IRC-Galleria

MOSsi

MOSsi

Muodonmuutosten elämä, muutokset ovat elämä.

Selaa blogimerkintöjä

Markkinaehtoisuuden tulevaisuus?Sunnuntai 29.01.2017 08:10

Markkinaehtoisuuden
lainalaisuudet määrää,
että tuottavuutta
saadaan lisäämällä
yhden ihmisen työtaakkaa
ja käyhän se järkeen,
jos halutaan saavuttaa
tuottavuudesta jotain
voittoa, mutta tehokkaasti
sillä markkinavetoisella
tehokkuuden periaatteella
ihmisiä yhteiskunnasta
ulosmitataan ja siitä
osattomuudesta vielä
syyllistetään.

Mitä varten yhteiskunta
on olemassa?

Ketä varten valtio
perustetaan?

Jäljelle olevat työntekijät
saavat tappaa itsensä
elääkseen markkivoimien
nimessä ja tätä kutsutaan
tehokkuudeksi!?

Markkinavetoinen järjestelmä
taistelee jatkuvasti
inhimmillisyyden kaikkia
mittasuhteita vastaan.

Kehitys päästöjen vähentämiseksi
olisi helppo saavuttaa vaikkapa
kieltämällä yksityisautoilu
taajamassa ja lisätä joukkokuljettimien
määrää eli paikallisliikennettä,

mutta poliittisten päätösten
tekijät laskevat jatkuvasti
verohyötyjen ja haittojen erotusta
markkinoiden nimessä.

Autokauppiaat tuskin ilahtuisivat
viestistä hakeutua uudelle alalle.

Markkinavetoinen järjestelmä
asettaa valtionkin polvilleen.

Markkinaehtoisuus on
tuonut paljon kehitystä
aikoinaan, mutta samalla
lisännyt eriarvoisuutta.

Pääoma karttuu vain heille,
joilla sitä on jo ennestään.

Tämä järjestelmä tuhoaa ihmisen.

Hylätty puutarhaPerjantai 27.01.2017 07:05

Oi, kuinka ihailen
kehoasi sinä, joka
olet Jumalainen
näytelmä, hengen
ilmentymä, maailman
puutarhan elinvoimaisin
esi-ikkuna.

Mutta vitsauksilla
sinua koeteltiin ja
niin se mädätti kauniin
jalon runkosi, joka ennen
loistit kaikessa mihin
kätesi ojensit.

Henki lihaasi ohjasi
eikä Jumalaisen ohjauksesi
ruumiillistuma astu harhaan,
jos ei henki sitä ensin
turmele.

Hengen turmelus tuli
niistä ehdoista, joilla
myötäjäiset rakastavaisille
määrättiin ja kaupan ehdot
täytettiin.

Ja niin elävien puutarhasta
tuli kuolleiden kartano
juuriltaan irronneita
kasvoiltaan kovia
hengeltään kyvyttömiä
naimakaupan jälkeläisiä
ja pellot ovat täynnä
rakkaudesta vieraantuneiden
pelokkaiden ehtoja.

Jumalisen ilmestyksen
puutarha on hylätty.

Tähtien välisellä matkaajalla..Lauantai 21.01.2017 17:58

Tähtien välisellä
matkaajalla sukkulan
keskuksessa kapteeni Kirk
tähystää tulevaisia vaipat
jalassa ulosteet housuissa
pyörätuolissa istuen
ikäihmisen vaivoista
kärsien yliperämies
Spock takanaan pitäen
kiinni pyörätuolin
kahvoista.

Niin Spock kysyy:
"Mihin olemme matkalla
kapteeni Kirk?"

Ja niin
Kirk vastaa:

"Tulevaisuuteen
tietenkin, sinne minne
yksikään ei ole vielä
mennyt"

Mutta Spock kärsii
muistivaivoista ja
niin hän toistaa
samaa kysymystä
uudestaan niin,
että lopulta Kirk
hermostuu ja pakenee
Spock'ia.

Niin Spock huhuilee
perään kysyen edelleen:
"Mihin on kapteeni Kirk
menossa?"

Mutta Kirk pakenee
pyörätuolillaan tokaisten:
"Pakenen helvetin kauas
sinusta!"

Ja niin hän rullittelee
pyörätuolillaan pitkin
käytäviä, kunnes löytää
pimeän nurkan, josta
kapteeni Kirk yrittää
saada yhteyttä Scottiin
taputtaen rannekelloaan
hokien:"Scott heivaa
minut helvettiin täältä,
sillä Spock vainoaa
minua."

Mutta Scott heiluttaa
taivaankannen portilta
iloisena soittaen
harppuaan.

"Niin, mihin olimmekaan
matkalla?"

