IRC-Galleria

Viimeisimmästä merkinnästä on vierähtänyt lähes viikko ja pakko myöntää, että edellisten onnellisten päivien jälkeen on ollut myös itkua ja hampaitten kiristystä.

Maanantai meni papereita pyörittäessä ja palaveeratessa ahdistuneena. Ja iski oikein maailmanluokan ahidstus, jota
sitten purin ystävällenikin. Juotiin kämpillä taas teetä ja kaiken itkuilun lomassa kivaakin oli. Jäin yöksi kämpilleni pitkästä aikaa.

Tiistaina väsyneenä ramppasin bussilla eessuntakas, palaveerasin, hoidin paperiasioita, näin ystävää, ja palaveerasin vielä illallakin.

Keskiviikkoinen tapaaminen siirtyi monta tuntia aiemmaksi ja tuli nähtyä mukavia ihmisiä. Uudet housutkin sain frendiltä (tattis!).

Torstai meni uupuneena ja aiempaakin flunssaisempana. Väsytti ihan hitosti ja ahdistikin hieman. Luuhasin kotona, kuuntelin Smithsiä ja kaikenmaailman hoocee-möykkää... tulipa kaivettua Tehosekoittimen eka pitkäsoittokin (=Rock'n'Roll) ihan vinyylinä kätköistäni ja ajauduttua nostalgisille vesille aivoituksissani. Oli haikea ja väsy olo.

Tänään olen kikkaillut koneella, kuunnellut musiikia, ja muunmuassa liittynyt Facebookiin. Väsy on, mutta mieli ei ole ihan apea, vaan aika positiivinen. Väsynyt ja lähes onnellinen.

Huomenna tarkoitus lähteä Turkuun :-)

Tämä viikonloppu on ollut niin hyvä, että voisin melkein säveltää sen kunniaksi laulun ja kajauttaa sen riemulla kaiken kansan iloksi :-)

Perjantaina tuli ihmisiä nähtyä ja kivaa oli. Lauantaina tuli hyvässä seurassa uitua ja tehtyä kaikkea mukavaa. Tänään tullut mm. pelattua pihalla jääkiekkoa, pelattua Texas Hold em -pokeria ja katsottua Pasilaa. Ja veikkaan että tässä seurassa mikä tahansa olisi ollut mukavaa.

Vaikka onkin aina vaan melkoisen flunssainen olo ja väsyttää, niin on vallan kivaa ollut ja minulla on hyvä olo.

http://www.youtube.com/watch?v=C4SHgzkYS7A&playnext=8&playnext_from=QL

Aika chill out -fiilis nyt.

HYVÄÄ JA KAUNISTA kaikille toivottaen,
Krisse Sydän.

(Kuva otettu 29.10.2008)

(kuva otettu 3.8.2007, kiitoksia kameran liipaisimen painamisesta Marjolle!)

Yllättäen eilen aamulla peruuntuikin aamupäivän palaveri ja sain aikaa haahuilla ja haaveilla :-) Mesesin, chattasin ja makoilin sängyssä. Lueskelin myös asiapapereita ja pyörittelin laskuja :-) Soittelin myös hieman kitaraa. Ja koska palaveri oli peruuntunut suuntasin sovittua aiemmin kohti toverieni majapaikkaa.
Toverien lepoisassa kommuunissa tsiigasin töllöö, safkasin ja jubailin jengin kanssa. Tupsahtipa paikalle myös eräs herra Suomi tuomaan minidisc-vemputinta ja höpöttelemään viihteeksemme kivoja juttuja :-)

Kommuunista kohelsin toweri Ansun kanssa kirjastoon jubaamaan ja sieltä safkaamaan Kim Longiin Jounan kanssa. Siinäpä ruokaa kupuun ahtaessa tuli höpöteltyä unista, ruuoasta, elämästä, ystävyydestä ja ihmissuhteista ylipäätään. Eli juttelu meni ilosta suruun ja toisia päin. Unikeskustelu oli aika hillitön. Mielenkiintoista kaikenkaikkiaan. Eipä ollut tullut hetkeen safkattua Kim Longissa.

