
Open up the book
And rip the bad pages out
God I'm so sorry
For the bad things
I have done"


"This time I know
The bullet's
Meant to be shot
A peaceful way of war
To let
My sad bastards rot
Hell
I've been black n' blue
Trying to paint it
All white
Heaven can you hear me?
I'm up for the fight

So leave now
Cause I'm gonna stay
I'm gonna stay
For judgement day"

"Time to say goodbye --
But what else can I do
When my nightmare
Becomes true

Last night I do regret
I even got up
Said
Too many things hard
In evil to top
Hate seems
To matter too much
When I'm down
On the ground
Love to be collected
At the lost and found"

Otteita Backyard Babiesin FUCK OFF AND DIE-piisin sanoituksista.

Tuo piisi ja nuo kohdat ovat soineet päässäni viikkokaupalla. Joskus vaan tuntuu, että nuo sanat kuvaavat elämääni ENEMMÄN kuin hyvin.

Joskus vaan on aika tilin tasauksen ja tilitysten. Joskus vaan on aika tuomiopäivän. Joskus nyt vaan ON aika tehdä ratkaisuja ja sanoa suuria päätöksiä. Joskus on aika koota palaset yhteen ja näyttää elämänsä kirja kaikessa rumuudessaan. Silloin on turha sanoa edes itselleen, ettei siinä häviä mitään jos ei voitakaan... silloin kun tuppaa tilanne olemaan se Hedwig and The Angry Inch-elokuvasta tuttu metafora: jos haluaa saada jotain, pitää jättää isestään jotain taakseen :( :-) Elämä nyt vaan ei useimmiten ole win-win situation. Elämä useimmiten niittaa mut ojanpohjaan räntäsateen lailla. Elämä ei ole kenelläkään helppoa (tosin en väitä, että se olisi minulla yhtään sen monimutkaisempaa kuin kenelläkään muullakaan)... ja joskus vaan on korkea aika edes miettiä jonkinlaisia päätöksiä siitä miten asiat pannaan pakettiin, tärkeysjärjestykseen ja kuinka solmut avataan.

Ja yleensä rapatessa roiskuu ja väistämättäkin sitä päätyy satuttamaan aina jotain elämässään. Mutta niinhän se kai on, että miten päin vain makaa junan kiskoilla, niin aina jonkun luut rutisee rokatessa. Teki mitä vain, johonkin sattuu. (jos ei muihin, niin sitten minuun)

"I WAS PARALYZED
AS I OPENED UP MY BLOODSHOT EYES
DO I REALLY WANNA KNOW
WHERE I'VE BEEN OR WHERE I'VE PUT MY NOSE"

"IN A STAIRWELL I SEEK
THE LAIR WHERE I STUCK MY DIRTY BEAK"


"OH THESE NIGHTS OUT ALONE
COME CARRY ME HOME

A HABIT HARD TO BREAK
TAKE ME HOME GOOD LORD FOR HEAVENS SAKE
THE DOCTOR'S NOT IN
GOT NO CURE FOR THE MEDICINE

SO I'M BACK AGAIN IT'S OK
WELL BE THAT AS IT MAY
OVER AND OVER AWAY

INTO THE FIRES UNKNOWN
INTO OBLIVION THROUGH STICKS AND STONES

PICK UP THE PHONE - LISTEN TO ME MOAN
OH THESE NIGHTS OUT ALONE
COME CARRY ME HOME

EVERYTIME I MAKE THE ROUND I TURN AROUND --
EVERYTIME I STAND UP I FALL FLAT ON MY FACE
AND BREAK MY BACK - TOMBSTONED AND CHICKEN SCHACKED"

Otteita Hellacopters-yhtyeen Carry Me Home kappaleen lyriikoista. Kummasti ovat totta elämässäni vallan usein. Vallan usein sitä saattaa iskeä fiilis, että mihin sitä taas on päänsä pistänyt ja mihin ihmeen luolaan sitä onkaan lohikäärmeitten sekaan ryöminyt. Välillä tosin tuntuu, että on itse se lohikäärme. Lohikäärme, joka tappaa kaiken ympäriltään hönkäyksillään, halusi tai ei.

