IRC-Galleria

Uudelle vuodelle lupauksia rikottavaksi:

1. Lopeta röökin poltto ennen vuoden 2008 loppua
2. Löydä itsellesi jotain omaa, pysyvää (oma asunto/oma rakas/oma lemmikki)
3. Löydä paikka maailmassa ...tai ainakin Suomessa missä haluat asua, niinku oikeesti
4. Hommaa ittes fitiksi, eli treenaa enemmän ja oikeesti
5. Osta uusia huonekaluja
6. Tee vitusti töitä, eli vielä enemmän ku viime vuonna, ettei varmasti ole aikaa toteuttaa numero 2. lupausta
7. Hommaa kolmas tatuiointi niskaan
8. KÄy useammin kotona pohjoisessa
9. Osta vaikka auto millä käydä siellä pohjoisessa :)
10. OSTA SE SAATANAN MOOTTORIPYÖRÄ JO JA AJA SILLÄ MYÖS..ai nii mutta sitten 6.lupaus rikkoutuu
11. Käy vihdoinkin siellä Saksassa moikkaan kavereita ja edes viettämässä hulppean hauska vkoloppu
12. Tee itsellesi budjetti, johon merkitset kaiken mitä ostat, että tiedät mihin helvettiin koko 320 tuntisen työkuukauden ansio katoaa
13. Syö vähemmän jäätelöä ja suklaata, niin perse ei aina leviä
14. Käytä vähemmän päihteitä
15. Vietä kuitenkin niin hauska kesä ettet muista siitä sen mentyä mitään..no ei vais
16. Koita pitää kuitenkin edes vähintään 5 näistä...olis aika mageeta sulta...
17. Ai nii, ja maksa ne helvetin visat jo pois vihdoin
Möy xxx
(fingers crossed höhöhöhö)

Olipas se vkoloppu taas! Mageeta. Pe ilta bileissä...aiiiiivan mahtavaa musaa ja mahtavat bileet ja mahtavia ihmisiä :D La vähillä unilla töissä.....duunin jälkeen valvomista aamutunneille...jälleen vähän unta ja töihin...ja nyt hymy on herkässä.. :)


Möy xxx

Ostinpa tänään 3!!! MAC-veitseä!! ja vain 125€..oujea

HELLO

eli jeba jee...tänään tuli sit vihdoin se päivä, kun rohkeutta oli tarpeeks. Vai oliko se sittenkään rohkeutta, vaan tyhmyyttä? IRTISANOUDUIN vihdoin! Jos jotain haluaa oikein paljon, vaikka jatkosta ja tulevasta ei mitään hajua niin pakko se on silti tehdä, koska ei muuten saa itseltään rauhaa. Ajatus oli ollut jo todella kauan sisälläni, ja joka päivä töissä mietin että nytkö nytkö...tänään vain sitten ehkä halusin näyttää muillekin työntekijöille, joille irtisanoutumisesta olin maininnut, että sen uskallan myös tehdä. Hulluksi heti haukkuivat :P

Joskus entisessä elämässäni, minä olin todella varovainen kaiken suhteen, mutta sen jälkeen kun avioliittoni tuhosin päähänpistolla lähteä Britanniaan au pairiksi, olen ollut spontaani ja tällaisia päähänpistoja (enemmänkin ajatustasolla) tulee useinkin. Nykyään rohkeutta tehdä asioita eri tavalla, ja antaa mennä vain on enemmän, vaikka näin tarkemmin ajateltuna, se vaihe olisi pitänyt olla silloin kun oli vielä nuori ja kaunis ja nyt vanhempana (viisaanakin ehkä) pitäisi jarrutella ja punnita tarkkaan... bullshit.

Kerran (tai pari) se kirpaisee ja nyt on aika taas vaihtaa maisemaa. Aloittaa uusi alku jossain...onko tämä sitten pakenemista. Eräänä iltana tämä ajatus pakenemisesta jotain tuli mieleeni. Mietin kauan, että olisiko tämä sitä, mutta myös mietin, että mitä minä pakenisin. Mulla on kaikki hyvin Helsingissä, saan laskut hyvin maksettua, hyvä duuni (ei enää kylläkään hih) ihana broidi lähellä, kavereita/ystäviä, vanhemmat (kylläkin kaukana pohjoisessa) ja kliseenä vielä..suht terve. No blaa blaa blaa..! Mietin kylläkin edellisen suhteen loputtua hieman äkillisesti ja omituisesti ja sitä ei koskaan tavallaan selvitetty (sitä eroa), joten ehkä se on jäänyt jotenkin vaivaamaan alitajuisesti ja haluan sen vuoksi pois unohtamaan sen tuomaa epävarmuutta. Who knows this shit anyway.