Kiinalaisesta poistuimme Bonus-kirpputorille. Sieltä tarttui kaikkea kivaa osalle seurueestamme. Tuli naurettua porukalla. Oli varsin kivaa.

Aikamme haahuiltuamme, Ansu poistui toisaalle iltaa jatkamaan ja mie jatkoin Jounan kanssa kämpilleni teetä kittaamaan ja puhumaan kaikenlaista. Oli kyllä mukavaa jutella tovin aikaa.

Jouna lähti kotiopäin ja mie lähdin Multisiltaan jatkamaan iltaa. Ja mukavaa oli mukavassa seurassa.

Unissa haaveilin jokseenkin sellaisesta elämästä kuin mitä minulla nyt on :-)

Ja tänään tullut safkattua hyvää safkaa, pelattua leluflipperiä, pleikkaria ja kikkailtua tietsikalla. Pasilaa myös hyvässä serassa tullut pelattua. Varsin on mukava päivä tämäkin. Oikein mukava.

Hoo! Mulla taitaa olla asiat suhteellisen hyvin, vaikka jotkin asiat kaihertavatkin elossa. Mutta niinhän se on, että elämässä on niin positiivisia kuin negatiivisia asioita. Balanssi on tällä hetkellä suhteellisen kohtalaisen varovaisen positiivisessa moodissa :-)

Hyvää ja kaunista kaikille toivottaen!
T. Krisse Sydän.

Välillä elämässä moni asioista hyppää vastaan nk puskista. Ihan yllättäen. Luulee suunnitelleensa päivänsä tiukaksi ja tarkaksi, mutta jokin asia muuttuukin ja sitten pitää soveltaa. Tänään tulin keskustaan asioita hoitamaan, ihan vaan kuullakseni että palaveri on peruttu. Sairastumisiahan sattuu ja tapahtuu. Myöhemmäksi sopimani tapaamiset ovat vielä tällä hetkellä lähitulevaisuudessa ja saankin yllättäen ihan vaan levätä hetken aikaa. Tosin remontinmelu taloyhtiön tehdessä remonttia, on sen kun yltynyt joten yllättäen en sitten voikaan kauheasti ainakaan korviani lepuuttaa hiljaisuudessa. No, mutta hetkeksi pysähtyminen on ainakin nyt mahdollista. Jee! :)

Eli oikeastaan ihan kiva yllätys se, että aamun palaveri peruuntui.

Kivasti välillä yllättelee elämä puskista pomppien :)

Lepo, se on kivaa.

"Elämä on juhlaa kun sen oikein oivaltaa" lauletaan vanhassa iskusävelmässä ja pitäähän se toki paikkansa, jos ei muuten niin siinä mielessä että meillä jokaisella on useita naamioita ja rooleja. Melkoista teatteriahan tämä elämä on. Jokaisella on useita maskeja, joita vaihtaa aina sopivasti riippuen mitä roolia kulloinkin pitää esittää.

Itse pyrin siihen, että lavalla kun saa kikkailla kaikenmaailman maskien kanssa, niin vapaa-ajallani haluan juhlia ihan sitä ettei ole sitäkään vähää meikkiä naamassa kuin lavalla on. Tai iloita siitä, että kotonaan voi olla tukka tahansa niin sotkussa kuin sattuu kulloinkin olemaan.

Elämän juhla on kiinni hyvin pienistä asioista, ei tarvitse havaita kuin pienenpieniä asioita, niin arkipäiväkin tuntuu yllättävän hienolta.

Elämä on juhlaa. Ainakin aina ajoittain.

(Kuva otettu House of Horror -juhlissa Kangasalalla 17.01.2009. Kuvaajana toimi Hubertus.)

