IRC-Galleria

Kuinka urpo voi olla? Keksikää parempi leikki: ota steriili piikki ja lyö sillä suoraan hermoon. Nyt ei sitten kumpikaan käsi toimi. Ja aivotoimintakin tosta lääkityksestä johtuen on aika minimaalista.

Toisesta kädestä tunto osittain pois ja nyt on toisessa sitä vähän liikaakin. Painotan vielä tässä sekavassa tilassa että jos et yhdy edelliseen merkintään niin et ole minulle sitä mitä pitäisi.

Niin moneen tämmöseen törmäsin, joten laitoin omani. Haluan nekin jotka edes tietiäbät olemassa oloni. Olisi myös mukavaa että kertoisitte mistä minut tiedätte.

Morbidor:wege

Voiko pää revetä rintakehästä asti? Jos niin, niin se tapahtuu nyt. Jos ei, niin mitä tapahtuu???

Jos näkisit minut poliisiautossa pidätettynä, minkä rikoksen luulisit minun tehneen? Vastaa kommenttikohtaan ja laita sitten viesti eteenpäin ja katso mitä rikoksia sinä saisit?

Ei saatana sitten millään jaksais sinnekkään lähteä...

Kaiken itseinhon keskeltä eilisiä hyvin pätkittäisiä muistin murusia. Menimme tiksiin.... Hylkäsin lähimmäiseni... Heräsin keskeltä kompassin lattiaa vartiat kysyen ei kai sattunut pahasti (ilmeisesti tästä liukuportaiden alastulosta on tullu tavaramerkkini)... Herään tommilta joskus yöllä kiroten kaikkea olemassa olevaa... Puhun jonkun kanssa, en muista mitä... Itken itseni uneen.

Nyt ollaan päästy kotia, ja vitutus on semmoista luokkaa että ei sanoin voi kuvailla. Voipi johtua siitä että mimmoinen kusipää sitä taas kerran huomaa olevansa. Sitä sanotaan tässä vaiheessa että ei ole kuin tie ylöspäin. Mutta nyt ainakin tuntuu että ollaan niin syvällä juoksuhiekassa että vaikka asia olisikin niin täältä ei vain kykene nousemaan. Anteeksi kaikesta kaikille kaikesta mitä sanoin/tein. Tuskin tulee toistumaan koska ei halua teitä enään nähdä häpeä/huonon itsetuntoni vuoksi.

Kurkimäki kuittaa liukuportaiden kuviot kyljessä.

Eilen oli todella mukavaa. Pari pulloa punkkua,nainen ja snobbailua juustojen kera. Tätä piti jatkaa koko vkl. Mutta nyt aamukahvia juodessani aloin miettimään kuinka antisosiaalinen sitä on ollut jo jonkin aikaa, siihe on toki ollut syynsä (kaikki viimeaikaiset tapahtumat). Haluaisivatkohan ihmiset enään edes tavata minua? Ehdotuksia otetaaan vastaan. Toki tännekkin voisi tulla piipahtamaan jos tahtoopi. Tässä kaikessa on kuitenkin otettava huomioon tämä naaraspuolinen henkilö ja hänen mielipiteeensä. Mutta ystävät, olkaa mukavia ja kohottakaa vähän mielialaani ja kertokaa etten ole yksin... Se todella merkitsisitällä hetkellä minulle paljon.

Nyt on omituinen olo. Ei itkekäkö vai nauraa itkiessä, sen tiedän että tulos ei tule olemaan hyvä.