IRC-Galleria

siitä on tasan vuos huomenna
tätä tää on, syntymä ja kuolema
jotkut kuolee todella nuorena
jotkut tekee itsemurhan
luulee olevansa turha
vahinko se oli sun osalta
se aura-auto oli iso ja painava
kuitenki pääsit paikkaan parempaan
paikkaan täydelliseen ja valoisaan

siihen on hyvä syy et mua taas itkettää
en tajuu miten voi näin paljo jostain välittää
et sille yli puol vuotta itkee
ilman että kyyneliään kätkee
en tiiä miks taas itkettää näin paljon alko
mun sydän on nykyään kuin katkaistu halko
se on sytykkeeksi katkaistu keskeltä
keskeltä eikä takaata sivulta tai edestä
mut sua ei voi takas saada sen tiedän
jos aura-auto ei olis sillon luisunu tieltä
niin olisit vielä hengissä
kävelisit ulkona talvikengissä
nyt kuolleiden tavoin katsot maahan alas taivaasta
sä tuotat mulle ja moneelle muulle itkua raskasta
mut itku on sen arvosta jos itken sun vuokses
ja sittenkun mä kuolen niin lupaan että tulen luokses
<3

erilaisuus on se mikä tekee meistä kauniita
ei meikit vaatteet ja hiuksiin laitettu hiuslakka
pukeudutte muodikkaiks et erottuisitte joukosta
ette ees tajuu et näytätte jokanen ihan samalta
ja se et kaikki näyttää samalta näyttää rumalta
.

mun mieleen herää eskarin muistot
herää kaikki retket ja kaikki puistot
mä muistan kuinka pienenä kahestaan leikittiin
yhdessä toistemme vitseille naurettiin
kaikki on poissa mukaanlukien sinäkin
mut nyt osaan jo hymyillä samalla kun ajattelen sua
mut välillä itken myös mutte aina joku mulle lohdun tuo
en tiiä miten tulit taas mun mieleen
ennen tuntui et kaikki olis mennyt pieleen
nyt kun miettii ni ei kaikki oo niin huonosti ku luulin
tiedän vikat sanasi ja ne monta kertaa kuulin
<3 (:

Tiesiksä sun kuolemasta ?
Tiesiksä sun tulevasta ?
Tuntuu silt, mut en tiiä miks.
Älä kysy, en tiiä yhtää, joten vastaan 'siks'
Miks nyt kuolee kaikki nii nuorena ?
Niil on elämä viel nii tuoreena.
Tiiän kyl, se vahinko oli.
Mut toipumisee kestää joillai pitkä tovi.
En jaksa enää miettii vaa kysymyksii,
Joskus olis kans aika saada vastauksii.

Autan sua seittemänä päivänä viikos,
Melkee koskaa et sano ees kiitos.
Valitat vaa, ku sua koitan auttaa.
En jaksa tätä enää kauan jatkaa.
Mul on omaki elämä, en sitä ehi elää,
En koht jaksa tätä yhtään enää.

Kyl olit ja tuut olee mulle tärkee,
Sun elämässäs oli paljon järkee.
En koskaan mitään noista sanonut,
Koska en kuolemaas ollu arvannut.
Jos olisin tienny, olisin halannut.
Vikan kerran hyvää yötä toivottanut.
En sanonut, en ehtinyt.
Oon ison virheen tehnyt.
Syytän itteeni, en ketään muuta.
Elämä ei silti mee päin puuta.
Kaverina sua paljon rakastan,
Tota ihan oikeesti tarkotan.
Elät aina sydämmissämme,
Unohdeta sua ikinä emme.
<3

Kauri, pakko mun on myöntää, et ikävä on.
Olit poika nii ihana, kiltti ja verraton.
Sua en unohda,
Sua en kadota.
Yli päässy sust jo oon,
Mut silti kyllä aina suren.
Kyl mä uskon kohtaloon,
Ku kuolen, lupaan, luokses tulen.
Jos et olis kuollu, joku muu olis, uskoisin.
Mutta paljon sitä että elät kyllä tahtoisin.
Aina joskus kuulen,
Äänes mukana tuulen.
<3

Ymmärtäkää, et mulki tunteet on.
En oo julma ja tunteeton.
Mul on sydänt sanoo : mä rakastan sua,
Mul riittää mieli siihe, et sanot vihaavas mua.
Mut miks mua pitää syrjii ?
Miks mua ei voi ottaa kyytii ?
Miks mua vastaan pitää olla ?
Miks mun pitää olla pelkkä nolla ?
Missään kukaa mua ymmärrä ei,
Miks sä mulle tälleen teit ?