Siitä, mikä on hyvin ihmistä.Torstai 19.01.2017 09:17

Kehollisuus on
maailmaan ilmentymisen
muoto ja valtio, joka
toteuttaa omaa
omaa julistustaan.
Kehollisuus on nähty
jo vuosituhansia sitten
toimivana ykseytenä ja
merkittynä myös muinaisiin
lakiteksteihin
itsemääräämisoikeuden
lakipisteenä.
Minä olen valtio
perustusoikeuksineen
ja kehoni tottelee
käskyjäni, mutta on
myös niitä, joiden
"vasen käsi ei tiedä
mitä oikea tekee."
Kehollisuuteen kohdistetaan
paljon odotuksia ja siksi
usein rinnastetaan kehon
hallinta kaikkiin sellaisiin
ominaisuuksiin, jotka
täyttävät ihanneihmisen
mittasuhteita.
Minä olen ihminen
heikkouksineni ja
kehoni syntyy sekä
kuolee mukanani.
Kaikki mitä teen elämäni
aikana jättää muiston
kehooni ja elämäni
lopussa sen myös muistan.
Kuolevan ihmisen viimeisiä
katumuksia on kosketuksen
vähyys ja niin se on, sillä
keho kaipaa kosketusta ja
henki huutaa vapautusta.

Tie ja totuusSunnuntai 15.01.2017 08:32

Hän ylittää vilkkaasti
liikennöityä maantietä
hitaasti askeltaen
aamuyöstä kohti metsää,
kun aikaisimmat kiirehtivät
täyttämään markkinoiden
lakia.

Usva peittää maailmankaikkeuden
taivasta, jossa onnenkantamoisten
jalokivi ja elämän edellytys
täyttyivät, ja siellä taivaltaa
hän, joka etsii metsän keskeltä
rauhaisaa paikkaa, johon päänsä
kallistaa.

Joku suinpäin ryntää
autollaan kohti kohtaloaan
puhuen samaan aikaan puhelimeen
vilkuillen kelloa ja miettien
ehtiikö hän ajoissa töihin
vai onko jälleen kerran myöhässä
työvelvoitteista..

mutta metsän reunalla askeltaa hän,
joka etsii rauhaisaa paikkaa, johon
kipeät luunsa sijoittaa.

Harvassa ovat he, jotka saavat
rauhassa nukahtaa, mutta hänen
päivänsä ovat täynnä ja hänen
hengityksensä raskastuu askeltaessa
kohti syvempää metsää korpin
valvoessa hänen vaellustaan.

Maantiellä valot kohtaa, kun
kuorma-auto ohittaa mieleltään
ahdistuneen, joka on väsynyt
taistelemaan puristaen ohjauspyörää
lujempaa miettien, mitä järkeä
on elää, kun uni ei suo hänelle
enää rauhaa.

Mutta metsässä kävelee hän,
joka etsii paikkaa usvaisen
loskaisen talvipäivän varjostaessa
matkaa, jonka hän ottaa elämästä
kylläisenä etsien paikkaa, johon
rauhassa nukahtaa.

Renkaiden ropina kuuluu kauaksi
sinne, missä hän löytää suojaisan
paikan, johon päänsä kallistaa.

Niin hän siihen itsensä asettaa
makaamaan hengityksen pinnallistuessa
äänien kaikotessa kuulon kadotessa
kohdistaen katseensa suoraan eteenpäin
autonvalojen pilkahdellessa läpi
harvennetun metsän, johon hän viimeisen
lepopaikan löytää hengittäessään yhä
pinnallisemmin ja harvempaan.

Yksi ajaa maantiellä mietteissään
pitkä yövuoro takanaan valokiilojen
osuessa hänen väsyneisiin silmiin
eikä kykene unohtamaan sitä huutoa,
joka kaikuu hänen korvissaan
ja pelkää, ettei nuku tälläkään kertaa
ennen seuraavaa vuoroa.

Mutta usvaisan pimeän ja loskaisen
metsän keskellä harvennettujen puiden
katveessa makaa hän hiljainen, joka
saa rauhassa nukahtaa ja valkean osuessa
hänen silmiinsä hän lopulta huokaa syvään
päivistään kylläisenä.

Tiellä liikenne vilkastuu kalpeiden
kasvojen kohdatessa risteäviä
valokiiloja, joissa täytetään edelleen
markkinoiden tarpeita..

Niin sen sanoin, että harvassa ovat
he, jotka saavat rauhassa nukahtaa.

Ajan muisteloissa..Lauantai 14.01.2017 10:35

Ajan muisteloissa
niistä lupauksista,
jotka vannottiin
suvun ja lain edessä
pitäytyä yhdessä
kaikista varoitusmerkeistä
huolimatta, vaikka
koimme vastustusta,
mutta kuka kuuntelee
varoitusta, kun sydän
sanoo kyllä?
Virheitä ei voida
poistaa, mutta niistä
voi aina oppia ja siksi
haluan siitä kirjoittaa,
mikä on hyvin ihmistä,
että kuka laskee rakkauden
hintaa ennen romahdusta?
Lainvoimaisella
sopimuksella ei ole mitään
arvoa siinä vaiheessa, kun
rakkautesi pakkaa laukkuja
ja muuttaa pois kylmästä
huoneesta, jossa muistot
muistuttaa kivuliaista
hetkistä eikä luottamusta
voida saavuttaa lupauksen
rikkoutuessa lopulta.

