IRC-Galleria

Perjantai aamu ja työnteosta ei meinaa tulla mitään. Ajatukset pyörii ihan koko ajan siinä, mitä sanon klo 11 ja vielä enemmän siinä, mitä hän sanoo minulle. Maha ja pää kipeä ja ruoka ei maistu. Kauhea ramppikuume, vaikka kyse vain puhelinsoitosta :P. Noh, oon tällainen jännittäjä. No tietty pyörii myös mielessä, että millä sanoilla sanon itseni irti töistä, jos se sitä jo vaatii heti.

Mutta puhelinsoiton jälkeen, yhtä epävarma tunne kaikesta..ainoa mitä siitä irti sai, oli puhelinnumero suomalaiselle tytölle, joka kertoisi lisää työskentelystä Norjassa. Hän kertoikin, kun hänet vihdoin sai kiinni (töiden jälkeen, joten irtisanoutuminen jäi vielä). Hän kyllä ylisti Norjassa työskentelyä ja antoi vinkkejä ja olinkin puhelun jälkeen ihan myyty :D

Nyt pitäis varmaa soittaa uudestaan sille tytölle, kun alkaa tuo usko hieman hiipua, kun ei mitään vielä kuulu. Mutta se onkin rekryfirma, joka tarkoittaa sitä, että soitto voi tulla milloin tahansa että pääsetkö töihin silloin ja silloin alkaen...mutta en ole varma ymmärsikö tämä herra puhelimen toisessa päässä, että minulla on kahden viikon irtisanomisaika. Sitä mietinkin, että ottaako riski ja tehdä irtisanominen jo nyt ja jos Norjaan ei heti pääse 2 vkon sisään, niin ainahan Suomessa voi tehdä rekryfirman kautta duunia...sitä on, ja PALJON!

Tänään maanantai: Epävarmuus vallitsee edelleen, ei edistystä, ei irtisanomista, mutta kyllä kuohuu töissä niin pahasti, että jo ihan senkin takia tekisi mieli lähteä. Siellä niin moni asia mättää. Huomenna tiistai...paha mieli epävarmuudesta, kauhea polte irtisanoa itsensä...mutta sittenkin, onko parempi katsoa kuin katua?

Ja mä oon vielä sellanen ihminen, joka vihaa epävarmuutta! Kaiken pitää tapahtua vauhdilla, kun on tapahtuakseen (kuten huomattu, keskiviikkona sähköposti ja perjantaina jo kämppä vuokralla ja asiat suunniteltu). Niin miksi se ei sitten voi nyt tapahtua niin!!! Tahtoo vaan pois pois pois...Helsingistä :D Suomesta :D Duunista :D

Möy xxx
p.s. vihaan epävarmuutta, ja asioiden hidasta etenemistä :/ arrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrgh!

Heips!

Ihan ihmeellistä, kuinka asiat voivatkaan edetä nopeasti. Lähtökohta pari vkoa sitten: Päähänpisto, Norjaan töihin. Syy: Duunissa oli eräs heppu extraamassa, ja suositteli norjassa työskentelyä jo norjan palkkatason vuoksi. Oli itse siellä työskennellyt ja hommannut sen jälkeen useita ihmisiä sinne töihin Suomesta. Päässäni heti (spontaanina henkilönä) ajatus, Norjaanko? Hmm....vastustavia ajatuksia: vakiduunista loparit...ei!, mihin huonekalut, kämppä ym., mitä sitten kun tulee takaisin, missä asua ym. Noh, kaikki selvisi nopeasti, kun otti norjan puolen yhteystiedot ylös ja alkoi asiaa hoitamaan. Aluksi pienellä leikkimielisyydellä, kunhan katson tyyliin. Mutta kun viime keskiviikkona lähetimme työkaverin kanssa mailia norjaan, eikä vastausta kuulunut viikkoon, alkoi asia häiritsemään niin paljon, että oli pakko alkaa selvittämään asiaa. Syy miksi hän ei ollut vastannut: väärä sähköpostiosoite (pistekin voi tehdä ihmeitä).