Vittu kaikki menee päin persettä,
Arvatkaa vihaanks mun perhettä ?
Ei mua yhtään arvosteta,
Ei mua täs talos kaivata.
Aina Sä muka kaikki oikein teet,
Ei oo välii minne just nyt meen.
Kaikki pyörii ympäril Sun,
Ei oo välii tunteil mun.
En jaksa tätä yhtää enää,
En jaksa näitten kaa elää.


En luota enää koskaan kehenkään,
En mee samaa virhettä tekemään.
Opin virheestä, en samaa tee.
Sanon : Taakseppäin EN mee.
Aina kaikille annan anteeks joskus,
Toivoen, ettei se enää toistuis.
Koskaan mun toiveet ei toteen käy,
Ei se päältä päin kumminkaa näy.
Suren aina sisimmässäni jotain,
Suren aina jotakin ja jostain.
Ette tunne tuskaa samaa ku mä,
Ette osaa mun sydämmeen tähdätä.
Väärin sen teette,
Onnistu ette.
Ei kaikes paras aina olla voi,
Mun päässä sama lause soi.
En osaa kuvitella itteeni muutku paskana,
En osaa tehä mitään, ees omaa taidetta.
En voi mun ulkonäöllekkää mitää,
Kyl sun pitäs se jo nyt tietää.
Jokanen on aina omalla tavalla kaunis,
Jotkut on terveit, ja jotkut jossai taudis.
Uskokaa kyllä vaan,
Muo oikeesti pelottaa.
Pää on pyörällä ja ajatukset hukassa,
Ei muo haittaa pieni ryppy paidassa.
Mä osaan elää oikein,
Oikeen päätöksen tein.
Oon siit ylpee, oon siit ilone.
Oon mailman jutuist tietone.
Ette koskaa voi mun tuskaa ymmärtää,
Ette koskaa voi sitä käsittää.

Filippa, miten vitussa voit olla noin helpost suuttunu ?
Mieti miten paljo mä jouduin kestää, koska olit muuttunu.
Mietin, et meijän ystävyys jatkuis aina,
Mut nyt ei enää kysymykset mielt paina.
Et voi aina puolustautuu samaan asiaan,
Niinku sä teit, ja tuut tekee ainiaan.
Nyt tiiän, mitä mielt oikeesti oot must.
Ei olis kannattanu salas pitää, entä sust ?
No mut kumminki, se loppu tähän näin.
En tuu näkee suo, tai kattoo taaksepäin.

Suo en voinut pelastaa,
Mun toiveet nyt katoaa.
En saa koskaan kaltastas uutta,
En vaa uskaltanut kohtaa totuutta.
Sul on parempi paikka siellä,
Jumalan ohjaamalla tiellä.
Jumala tän määräs, Jumala tän päätti.
Jumala meille muistot ihanat sust jätti.
Et voi kuolla toista kertaa,
Suo ei voi keheenkää vertaa.

Elämä vihdoinkin hymyilee,
Vaik Kauri taivaalla liitelee.
Nyt menee hyvin, se on pakko myöntää,
Ei tätä tunnetta voi noin vaa pois työntää.
Ajatella, et sain sun kaa vihdoinki sovittuu,
Mieles tuli "ei koskaa käy" tunne koettuu.
Oot yks niist tärkeimmist,
Mut en vaa nyt tiiä miks ?
Tärkeint on, et saadaa nyt puhuu,
Mistköhä se sai sitä angsti huhuu ?

Vihaan hyvästejä niin paljon ja yli kaiken.
Onks Jumala nyt tyytyväinen, ku sai sen ?
Se sai Kaurin, nuoren pojan.
Kauri jäi väliin auran ja ojan.
Oliks toi kohtalo ?
Oliks se vahinko ?
Ei sitä koskaa voi tietää,
Mut hyvästei en voi sietää.

Ku kuulin tost, en itkeny ollenkaa,
Painajaiseks sitä luulin.
Ku tajusin, en suo voi nähdä millonkaan,
Ja päässäni sen kuulin.
Sit oikeen kunnolla aloin itkemään,
Kavereilta tunteitani kätkemään.
Ei se todelt tuntunu sillo,
Mietin, nähä voin sut millo ?
En koskaan, nyt tiedän sen,
En tiiä millo lopettaa voin itkemisen.