Norja (odotellen vastausta), Lappi (varma duunipaikka), tai Helsinkiin jääminen...tässä järjestyksessä. Toivon, että asiat selkenevät erittäin nopeasti, vaikka jo tämän päivän duunihaastattelun perusteella töitä on taas ja paljon ku jaksaa vaan tehdä. :P

Taidan olla hieman levoton sielu...joka etsii jotain etsimättä mitään...

Möy xxx <3

Perjantai aamu ja työnteosta ei meinaa tulla mitään. Ajatukset pyörii ihan koko ajan siinä, mitä sanon klo 11 ja vielä enemmän siinä, mitä hän sanoo minulle. Maha ja pää kipeä ja ruoka ei maistu. Kauhea ramppikuume, vaikka kyse vain puhelinsoitosta :P. Noh, oon tällainen jännittäjä. No tietty pyörii myös mielessä, että millä sanoilla sanon itseni irti töistä, jos se sitä jo vaatii heti.

Mutta puhelinsoiton jälkeen, yhtä epävarma tunne kaikesta..ainoa mitä siitä irti sai, oli puhelinnumero suomalaiselle tytölle, joka kertoisi lisää työskentelystä Norjassa. Hän kertoikin, kun hänet vihdoin sai kiinni (töiden jälkeen, joten irtisanoutuminen jäi vielä). Hän kyllä ylisti Norjassa työskentelyä ja antoi vinkkejä ja olinkin puhelun jälkeen ihan myyty :D

Nyt pitäis varmaa soittaa uudestaan sille tytölle, kun alkaa tuo usko hieman hiipua, kun ei mitään vielä kuulu. Mutta se onkin rekryfirma, joka tarkoittaa sitä, että soitto voi tulla milloin tahansa että pääsetkö töihin silloin ja silloin alkaen...mutta en ole varma ymmärsikö tämä herra puhelimen toisessa päässä, että minulla on kahden viikon irtisanomisaika. Sitä mietinkin, että ottaako riski ja tehdä irtisanominen jo nyt ja jos Norjaan ei heti pääse 2 vkon sisään, niin ainahan Suomessa voi tehdä rekryfirman kautta duunia...sitä on, ja PALJON!

Tänään maanantai: Epävarmuus vallitsee edelleen, ei edistystä, ei irtisanomista, mutta kyllä kuohuu töissä niin pahasti, että jo ihan senkin takia tekisi mieli lähteä. Siellä niin moni asia mättää. Huomenna tiistai...paha mieli epävarmuudesta, kauhea polte irtisanoa itsensä...mutta sittenkin, onko parempi katsoa kuin katua?

Ja mä oon vielä sellanen ihminen, joka vihaa epävarmuutta! Kaiken pitää tapahtua vauhdilla, kun on tapahtuakseen (kuten huomattu, keskiviikkona sähköposti ja perjantaina jo kämppä vuokralla ja asiat suunniteltu). Niin miksi se ei sitten voi nyt tapahtua niin!!! Tahtoo vaan pois pois pois...Helsingistä :D Suomesta :D Duunista :D

Möy xxx
p.s. vihaan epävarmuutta, ja asioiden hidasta etenemistä :/ arrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrgh!

Heips!

Ihan ihmeellistä, kuinka asiat voivatkaan edetä nopeasti. Lähtökohta pari vkoa sitten: Päähänpisto, Norjaan töihin. Syy: Duunissa oli eräs heppu extraamassa, ja suositteli norjassa työskentelyä jo norjan palkkatason vuoksi. Oli itse siellä työskennellyt ja hommannut sen jälkeen useita ihmisiä sinne töihin Suomesta. Päässäni heti (spontaanina henkilönä) ajatus, Norjaanko? Hmm....vastustavia ajatuksia: vakiduunista loparit...ei!, mihin huonekalut, kämppä ym., mitä sitten kun tulee takaisin, missä asua ym. Noh, kaikki selvisi nopeasti, kun otti norjan puolen yhteystiedot ylös ja alkoi asiaa hoitamaan. Aluksi pienellä leikkimielisyydellä, kunhan katson tyyliin. Mutta kun viime keskiviikkona lähetimme työkaverin kanssa mailia norjaan, eikä vastausta kuulunut viikkoon, alkoi asia häiritsemään niin paljon, että oli pakko alkaa selvittämään asiaa. Syy miksi hän ei ollut vastannut: väärä sähköpostiosoite (pistekin voi tehdä ihmeitä).