Noh, eilen sitten oikeaan osoitteeseen postia ja jo tänään vastaus oli tullut takaisin. Duunia luvassa. Huomenna klo 11 koittaa hikiset paikat. Puhelinsoitto Norjaan kyseiselle herralle, joka välittää työpaikkoja, ja puhelun aikana toivottavasti selviää voiko työ kestää (kuten haluttu) kesään asti, ja onko asuminen oikeasti ilmaista, ja että onko palkka, kuten lupailtu. Jos jotkin näistä matsaa, niin silloin adios...tää marssii pomon pakeille ja irtisanoo itsensä. Samoin tekee työkaverini. On siinä juoruämmillä ihmettelemistä...sykkiköön meidänkin puolesta joulukiireessa sitten, miulle riitti :P.

Tätä aiemmin jo eilen tapahtunut: Kaverille viestiä, että laitahan tämä kämppä annetaan vuokralle palstalle, ja 10 minuuttia myöhemmin puhelin soi. Tänään kävi mahdollinen vuokralleottaja kylässä ja kämppä olisikin jo vuokrattu, mutta haluan odottaa huomiseen kun tulee toinen katsoja, joka vuokraa kämpän mieluummin kokonaan kalustettuna, joka olisi minulle kaikkein ihanteellisin tilanne. Ei tarvii kannella mihinkään mitää isoi huonekaluja. Luotettavan oloisia tyyppejä olivat, mutta mähän oon maailman huonoin ihmistuntija (en omasta mielestäni, vaan kokemuksesta :P). Ja sokerina pohjalla, tänään soitti oma vuokranantajanikin vielä ja antoi vapaat kädet etsiä jälleenvuokraaja. Aikoi vielä postitella tarvittavat papruset...oikein ystävällistä. :D

Ja kuningasidea tässä oli: Jos Norjassa ei saa olla kuin muutaman kuukauden niin siitä pääsee sitten (kuten jo viime talvena hieman hiprakassa sovittu) kätevästi suoraan levin sesonkiin töihin :P ...mikä se ihanampaa. Sitten onkin jo kesä, ja siitä voisikin jatkaa Kuopioon töihin kesäsesongiksi entiseen duuniin :P ... ja moottoripyörä on hankittu...VOILA!!! (tai sitten alkoholiongelma, paska maksa, ja 15kg lisää :P) Ei sen vaikeampaa.... uuuh ehheh..

So so happy girl,

Möy xxx

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN
LUKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT?
JÄTÄ KOMMENTTI JA SITTEN KOPIOI TÄMÄ OMAAN PÄIVÄKIRJAASI
JA KATSO MITÄ MUUT SANOVAT SAATAT YLLÄTTYÄ..
JOS ET VASTAA JA KOPIOI TÄTÄ NIIN OLET VALITTETAVASTI PELKURI....

Olipas se....ja saa jäädäkin ainoaksi sellaiseksi :D

Tänään ollut ensimmäinen päivä, kun tuntuu että ehkä selviää... :D

Mutta joo taas on torstai ja kohta vkoloppu jälleen...nyt pitäis ottaa todella rauhallisesti...

Päällimmäisenä ajatuksena olis Norjaan töihin lähtö, mutta paljon on asioita, jotka jarruttaa. Uskaltaako vakiduunin jättää tosta noin vain, rahakkaan määräaikaisen norjan työn takia...joka ei edes ole niin varma, ennen kuin paikalle menee. Kait se vaan on otettava riski, muuten harmittaa loppuelämä...??? KOmmentteja...:D

No trust for anyone anymore...

