Aamu meni rutiinein, eli ulkona, nukkues, syödes, ulkona, leikkies, nukkues..... sitä se pienen koiran elämä melkein on. Niin ja sitä se omistajanki elämä näyttää olevan! =) =)
Puolen päivän maissa lähdimme käymään Ostarilla. Oltii edellisenä päivänä löydetty kolme korttia tien viereltä ja yksi niistä oli Nordean VisaElectron, joten päätin viedä sen konttoriin. Matkalla eräs ulkomaalainen poika huomasi ku Vilma mennä tepasteli korvat heiluen eteenpäin. Hän pysäytti minut ja kysyi mikä on koiran nimi ja kuinka vanha hän on. Vastattuani jatkoimme matkaa Vilman kanssa ja uusi tuttava tuli mukana kysellen kaikenlaista Vilmasta. Hän oli oikein myyty Vilman söpöydestä. =)
Pankkiin päästyämme kaikki alkoi tuijottaa meitä. Tiskin takana olevat pankkivirkailijat nousivat katsomaan ja kuiskivat toisilleen jotain. Kaikki hymyili nähdessään pienen otuksen. Kyllä minäkin hymyilisin jos näkisin suloisen koiranpennun. =) Kun pääsimme vihdoin ja viimein tiskille palauttamaan korttia, virkailija hymyili oikein leveästi ja totesi saaneen oikein suloisen asiakkaan.
Kotiin mentäessä saimme jälleen uuden ihailijan, YIT:n miehen. Hänellä itsellään on kuulemma pitkäkarvainen kaniinimäyräkoira ja hän leperteli Vilmalle oikein innolla. Vilma otti rapsutukset ja lepertelyt innolla vastaan ja olinkin tyytyväinen neitokaisen rohkeudesta. =)
Ilta meni leikkien ja nukkuen. Olin hieman huolissani neitokaisen syömisestä, hän kun söi vain puolet siitä määrästä mitä kasvattaja oli suositellu. Masu neidillä oli kuitenki suloisen pyöreä, että kyse ei ole liian vähästä ruoasta ainakaan. Päätin kysäistä asiaa kasvattajalta seuraavana päivänä, jotta mieleni hiukka rauhottuisi.
Nukkumaanmeno onnistui jälleen kerran monen yrityksen kautta. Pikkuinen ei meinannu sitte millään rauhoittua. Myös tänäkin iltana ois sänkyyn pitäny päästä, vaan eipä me taaskaan sitä iloa neitokaiselle suotu. Kello taisi olla yli yksitoista kun tyttö sammahti ja aloitti tasaisen tuhinansa pedissään.