Jotenkin sitä vaan kuitenkin kompuroi päivästä, ja yöstä, toiseen eteenpäin. Tosin joskus tuntuu, että sitä astuu taaksepäin tai pyörii edestakaisin paikallaan. Ei tiedä, ollako rauhassa vaiko rokata ja rellestää, oikein kunnolla pistää hommat sekaisin. Oli miten oli, niin aina sitä itsensä jostain löytää miettimästä mitä hittoa sitä on tekemässä ja mitä ihmettä sitä elämälleen (ja muille) on mennyt tekemään. Joskus oikein tuntuu, että pieni (eikä niin kovin pieni) peto vaanii sisälläni uinuen vain odottaen että se herätetään ajoittain. Ja kun se pääsee esiin, voi itse kukin miettiä että missä sitä ollaan ja mitä tapahtuu. Mutta jostain syystä sitä aina vaan astuu uudelleen keppien ja kulovalkeitten läpi ja jatkaa kulkuaan. Ja oli yössä sitten yksin tai ei, niin joskus sitä toivoo että Luoja tulisi ja veisi pois. Pelastaisi pienen kulkijan, itseltään. Muuten eittämättä sitä päätyy kaatumaan naamalleen ja rikkomaan ainakin henkiset luunsa. Ja silloin harvoin kenelläkään on kivaa, kun sattuu ja tapahtuu ikävässä mielessä.

Nii-in, kaikesta sitä itsensä aina löytääkin.

Pitäisi varmaan katsoa tietyt asiat eteenpäin ja loppuun, katsoa mitä tie tuo tullessaan.


"I call you they call you
Everyone's calling you my better half
I know you they don't do
Nobody will ever do and we don't care"

"Still waiting not creating
Everything we do is better when we're two
Don't take it like I fake it
Everytime I try to say that i love you"

"Now you know it's true i believe in you
Yeah you know it's true I do care for you
I'm sorry you're sorry
But you can be sorry in a better way

It don't matter if I never
Never ever let you be the one I need

I don't want to turn back the time
I don't want to follow the line
Because life is a road that is winding and dark
But i swear 'cross my heart so are you
Because life is a road that is winding and dark
But i swear 'cross my heart so are you
So are you.....So are you......
So are you.....So are you......"

Backyard Babies: Roads ei ole sattumalta kappale, joka on soinut viikkokaupalla lähes kaikkialla missä katuja, kujia, polkuja ja puistonpientaria tallaan. Tämän kappaleen sanat kun kuvaavat syvimpiä tuntojani ehkä enemmän kuin haluaisin edes myöntää.

Joskus tie nyt vaan on kivinen ja jäinen, eikä aurinkoinen ja kukkareunusteinen. Ainakin silloin kun edes miettii sanovansa, että "kulta, sä olet ihana, mutta...".

Elämä on julmaa, tiedän. Mutta kukapa ei edes miettisi mieluummin sanovansa ne kipeät sanat senkin uhalla, että satuttaa toista (ja itseään) kuin että vain odottaisi milloin jätemylly tulee ja murskaa leuoillaan... sillä siltä se usein tuntuu, kun on se itse se osapuoli jonka sydän murskataan pahemmin kuin koskaan olisi edes voinut kuvitella.

Sydämeni itkee verta jo valmiiksi.

OLEN PAHOILLANI miten ikinä käykään.

(picture's copyrights Krisse Sydän www.krisse-sydan.urli.net www.elisanet.fi/untitled/krissesydan)

"Cause I'm far away
From everything we knew
But all I see
Reminds me so 'bout you
Face to face
I'm a hopeless case"

"I'm not about being
Number one
But I'm so afraid
That I'm right
And you're wrong"

Kumpikin otteita Backyard Babiesin Abandon piisin sanoituksista. Ja kumpikin niin kovin totta.

"En ilosta itke, en surusta itke, jos itken, niin itken muuten vaan"
-Juice Leskinen: Syksyn Sävel

Totta tuokin.

Voimia talveen!

T. Krisse Sydän

Ps. Nähdään kaikki Tampereella kahvila Hertassa la 29.11. (Tammelan kaupunginosa, Pikilinnan rakennus...) RUNOKAPINAssa!!! Olen siellä keikalla soittamassa, laulamassa, pervormoimassa, runoilemassa ja kenties hieman vaatteitakin lavalla vähentämässä esityksen aikana yltäni :-)

...siinä on mutkia matkassa ja kukkia pientareella.

(Kuva Kaunis Eläin -näyttelystäni, joka oli esillä VegFest 2008'ssa ja Vastavirta-klubilla alkusyksystä)

Teinixiähän tämä on, mutta viimeaikojen fiiliksiäni kuvastaa seuraavat piisit ja niiten sanat:

http://www.youtube.com/watch?v=L1aZUzaAdJY On tässä vaan kauniit sanat ja kerrankin naamat ei videossa turhemmin näy... ollaan lähempänä lattianpintaa. Maanläheistä ihan konkreettisestikin.

http://www.youtube.com/watch?v=F6IqK_gc0ls Eipä tämä sattumalta ihq-boksiin ole päätynyt

http://www.youtube.com/watch?v=0BFBIUI8YwU Carry me home kertoo jo kaiken nimessään

http://www.youtube.com/watch?v=YgHHFKpxjKs&feature=related Toys and Flavours svengaa kuin hirvi, mutta omaa sanomaa ja tunnetta.