PuunukkePerjantai 13.01.2017 19:56

Tuntuu kuin olisin puunukke
koottu joskus elävistä puun eri osista
hakattu ja pilkottu,
lakattu ja maalattu,
nivelet yhdistetty
rautaisista osista.
Tuijotan hyllyllä suoraan eteenpäin
niinkuin minut on tehty
typerä virne naamalla,
koska niin minut on tehty - -
maalattu virne kasvoillani.
Olen narkomaani
kaivaten kokoajan lisää sitä,
joka sai minut tuntemaan itseni eläväksi.
Hetken huuman jälkeen olen taas puunukke
kaivaten vain kosketusta, joka saisi
minut heräämään.
Kaipaan kokoajan sitä, jonka viereen nukahdin
ja jonka vierestä heräsin.
Olen koukussa

Kuolevaisen osaSunnuntai 08.01.2017 11:12

Otan kuvan itsestäni,
että muistaisin miltä
näytän ja petyn jälleen
kerran, sillä en ole
vieläkään ihanteiden
näköinen.

Muistini petti minut
muistellessani mitä
on olla minä ja mitä
en ole onnistunut
saavuttamaan.

Tulevaisuutta yritetään
rakentaa, mutta kuolevaisen
osaa ei muisteta.

Ymmärrätkö surevasi menetettyä
aikaa, kun sinua rahalla
palkitaan?

Rehellisyyttä arvostetaan,
mutta totuus ristiinnaulitaan.

Markkinatalous on tie ja totuus,
mutta lapsia syötetään edelleen
tulelle..
..miksi et kasva aikuiseksi?!?

Sanojen vartijaPerjantai 06.01.2017 08:36

"Pysyköön sanasi harvoina,
sillä typerien kielen nielee
heidän oma tyhmyytensä"
Kuka on se, joka kykenee
sanojansa vartioimaan?
Joku lausuu ajattelemattomia
sanoja pelon saattelemana
eikä suostu kohtaamaan
epävarmuuden tilaa.
Tämänkin olen tullut toteamaan,
että välitön tuominta on
helpompaa, sillä silloin viet
huomion pois omista virheistä,
mutta samalla tuomitset itsesi.
Minä olen tyhmä ja sokea,
sillä minulla on se kuolevaisenkulma,
jota on hyvin vaikea nähdä, ennenkuin
typeryydestäni tulee hyvin ilmeistä.
Kielen lahja on itsensä ilmaiseminen,
mutta kirous tulee samassa, sillä
paljojen sanojen vartija ei suo
armoa, jos sanansaattaja saa sinut
kiinni itsepetoksesta.
Tuominta syyllisen paljastaa
ja minä olen ollut tuomittuna
jo pitkään.

JäähyväisetTiistai 27.12.2016 12:09

Elämän edellytykset
olivat siellä hyvät,
mistä lähdit, kun
suuntasit katseesi
kohti pohjoista se tunne
rinnallasi, että
jotain oli tehtävä,
jotta lunastaisit
paikkasi urheiden
joukossa.

Niin nostit rinkan
selkääsi katse eteenpäin
nostaen jalkaa kohti
uutta maailmanaikaa
rohkeana niin kuin
esivanhempasi ennen
sinua tietämättömänä
siitä, mikä on pohjoisen
karua maastoa ja koska
olit kasvanut elinvoimaisten
maassa et arvannut sitä
koettelemusta, joka odottaa
aavistamatonta.

Se tunne rinnallasi
kuljit kohti pohjoista
reittiä kauas elämänvirroilta
yli kukkuloiden ja laakean
maiseman huomaten kasvuston
muuttuvan ja puiden latvojen
lyhenevän, etkä osannut
päättää ovatko metsät
kaikonneet vai kuvittelitko
vain kaiken muuttuneen.

Pohjoista tietä kulkiessasi
pohjoisen henki kysyy sinulta
mihin olet matkalla?

Ja sinä vastaat olevasi menossa
kohti uljaiden polkuja
kohti tulevaisuutta,

mutta henki sanoi tulevaisten
olevan aina edessä ja
menneiden jäljessä.

Hän kuiskaa:
"Elämä on tässä ennenkuin katoaa."

Ja niin pohjoisen tuuli
puhaltaa yli kun metsä
ei enää suojaa, mutta
sinä askellat kohti tulevaa
todeten, että suuret ja
mahtavat kuolee mieluummin,
kuin jäävät paikoilleen lepäämään,
kun askeleesi käyvät raskaammiksi
eikä henkesi kulje enää.

Sinulla oli se tunne rinnallasi,
kun näkökykysi heikkeni ja
jäätyessäsi lopulta henkesi
kaikkosi metsän jättäessä
jäähyväiset.