IRC-Galleria

Salilla rehkittyä puoltoista tuntia, salibandypeli sen jälkeen oli kohtalaisen rankkaa, Perkele! Mutta niin se pitääkin. Takaisintulo matkalla kattelin väsyneenä risteyksessä että oikealta pujottelee auto suht kaukaa ja vasemmalta kurvasi auto oikealle, minun suuntaani, joten mitä jos painettais kaasua niin ehtisin just siinä välissä. Onneksi kaveri ketä lymysi autonsa kanssa sen kääntyvän auton takana osasi polkea jarrua, meinaan muuten joisin kaljaa tiskillä Tenkulan kanssa. Hemmot ihan morjesti kun painelin ohi. Pitäis poikien muistia teroittaa että sitä kuuluisi moikata kämmen suorana, ei keskisormi pystyssä.
Kotiin päästyäni huokaisin taas mun lehtikasalle, joka sen kun vain kasvoi kasvamistaan. Revin läheisestä kirjekuoresta palan ja kirjoitin siihen "Ei enää mainoksia. Ei ei ei. Ja pois muutkin hiiviskelijät mun oven takaa. Ei uskovaisia!!! Kiitos". kymmenen vitun sekuntia ni ovikello soi. Mietin et joku saakelin hassu naapurin setä vittuilee mulle, perkele! Hahhah saatana! Mutta ihan pelästyin kun siellä seisoi TV lupatarkastaja likainen hymy huulilla ja euron kuvat silmillä. Jackpot!!! Hemmo sanoi vaan että, "En mä nyt tässä ole hiiviskelemässä", ja vilautti sitä saakelin korttiaan. Voi voi... Täytyy lisätä TV lupatarkastajat siihen lappuun uskovaisten viereen ja kun kerran on paperissa vielä tilaa, niin täytyy rukstata muutama muukin nimi paperiin, kun nyt vaan keksin mitä.
Varsin loistava päivä siis, mutta selvisin kuitenkin hengissä, ellen nyt tukehdu tähän extra super hyper hot tuliseen Tacoon, jota väännän nyt kyyneleet poskilla naamaan. Outoa kuinka myös hikka alkoi kun tätä paskaa sai murjottua poskeen pari puraisua. Näillä eväillä kohti huomista. Vittu jos sitä joutuu vielä baariin... Ei ei ei... tai - ehkä kuitenkin, mut - ei nyt kuitenkaan...