http://www.youtube.com/watch?v=HNt-zHqOP5E&feature=related Sanat, ne sanat!!! Ja jumankekka mikä soolo... kyl tällä kyyneliin ittensä saa, jos itkettää. Melodista, rokkaavaa, svengaavaa... tunteellista. Elämänmakuista.

http://www.youtube.com/watch?v=PkWISenKX54&feature=related Rainy Days Revisited jo nimenä kertoo ihan hemmetisti.

http://www.youtube.com/watch?v=7g99hR_fTek&feature=related "I only drink when I want to forget" :)

http://www.youtube.com/watch?v=n7ZkQC0riwc&feature=related Neil Young&Pearl Jam: Fuckin' Up on kertsiltään kyllä kaiken kertova.

http://www.youtube.com/watch?v=OF1kCpCl9a4&feature=related Neil Young&Pearl Jam: Keep Up rockin' in the Free World sulattaa jään pohjoisnavaltakin :-)

http://www.youtube.com/watch?v=YfSiEsNu2iQ Backyard Babiesin Fuck Off And Die! on nimestään huolimatta kauniitakin sanoja sisältävä ralli. Osa osuu niin hiton kohdilleen.

http://www.youtube.com/watch?v=BYo-zrMHti8 Apulannan Ilona kyllä kuvaa fiiliksiä, kun omia ystäviä ja tuttujen ystäviä tuntuu delailevan ihan kiitettävää tahtia... "Sä olit perhonen, jonka siivet eivät kauas kantaneet" :( Hitto, kun paskiaiset jatkaa kulkuaan, mutta kivat kuolee jo matkalla.

http://www.youtube.com/watch?v=bNWhJ6Z7Wb0&feature=related Apulannan: "Mitä kuuluu?" on jo kertsiltään klassikko: "Hei hei mitä kuuluu/ sä kysyt ja kaikki on ookoo/ No, hyvä sun on puhuu / kun et tiedä miltä musta tuntuu!"

http://www.youtube.com/watch?v=WhZBMxt0GPM&feature=related Apulanta: "Käännä se pois" on kokonaisuutena jo loistava. Ja video ihan omaa luokkaansa.

http://www.youtube.com/watch?v=9babAfNE59E&feature=related Apulanta: "Liikaa" on piisinä ja videona kyllä aika rakastettavan angstinen... elämä vähän nyt on joskus tuollaista. Ihmiset puhuu paskaa ympärillä ja tulevat lässyttämään... no, antaa rakkien räksyttää... ei ne purematta niele, ja karavaani kulkee niistä riippumattakin :-)

Melkoisesti tuli Hellacoptersia tähän, mutta onhan tuossa sentään vähän muutakin :-)
(lisäilin alkuperäisen merkinnän jälkeen Neil Youngia, lisää Backyard Babiesia, ja noita Apulantoja... ompa monipuolisempi kattaus fiiliksistä, ja ne jotka jaksavat klikkailla kaikki saavat melkoisen rokkimaratonin)

Pää pöllämystyneenä sitä on ajoittain, kun tuntuu että päivittäin elon virrassa on melkoista vipinää, loisketta ja molskintaa. Koitan kirjata tähän joitain hetkiä päivieni kulusta viimeisen merkinnän jälkeen.

Ke 12.11. todellakin olin aika haikeissa tunnelmissa ja sen jälkeen on kyllä Backyard Babiesin Roads soinut päivittäin (ne sanat, ne sanat) ja on Fuck Off and Die!ssa myös karkeasta nimestään huolimatta sanat, joilla on merkitystä omalle elolle.

Puhelin pirisi melkoisesti koko päivän ja illan ja mese paukkui myös, ja chatti pauhasi :)

Kovasti kannoin tärkeästä ihmisestä huolta, onko kuinka masiksena yms, ja olin ihan tyytyväinen kun tavoitin hänet puhelimitse... onhan se mukavat tietää, että on elossa :)

Tuli treenattua poppoolla ja tuli tehtyä muutamakin uusi piisi. Ja äänitettyä yksi. Aika herkkää osa. Ja aika rujoa osa. Vähän niin kuin elämäkin. Oli kyllä vallan rentoa ja mukavaa... venyi viisituntiseksi soittelot... mutta kivaa oli!!!

Väsyneenä tuli nukahdettua helposti.

