Kaiken itseinhon keskeltä eilisiä hyvin pätkittäisiä muistin murusia. Menimme tiksiin.... Hylkäsin lähimmäiseni... Heräsin keskeltä kompassin lattiaa vartiat kysyen ei kai sattunut pahasti (ilmeisesti tästä liukuportaiden alastulosta on tullu tavaramerkkini)... Herään tommilta joskus yöllä kiroten kaikkea olemassa olevaa... Puhun jonkun kanssa, en muista mitä... Itken itseni uneen.
Nyt ollaan päästy kotia, ja vitutus on semmoista luokkaa että ei sanoin voi kuvailla. Voipi johtua siitä että mimmoinen kusipää sitä taas kerran huomaa olevansa. Sitä sanotaan tässä vaiheessa että ei ole kuin tie ylöspäin. Mutta nyt ainakin tuntuu että ollaan niin syvällä juoksuhiekassa että vaikka asia olisikin niin täältä ei vain kykene nousemaan. Anteeksi kaikesta kaikille kaikesta mitä sanoin/tein. Tuskin tulee toistumaan koska ei halua teitä enään nähdä häpeä/huonon itsetuntoni vuoksi.
Kurkimäki kuittaa liukuportaiden kuviot kyljessä.
Uusimmat blogimerkinnät
- Hmm... 12.09.
- You should be dead! 06.09.
- ... 23.08.
- [Ei aihetta] 21.08.
- [Ei aihetta] 21.08.
- Kirjaimellisesti, voi saatana että kuolin na... 18.08.
- Argh!!! 14.08.
- Vittu! 09.08.
- Voi vittu... 23.07.
- Catamenia - Kuolon tanssi. 21.07.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (102)
- ▶ lokakuu 2009 (1)
- ▶ syyskuu 2009 (2)
- ▶ elokuu 2009 (6)
- ▶ heinäkuu 2009 (10)
- ▶ kesäkuu 2009 (15)
- ▶ toukokuu 2009 (13)
- ▶ huhtikuu 2009 (30)
- ▶ maaliskuu 2009 (18)
- ▶ helmikuu 2009 (4)
- ▶ tammikuu 2009 (3)
- ▶ 2008 (25)