IRC-Galleria

Mitä tekisin,jos maailma loppuisi viikon päästä ja tietäisin sen jo nyt. Minä en voisi kävellä kaupungilla nauramatta totisille ihmisille, imppaisin liimaa ja katselisin taivaalle näkyisikö siellä vielä aurinko.

Vanhuus, näin unta jossa tipahdin sähköiskun saaneena korkealta, kopsahdin rysähdyksenomaisesti asfaltille ja erkanin katsomaan liikkumatonta ruumistani. Katselin tovin, kunnes en saanut enää henkeä ja heräsin. Tulkitkaa tuo nyt sitten.
Hikoilin pimeässä ja pelkäsin, vaikka painajaisesta herääminen pitäisikin olla helpottava tunne.

Hei

Ajattelin aluksi kirjoittaa avoimen kirjeen tähän siniselle pohjalle, mutta luovuin lopulta ajatuksesta. Siitä voisi olla korjaamatonta haittaa joskus tulevaisuudessa. Kyllä kai sitäkin pitää ajatella jossain määrin, tulevaisuutta.

Tule Vaisuus! -Ja vaisuus tuli.

Hän vannoi olla itkemättä
mutta parkui jo ennen kuin edes nostin kättä
Hän sanoi -näiltä laitumilta
En poistu, mutta juoksi ennen kuin hämärtyi ilta

Suomussalmella, vuosia ennen xx-lukua eli herra, jolla oli savusauna ja historia. Häntä purivat omat koirat. Hän jätti tekstin jossa pyysi, että hänen kotinsa jätettäisiin rauhaan. Siitä syystä hänet paiskattiin selliin ja kohdeltiin kuin vihollista. Ei siinä painanut Punaiset viivat, niin unohdettiin Joosepit..
ja niin siinä kävi, pyysimme anteeksi helvetisti liian myöhään.

Jos liikuttaa vasenta kättä, oikeaan sattuu. Onkohan minulla jokin sisäelin mennyt rikki? A) Haima, B) Maksa, C) Oikea keuhko, vai D) jokin muu,mikä?
Ilta on täynnä arvoituksia. Esimerkiksi se, valitsinko oikean tien käydessäni kaupassa. Entä jos toista tietä mennessäni olisin törmännyt autoon ja hävinnyt siihen suureen sumuun, tai elämäni rakkauteen, joka olisi kääntänyt elämäni suunnan täysin. Vai olisinko kiilannut elämäni rakkauden auton eteen ja menettänyt mahdollisuuteni onneen lopullisesti.
Valitsemallani toisella tiellä ei tapahtunut mitään maagista. Jokin mummu horjahti, muttei edes kaatunut. En tiedä kumpi olisi ollut parempi.

Pliisua, niin pliisua.

Vaikeuksien kautta häviöön, olkoon mottoni

No niin voisi olla sopiva aloitus. Näin kun perjantain värivalot ja ilotuvat ovat jo ohitetut ja on aika miettiä miksei paikallisen yökerhon portsari päästänyt sinua tänäkään päivänä sisälle siitä kirotun ahtaasta ovesta. He tärkeilevät vähäpätöisestä asiasta, joka jollekin on enemmän.

-"mikä kunto?"
-"perus"
- "si, no ei peruskunnolla"

- " oi miksen?"

ja he löivät oven säppiin, sillä hetkellä kun maailma olisi vielä ollut avoin.

Eihän hän tykännyt muusta kuin jalkapallosta, mutta hän osasi puskea ja kertoa miten Rooneyn korvat ovat levällään, koska ne auttavat hänen ponnistusvoimansa muodostuksessa ja minä olin myyty. Lähdin halvemmalla kuin sekarotuinen koira,(joita saa yleensä ilmaiseksi). Minä olin helppo. Minulle tarvitsi hymyillä ja minä vastasin mikä kertoo aika paljon persoonastani.

Do-Re-Mi-Fa ja siinä kohdassa minut keskeytettiin, muut olivat saaneet tarpeekseen. He eivät jaksaneet odottaa lupaamaani suurta hekumaa, kertosäen kaunista kulkua yli metsähakkuuaukean. Nyt hiljaa hyräilen ja nautin yksikseni, maailman kauneimmasta taidekokemuksesta, toivottoman ihmisen suvivirrestä.

Kun kerää pihan pihlajista kasan marjoja, perkaa ne, ostaa vähäsen sokeria, käymisaineita, voit olla viikon yhtä mittaa onnellinen.
Hörppien, verhon välistä tirkistellen.
- "Miksi tuokin hymyilee?"

Ryypätessä voi miettiä miksi vanhukset heräävät aamuvarhaisella, aika on jo käynyt niin kalliiksi. Minulle se on vielä pitkiä aikoja tuhlattavaksi maleksimalla ja makaamalla, olemista teennäisen hauska tajutessaan olevansa kuudennen kerran viikossa nousuhumalassa.


"Ressu Redfordin ollessa keikalla täälläpäin, mies huutaa hänelle,
-"Ressu! Nimmari!",
Ressu tulee kynän kädessä hymyillen paikalle, mies repäisee kynän Ressun kädestä, kiskaisee hänen hihansa ylös ja raapustaa epäselvän nimmarin Ressun käsivarteen."






"En keskusteluetäisyydelle päässyt, että olisin voinut sanoa menestykselle ei"
- Tommi Liimatta, Tropical Cocktail