IRC-Galleria

haililaililaa...Torstai 03.05.2007 22:28

onpas siitäkin aikaa taas, kun viimeksi kirjoittelin, joten täytyy varmaan pistää historialuennoksi.

Töissä on mahtavaa. Ei edes tunnu siltä, että olisi ollut siellä jo kohtuullisen pitkään, kun aina saa oppia uutta, omaa panosta arvostetaan ja saa toimia itsenäisesti. Pääsiäisestä se alkoi ja nykyään saan aina somistaa kaikki teemahyllyt, koska se on minusta kivaa, Mikistä ja Tarpista rasittavaa, Manta ja Mari väittää ettei ne osaa jne. Nyt väistyi jo vappujärjestelmät kesäkamojen alta, ja tein kukan näköisen asetelman pesuvatiin värikkäistä pillipaketeista, kertakäyttölusikoista, haarukoista, veitsistä ja kahvilusikoista. *hih*

Pääsiäisviikonloppuna olin Harrin ja sen Nurmijärveläisten lapsuuden kavereiden ja Järvenpääläisen inttikaverin kanssa ulkona. Sanotaanko näin, että joko (vaihtoehto 1.) Etelämmät pojat ovat ihan kipeitä, (v.2) mä olen alkanut erittää jotain toosi tehokasta ihmeellistä hormonia tai (v 3.) musta on jossain hämäävässä vaiheessa tullut ihmisen kaltainen hyväksyttävä olento, sillä illan päätökseen mennessä melkein kaikki oli yksitellen ilmaisseet jotain ihmeellisiä tuntemuksiaan ja avoimesti. Voi hyvä luoja. Aluksi olin se "hyvä jätkä" , kun tulin niin hyvin kaikkien kanssa juttuun ja loppuillasta sain kuulla olevani kaunis, paha, ihmeellinen, uskomaton ja lähes täydellinen... ja kaikki melkolailla eri tyypeiltä. En voi väittää ettenkö olisi tästä huomiosta nauttinut järjettömästi, kun tampereella olen melkein näkymätön, ettenkö olisi punastunut ja piiloutunut karpalolonkeron taakse, kun hymyäni kehuttiin ekaa kertaa koskaan järjettömän kauniiksi (kornia tiedän), ja etteikö naamani oisi ollut pyöreä, kuin juusto, kun timo haki mut pois hotellilta. Ihaninta pojissa kuitenkin oli se, että kaikki kuuluivat aivan eri tyyliluokkiin ja olivat niin ihanan avoimia, hauskoja ja äänekkäitä. Eniten ehkä kuitenkin sadistisen puoleni takia nautin siitä, kun joukon hevari sanoi uupuneensa kanssani puolessa tunnissa yhtä paljon, kuin pikkusiskopuoliensa kanssa, jotka ovat sentään 5 ja 7-vuotiaat. :D

19.4 Oli Ojamonkoulun 30-vuotisjuhlat Lohjalla ja minut kutsuttiin esiintyjäksi. Pianistin kanssa harjoiteltiin ainoastaan samana aamuna 7.30 - 8.00. Biisi ei ollut minullekaan täysin tuttu ja meinasin lentää pyllylleni, kun nuoteissa oleva versio olikin oktaavia korkeampi, kuin se jonka olin joskus kuullut. Noh ei se mitään, hyvin meni kuitenkin. Esityksiä oli kaksi ja jopa lasten näytöksessä tarkkisluokka oli ihan hiljaa, kun lauloin. Pääjuhlassa rehtori oli taas kaikkea muuta, kuin hiljaa. Äiti oli kutsuvieraissa keka:n edustajana ja joutui rehtorin viereen. "Katso Marjukka" , "Eikös ole ihania" "Miten tuo teidän Pia osaa laulaa noin?" ekaa kertaan koskaan äiti ei oisi halunnut jutella tai kuunnella.
Päivällä ennen ensimmäistä esitystä oleskelin entisen opettajani 9-vuotiaiden oppilaiden kanssa. Olin juuri lähdössä vaihtamaan vaatteita, kun pienet balettikerhon tytöt pyysivät opettajalta apua nutturoiden kanssa. Marjatta ilmoitti, että Pia voi auttaa. Seuraava pari tuntia menikin pikkutyttöjen nutturoiden laittamiseen ja meikkaamiseen. Tottakai kaikki tytöt halusivat nutturan, kun balettitytöilläkin oli. Jäi vähän oma kampaus laittamatta, kun 50 pinnistä käteen jäi kolme. Ja jokainen ihana tytsi halusi esitellä omia töitään joita killui ympäri koulun seiniä. Ruokailussa rehtori ilmoitti, että kuulun hänen pöytäänsä ja siinä kuuntelinkin, kun kaikki pöydän miehet keskustelivat lentokoneiden elektroniikasta. Jesh!Tiedänpäs ainakin, että jokainen turbiini on vain kahdella pultilla kiinni. Vai olivatkohan ne siivet.. hmmm.

Seuraava viikonloppu menikin Lohjalla bilettäen ja jännittäen... ja entinen ihastukseni kutsui minut luokseen yösi, vaikka en omasta mielestäni ollut illan aikana baarissa edes flirttaillut tai muutakaan erikoista... Ja meidän pojat kiusasivat mua seuraavana iltana. Olin Camillan luona yötä, kuten aina ja Camilla kutsui baarista myös Jussin serkun (myös tunnetaan mun edellisen kesän pomon nuorempana poikana) ja meidän ilen ja Kurtsan. Kaikki halusivat Camillan ja Jussin viereen nukkumaan (mahdollisesti ilman sitä Jussia) . Siitä suorastaan kinattiin. Mutrutin siinä ja Camilla ilmoitti Jussin serkulle että Pian vieressä sohvalla on tilaa. Poika koitti kovasti vaihtaa Jussin kanssa paikkoja ja mutrutin vielä lisää. Sitten Jussi yritti lohduttaa sanomalla "en nyt tiedä lohduttaako tämä sua yhtään, mutta mä olisin ollut aivan valmis siihen vaihtoon". Mulla kesti hetken tajuta mitä Jussi sanoi ja repesin ihan totaalisesti. Samanaikaisesti Jussi juoksi Camillaa karkuun ympäri aukiota, joka oli melko valmis mukiloimaan kihlaajansa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.