IRC-Galleria

Kudosnesteet ja vatsahapot sekoittuvat sokeissa silmissäni.
Missä on se kallio jolla joskus lepäsin auringossa?
Sammal joka hyväili lapsen ihoani?
Missä piileskelee hymysi josta joskus sain hymykuopat omille kasvoilleni?
Missä on käsi joka joskus koski hiuksiani ja sai tuhannet perhoset lepattamaan ruumiissani?
Kaikki se entinen on nyt vain jotain surullista, lopullista, joka pakottaa minut kouristelemaan ja kirjoittamaan jotain yhdentekevää.
Ajantajuni katoaa kun silmäni pyörivät hakien turvallisia kasvojasi ja ruumiini tuntee kätesi ympärillään ilman mitään todellisuuspohjaa.
Halaa minua maailma, vapauta toisesta pahasta, muuten en jaksa enkä halua, nähdä sitä mikä syö käteni kalpeissa vaatteissa.