Torstaina 13.11. heräsin 05'n ja 06'n välillä, kun frendi soitti hädissään ja tarvitsi yösijaa. Majoitin toki. Kymmeneltä piti herätä ja ruveta asioille siirtymään. Frendi valtasi kylppärin oksentamiseen. Jäi vähän aamiainen vähiin :-)

Aamiaista nautin asioita hoitaessa kaupungilla. Yhden jälkeen lähdin Stanzaralle missä Jamael oli majoittuneena. Lähdimme kera Piru-Ilen kaupungille. Olin kovasti menossa illalla Klubille katsomaan Backyard Babies-keikkaa ja oli kyllä hillitön tilanne, kun marssittiin levykauppaan ostamaan lippua ja myyjä toteaa keikan olevan kuukauden päästä :-9 Tulipa sitten ostettua lippu hyvissä ajoin -jee!!!

Stanzara'n kanssa siirryttiin mun kämpille. Soiteltiin ja touhuttiin. Palautettiin pullot ja Hertassa juotiin puoliksi siideri. Hurjaa oli meno :-)

Painuttiin sidun jälkeen hakemaan puhelinlaturi Stanzaran kämpiltä ja valuttiin dyykkailun jälkeen mun kämpille. Dyykkailun saldona hedelmiä -jee!

Stanzara jäi yöksi ja oli mukavaa, kun oli joku jonka höpistä pe 14.11. heti aamusta :) Stanzara lähti kotio ja mie kikkailin koneella. Kolmen aikaan menin juna-asemalle saattamaan junaan frendiä. Kivaa oli. Ruoka-kaupan kautta kämpille.

Kävin illalla taas kivassa kommuunissa ja juttelin muukavien ihmisten kanssa. Mukavaa oli. Piristi. Tuli hyvät fiilikset, vaikka vakavastikin välillä puhuttiin. Mukava nähdä itselleen tärkeitä ihmisiä.

Satnzaran kanssa lähdettiin kommuunista treenailemaan ja muutama tunti jammailtiinkin ja harjoiteltiin, uusia piisejäkin luotiin.

KIVAA oli!!!

Treenien jälkeen tuli safkailtua ja tadaa, nyt ollaankin jo lauantain puolella. Tänään ajatus käydä Helsingissä Sexhibitioniin, jos kuski jaksaa :) Ja takaisin illaksi Bukran avajaisiin Tampereelle. Huomenna su 16.11. on taas harjoitukset. Pitäisi kai mennä nukkumaan taas.

Voikaa hyvin taaperoiset! :)

EIlen eli tiistaina päiväkirjamerkintäni jälkeen touhusin koneella ja kotona johonkin yhteentoista kahteentoista ja lähdin kaupungille. Siirsin yhdessä mestassa kuvia koneelle, että kansa saa niitä käyttöön, eikä tarvinnut mun poltella levylle. Ihanalle tytölle jauhoja vein..... pirtelöä söin... nauroin ja rupattelin. Kitaraa soitin.... oli hyvä olla. Olin onnellinen. Eilen itseasiassa olin onnellinen alkuiltaan asti.
Oli ihania onnen hetkiä ja nauroin. Tuntui, että osaan olla ihmisiksi ja ihmiset ovat ihania!

Treeneihin köpötin n. 10 min myöhässä eli lähemmäs puoli viisi. Kesken treenien kuulin, että ihanalta ihmiseltä kuollut tärkeä ihminen. Pisti mielen mustaksi, etenkin kun puhelimessa en ollut oikein kuullut kaikkea taustahälyn vuoksi ja kun en löytänyt oikeita sanoja.

Treenit menivät lopun aikaa niin kuin menivät. Olin omissa maailmoissani.

Suretti ja harmitti, kun en osannut olla tukena.

Tuntui taas, etten osaa kommunikoida. Ilta ja yö meni kotona rauhallisesti.

Heräsin tänään taas puolikuuden aikaan.

Oli rauhallinen aamu.

Olen kirjoittanut jostain puoliseiskasta eteen päin koneella. Ja kuunnellut Backyard Babiesia.

Toivon, että näkisin tänään ihanaa ihmistä. Tykkäisin ihan hitosti, mutta tiedän ettei välttämäti tuukaan käymään. Ymmärrettävästi. Kaukolohtua koitan koko ajan lähettää. Toivon, että perille menee.

Uskaltaisikohan sitä soittaa ja kysyä kuulumisia?

(olenpa aralla päällä tänään... outoa)

Ollut tosiaan tänään hyvin haikea olo. Hyvin haikea.

Sen varmaan edellisestä viestistä voi päätellä.

Tiedän, että tämä on jonkun mielestä teinixiä, mutta aivan kuin olisin ennenkään paljon miettinyt mitä muut ovat minusta mieltä?

Tämän hetkisiä tunnelmiani parhaiten kuvaavat pari kappaletta (ja hieman niitten viedotkin ehkä) http://www.backyardbabies.com/videos/the_mess_age.html
http://www.backyardbabies.com/videos/roads.html
Näissä sanat puhuvat ihan hitosti asioita, joita en kykenisi tänne kunnolla ilmaisemaan.