IRC-Galleria

Millainen onkaan se aamu, kun herätään jyrinään ja pisaroihin, jotka kiirehtiessään herättämään maassa uinuvan aluskasvillisuuden saattavat matkaan räystäiden ja peltikaton valkoisiksi soiviksi ääreettömyyksiksi asti voimistuvan kohinan;
yhä ja aina vain kovempaa, kovempaa ja kovempaa, niin ettei voi kuin virnistää leveästi ja sännätä avaamaan ikkuna !

Sehän entää jos sisälle asti ja kastelee yöpaitasi hihat,
kun työnnät pääsi ulos ja vedät henkeä syvään;
kosteaa, lämmintä
ja viimevuotisten vaahterainlehtien rapinaa.

Entä missä kaikki rastaat?
Niin, tämän kevään ensisade,
kostea tuoksu,
raikas ilma,
vaikkei voisi edes kuvitella ilmaan mahtuvan niin montaa pisaraa putoamaan vierekkäin yhdistymättä valtavaksi holahdukseksi, joka taatusti rusentaisi katon ja kadunvarsien autot rusinoiksi, ja rikkoisi sepelkyyhkyn kömpelön pesän tuosta lehdettömästä pihlajasta.
Voi ja se olisi taatusti todellinen katastrooffi kovakuoriaisillekin !

Onneksi sade saapuu pisaroina.

Onneksi se sataa ehkä hieman kevyemmin,
sitten kun vaahterat kukkivat
ja ilmassa on se makean imelä meden tuoksu,
joka sekoittuu kosteaan kestopäällysteeseen;
silloin tuoksuu mustanharmaalta ja vaalean vihreältä,
silloin tuoksuu jo toukokuu !