Mervi xxx

Lueskelin omia päiväkirjajuttujani...ja päädyin diagnoosiin: HULLU! koska masentunut, surullinen, iloinen, mahtava olo, ym ym...:D

:D koska jälleen kerran olo on mitä mahtavin...olin aamun juuri duunissa vanhassa työpaikassani, ja työkaverinani oli eräs ihminen, jolle oli todella helppo puhua, ja mielestäni nämä kaksi työpäivää paransivat mieltäni ihan...sikana! Kiitos hänelle! Varsinkin tämän päivän jälkeen mieli on kirkas ja toivoa täynnä! :D ( ja tietysti aamuiset viestit, jotka kertoivat toiseen sattuvan ehkä enempikin)

I'm allright, and will be :D

Möy xxx

Tämän päivän piti olla parempi, mutta ei se häävisti alkanut kun yöllä ei tullut nukuttua juuri lainkaan...mutta ei murehtimisen takia, vaan tämän hiton flunssan...yskin koko yön nii et keuhkot meinas pihalle tulla. Töissä aamu ja kohta iltaan taas töihin.. ihan hyvä viettää tämä "suruaika" töissä. Ei ehdi murehtia niin paljoa :D . No mitäpä minä murehtimaan muutenkaan. Uudet tuulet puhaltaa ja on taas aika kääntää sivua elämässä. On kuitenkin voittajaolo..sain mitä halusinkin, joten mitä sitä turhaan siis märehtimään pidempään. Jos joku tässä erossa hävisi tai menetti jotain..se en ollut minä :D näin uskon. (itserakas paska hih)

Ilma on ihana, aurinko paistaa ja lämmin on..paremmin ei olla voisi (paitsi tietty vapaata sais olla :D)


Möy xxx
:P

Noh, jälleen sinkkuelämää tässä vietetään! Juuri muutama hetki sitten tiet erosivat lopullisesti, ja omituista kyllä, ettei kyyneliä ole paljoa vuodateltu! Asiaa itsekin pohtineena jo useita viikkoja, ero ei tainnut olla mikään yllätys. Jotenkin vain en saanut sitä itse sanottua, ja odotin (kiukuttelin) kunnes toinen osapuoli teki ratkaisevan siirron. Näin on parempi! Mutta usko rakkauteen on mennyt, ja kun tunnin haukkumistani kuunneltuani puhelu loppui vihdoin, ei paljoa itsetunnosta/arvostuksesta ole jäljellä. Palasia ei vaan ole kukaan tällä hetkellä keräämässä...mutta toivottavasti huomenna on parempi päivä! ja toivottavasti huomaan, kuinka hyvä ratkaisu tämä oli. Mutta pelkään kuitenkin, että sitä murehdin tulevaisuudessa, jotta mitä jos....?! Mutta miten kukaan ikinä voi tietää...


Mutta kuinka väärässä ihmiset voivat ollakkaan, luulevat osaavansa toisia lukea, analysoida, ja kuitenkin menevät niin metsään siinä. Sitten johtopäätökset vedetään oman pään aiheuttamien ajatusten myötä...joka taas on niin väärin. Mutta sen voin sanoa, että rakkautta en osaa feidata..enkä sen puuttumista. <///3

Möy xxx </3

Elämä taas on yhtä vuoristorataa..voisikohan se joskus jopa jo tasoittua..kun en tahto enää pysyä kyydissä....putoaminen siltä radalta saattaisi olla aikamoinen takaisku. Mutta mutta...olisikohan ratkaisu tasoittumiseen löytynyt....MUUTTO TAMPEREELLE TAI KUOPIOON. :D

Todellakin muiden ihmisten huolten ja murheiden murehtiminen näyttää sit olevan mun elämäntehtävä. Miksihän se niin menee...saakohan siitä sit kuitenkaan mitään kiitosta...noh, ehkä siitä ei tarvitsekaan saada...! Kunhan sais joskus sit kuitenkin sen oman elämän..ilman huolia ja murheita...(turha toivohan toi on).

Ei tässä näköjään osaa yhdessä paikassa turhan kauan viihtyä, jotenka jos asia masentaa ja mietityttää harva se päivä niin kai sille on aika jo tehdä jotain. Sillähän se sit selviää, että onko päätös hanurista vai positiivisesti yllättävä! Viimeistä vaihtoehtoa toivoen...


Möy xxx

Ihan pihalla ....