IRC-Galleria

Päätöksiä, Päätöksiä!

Minä vannouduin (keväällä 2005) ainakin viisvuotiseksi sinkuksi. En aikonut rakastua ennen vuotta 2010. Se oli varma! Pelkkää sutinaa, mutta ei vahingossakaan mitään vakavampaa. Olisin ostanut äkkiä uudet lenkkarit ja juossut karkuun jos olisin haistanut jotain vaarallisen herkkää ja hempeää lähestymistä!
HYI PERKELE, sanoin kun joku puhui tunteilusta poikakaverin kanssa. Ällöttäviä kädestä pitämisiä, kuolaisia suudelmia puiston penkillä, ah niin herkkiä elokuvailtoja, jotka päätyvät intohimoiseen, tai siis, totuttuun, kaavamaiseen ja tylsään rakastelusessioon!

Joo. Se oli ainaki ihan varma juttu. Ei parisuhteita mulle, KIITOS!!!


Minä päätin jättää Pelekosenniemen kauas, kylmään heinäkenkien maahan. Sinne olemaan keskenänsä. Päätin sen kesäkuussa 2006. Se oli lopullista. En aikonut mennä sinne enää.

Joensuu. Se oli seuraava kotini, siihen asti kunnes pääsen teatterikorkeaan. Olin varma, etten muuta sieltä minnekkään muualle ennen Helsinkiä. Enkä varsinkaan lähelle Pelekosenniemeä! Rovaniemelle! En ikinä! Se oli varma päätös. Sanoin jollekkin, että kaivaa mulle samantien hautamontun jos erehdyn jäämään jonnekin rovaniemelle.

Joensuu kutsui minua ja sinne myös lähdin syyskuun ensimmäisenä päivänä, 2006. Takaisin tulosta ei tietoakaan. Se oli kuollut idea jo ennen kuin se oli edes syntynyt.

Hmm... Nyt vasta ymmärrän miksi päätöksiä tehdään. Niitä tehdään, jotta niitä voi tarpeen tullen vähän muuttaa. Tai vaikka paljonki. (HUOM! Ei päde kaikkeen, on päätöksiä, joita tehdään siksi, että niistä pidetään kiinni ja elämä olisi siten vähän harmittomampaa)

Kuulostanpa luotettavalta.

No enivei.
Ensinnäkin se päätös että pysyn sinkkuna... ei pitänyt. Aivan. Menin ja rakastuin. Rakastuin ihan mielettömästi. Korviani ja päälakea myöten rakastuin. Tunne on punaisempi kuin veri, puhtaampi kuin vastasatanut valkea lumi, kuumempi kuin helvetin tulet, jotka välissä ovat minuakin raiskanneet. Hulluinta, hassuinta, ihaninta! Se on kaikkea! (vertaisin sitä, näin ruokahaluisena, ravintolaan, joka tarjoaa minulle kaikkea mitä elimistöni, himoni ja haluni vain tarvitsee.) Se on sitä, mitä minä ihmisenä tarvitsen. Enkä tarvi muuta. (no, jos joskus saan popcornia, suklaata ja salmiakkia, niin elämä on täydellistä). Olen tällä hetkellä maailman onnellisin ihminen. En olis koskaan uskonut. Vielä vuosi sitten olisin oksentanut, jos joku olisi sanonut mulle, että sinä tulet rakastumaan vuoden päästä niin että teet kaikkia niitä "ällöjä" juttuja itsekin. Olen onnellinen, että olin niin pahasti väärässä. Olen onnellinen etten pitänyt päätöstäni. Olen onnellinen, että minä sain mitä en halunnut.

Voisin kuolla tänään. Kuolisin onnellisena. Tietäen, että osasin rakastua. Tietäen, että on joku, jolle lupasin loppuelämäni. Ja tietäen, että olen paska päättämään asioita. :)

Kiitos siitä kuuluu vain yhdelle miehelle, jota olen koskaan rakastanut.

ps. Aion muuten muuttaa Joensuusta pois. Rovaniemelle... Että se siitäkin päätöksestä.