Noh, eilen sitten oikeaan osoitteeseen postia ja jo tänään vastaus oli tullut takaisin. Duunia luvassa. Huomenna klo 11 koittaa hikiset paikat. Puhelinsoitto Norjaan kyseiselle herralle, joka välittää työpaikkoja, ja puhelun aikana toivottavasti selviää voiko työ kestää (kuten haluttu) kesään asti, ja onko asuminen oikeasti ilmaista, ja että onko palkka, kuten lupailtu. Jos jotkin näistä matsaa, niin silloin adios...tää marssii pomon pakeille ja irtisanoo itsensä. Samoin tekee työkaverini. On siinä juoruämmillä ihmettelemistä...sykkiköön meidänkin puolesta joulukiireessa sitten, miulle riitti :P.

Tätä aiemmin jo eilen tapahtunut: Kaverille viestiä, että laitahan tämä kämppä annetaan vuokralle palstalle, ja 10 minuuttia myöhemmin puhelin soi. Tänään kävi mahdollinen vuokralleottaja kylässä ja kämppä olisikin jo vuokrattu, mutta haluan odottaa huomiseen kun tulee toinen katsoja, joka vuokraa kämpän mieluummin kokonaan kalustettuna, joka olisi minulle kaikkein ihanteellisin tilanne. Ei tarvii kannella mihinkään mitää isoi huonekaluja. Luotettavan oloisia tyyppejä olivat, mutta mähän oon maailman huonoin ihmistuntija (en omasta mielestäni, vaan kokemuksesta :P). Ja sokerina pohjalla, tänään soitti oma vuokranantajanikin vielä ja antoi vapaat kädet etsiä jälleenvuokraaja. Aikoi vielä postitella tarvittavat papruset...oikein ystävällistä. :D

Ja kuningasidea tässä oli: Jos Norjassa ei saa olla kuin muutaman kuukauden niin siitä pääsee sitten (kuten jo viime talvena hieman hiprakassa sovittu) kätevästi suoraan levin sesonkiin töihin :P ...mikä se ihanampaa. Sitten onkin jo kesä, ja siitä voisikin jatkaa Kuopioon töihin kesäsesongiksi entiseen duuniin :P ... ja moottoripyörä on hankittu...VOILA!!! (tai sitten alkoholiongelma, paska maksa, ja 15kg lisää :P) Ei sen vaikeampaa.... uuuh ehheh..

So so happy girl,

Möy xxx

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN
LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT?
JÄTÄ KOMMENTTI JA SITTEN KOPIOI TÄMÄ OMAAN PÄIVÄKIRJAASI
JA KATSO MITÄ MUUT SANOVAT SAATAT YLLÄTTYÄ..
JOS ET VASTAA JA KOPIOI TÄTÄ NIIN OLET VALITTETAVASTI PELKURI....

Olipas se....ja saa jäädäkin ainoaksi sellaiseksi :D

Tänään ollut ensimmäinen päivä, kun tuntuu että ehkä selviää... :D

Mutta joo taas on torstai ja kohta vkoloppu jälleen...nyt pitäis ottaa todella rauhallisesti...

Päällimmäisenä ajatuksena olis Norjaan töihin lähtö, mutta paljon on asioita, jotka jarruttaa. Uskaltaako vakiduunin jättää tosta noin vain, rahakkaan määräaikaisen norjan työn takia...joka ei edes ole niin varma, ennen kuin paikalle menee. Kait se vaan on otettava riski, muuten harmittaa loppuelämä...??? KOmmentteja...:D

No trust for anyone anymore...

Mervi xxx

Lueskelin omia päiväkirjajuttujani...ja päädyin diagnoosiin: HULLU! koska masentunut, surullinen, iloinen, mahtava olo, ym ym...:D

:D koska jälleen kerran olo on mitä mahtavin...olin aamun juuri duunissa vanhassa työpaikassani, ja työkaverinani oli eräs ihminen, jolle oli todella helppo puhua, ja mielestäni nämä kaksi työpäivää paransivat mieltäni ihan...sikana! Kiitos hänelle! Varsinkin tämän päivän jälkeen mieli on kirkas ja toivoa täynnä! :D ( ja tietysti aamuiset viestit, jotka kertoivat toiseen sattuvan ehkä enempikin)

I'm allright, and will be :D

Möy xxx