Maailmaan mahtuu sanoja, hetkiä, huokauksia, kyyneliä, iloa, surua, autuutta ja onnettomuuksia. Ei ole kauan siitä, kun kirjoitin sanoja ja lauloin lauluja joissa maailma hukkui kyyneliin ja "tänään itken, itken ja vapisen". Nyt olen antanut itselleni oikeuden hetken onneen ja autuuteen. Oikeutuksen olla onnellinen niistä asioista mitä minulla on ja niistä asioista mitkä minulle ovat tärkeitä.

Miksi keskittyä suruun, ikävään ja vääriin sanoihin, kun voi keskittyä olemaan onnellinen? Olen ehkä jonkun mielestä itsekäs, mutta se minulle suotakoon. Kuten eräs ystäväni eilen totesi: "olet sinä kyllä kovasti kärsinytkin". Niimpä, nyt aion nauttia ja näyttää sen.

Päiviini mahtuu yllättävän paljon kauneutta, hyvää, iloa ja onnea. Jos en vain sekottaisi taas tätäkin. Aika näyttää sen aikoinaan taas ajallaan.

Ei ole oikein juhlatuuli, vaikka onkin perjantai

www.youtube.com/watch?v=P7Tr7vatpeQ

Joillekin olen enkeli, joillekin olen paholainen, joillekin olen kultainen, joillekin olen paskiainen, joillekin olen totuuden torvi, joillekin olen valehtelija, joillekin olen siveydensipuli, joillekin olen huora, joillekin olen äiti, joillekin olen kakara, joillekin olen kuollut, joillekin olen olemassa... ja kaikki on niin sekavaa.

Joskus tuntuu, että on ihan se ja sama mitä sanoo tai kirjoittaa tai soittaa, kun kukaan ei kuitenkaan kuuntele, katso tai välitä. Ja joskus näemmä jok'ikistä sanaani tutkitaan suurennuslasilla kuin piru raamattua.

Joskus kun koittaa olla loukkaamatta, loukkaa juuri sillä pahasti.

Joskus kun koittaa olla puolueeton, päätyy ottamaan kaikilta paskat niskaan.

Joskus kun koittaa pitää puoliansa, saa paskat niskaan.

Oikeastaan ihan se ja sama mitä teen tai miten päin olen, päädyn loukkaamaan, satuttamaan ja keskelle paskamyrskyä.

Olen langennut enkeli, kultainen paskiainen, valehteleva totuudentorvi, huoraava siveydensipuli, äiti ja kakara, ja elävä kuollut. Tätä on mun elämäni ja sen kirjoitan seinään ennen kuin kaikki sortuu, lopullisesti.

...mutta tämä on silti tämän vuoden ensimmäinen.

Miten se on mahdollista?

Hukkuvatko sanat verkkovirtaan? Kyyneliin? Huokauksiin? Surumarssiin? Ilon hurmaan? Mihin? Ja ennen kaikkea "miksi?".

Vuoden ensimmäinen kuukausi ei ole vielä edes puolillaan ja tuntuu ajallisesti aivan kuin olisin jo helmikuussa.

Liikaa tapahtunut kaikkea, liikaa, aivan liikaa.

Vaikka elämässäni on PALJON hyvää, silti elossani on myös surua, tuskaa, ja kyyneliä. Tuntuu, että hyvätkin päivät päättyvät vielä joskus kyyneliin. Ja mietin: oletko Sinä silloin paikalla kun maailma hukkuu kyyneliin?

VOIMIA KAIKILLE!!!

T. Yksi kulkija elämän.

Backyard Babiesin ja Dregenin näkeminen oli tajunnanräjäyttävä kokemus. Kuva ja yöllä keikan jälkeen lähettämäni tekstiviesti kertokoon kaiken: "Jumasviidu Backyard Babies oli ihan HELLVETIN HYVÄ livenä! Jumansviidu, better than Kiss, better than Hanoi Rocks, better than Him, almost better than Motörhead.. Totally mind blowing! I am so happy". Ihan tähtihetki.

Ja keikalta hankittuja BYB-stringejä ja t-paitaa on tullut ahkerasti käytettyä. Bändi ON pakko nähdä uudelleen!