Sinä päivänä loisti tähdet,
Sinä päivänä tiesin et lähdet.
En tajuu, miks näin piti käydä ?
Nyt on meidän välillä pitkä väylä.
Eniten itkettää, etenään nähdä koskaan ei,
Sydämmestäni palasen taivaaseen veit.
Veit kokonaan melkein haluni elää,
Koska tiiän, en voi nähdä suo enään.
Sulle kukkia usein tuon,
Kyyneleitäni en enään juo.
En pidättele itkuani enään,
Vaan annan tulla sen,
Luulen, et jaksan elää,
Vaik veit sydämmestäni palasen.

Kyyneleen valuessa poskeani pitkin,
Katsoessani kuvaasi, samalla itkin.
Mul on tosi kova ikävä suo,
Et koskaan saa tuntea,
Milt tuntuu rakastua.
Toivon, et suhun uudelleen tutustun,
Toivon, et suhun uudelleen rakastun.
Kauri, Sua ikävöin, suo muistan.
Tota lausetta usein toistan

Näen sädekehän pääsi päällä,
Näen sen katsoessani kuvaasi täällä.
Luoksesi tahtoisin, luoksesi haluan.
Nyt vast monia asioita tajuan.
Joku sanoo "ihmisellä on monet kasvot"
Mut mitkä niist sä tahdot,
Mitkä niist on sun ?
Kai mä sen huomaan,
Sit ku uudelleen rakastun.
Jumala nyt suo pitää sylissänsä,
Paratiisiin onnelliseen löysithän sä ?
Taivaaseen katson, tähtiä nään.
Tiiän, et tähdet on silmiä, nään et lennät.
Mitkä on sun ? Ne on ne säihkyvimmät.

Pieni tyttö suloisesti nukkuu,
Samalla joku aaltoihin hukkuu.
Joku koittaa pelastaa,
Ihmistä hukkuvaa.
Liian myöhään, sillä ihminen kuoli.
Pelastajan sydämeen iski nuoli.
Ei mikään tavallinen nuoli,
Vaan nuoli rakkauden.
Pelastaja itki, "Miks hän kuoli?"
Ja vielä näki sen.
Ottakaamme opiksemme,
Totuudet kohdatkaamme.

Pientä nukkuvaa tyttöä katson itkien,
Katson häntä samalla tosissani miettien.
Mitä tekisin, jos tyttö nyt hukkuis,
Samalla kun söpösti nukkuis.
Varmaan kovemmin itkisin,
Vielä kovempaa miettisin,
Mitä nyt tekisin?
Varmaan koittasin kovasti pelastaa tyttöä hukkuvaa,
Varmaan kovemmin koittaisin pelastaa tyttöä nukkuvaa.

Vittuku väsyttää, ja on iha vitun tyhjä olo.
Jos itken frendin takii, oonks muka nolo ?
Joistakin oon, joistakin en.
En suo syytä siit mitä teit.
Se oli vahinko, tiedän sen.
Miten noin voi käydä,
SITÄ ymmärrä en ?
Miks Jumala tappaa pienet ja viattomat ?
Miks ne kivat, kiltit, ihanat ja somat ?
Miks ei niit ilkeit lainrikkojii ?
Miks niit ihmisii ihanii ?
Joitain asioit älyy en,
Mut Jumala kuuntele,
Nii tiiät sen,
Mitä tietää haluan,
Mitä paljon halajan ?

Jotain mä elämäl teen.
Jonnekki mä meen.
Valinnan teen kohta,
Ja jos valitsen väärin,
Pitää kattoo minne se johtaa.
Meneeko maan ääriin,
Vai loppuuko kesken ?
Se on selvää et takias itken.

Miks mä aina itkuuni pidättelen ?
Miks mä en saa itkee ikävöiden.
Varmaa koska muo pelottaa,
Et muo siit ruvettas haukkumaan.
Mä elän omaa elämää,
Te taas elätte kokonaan omaa.
Kaurii en nää enää,
Miks Jumala tappaa jotain nii somaa ?
Se on Jumalan päätös,
Mut tää on mun käännös.

Miten joku voi nauraa sellasen jälkeen ?
Miten joku voi olla mulle niin tärkee ?
Mailmassa monta asiaa, mitä ymmärrä en,
Nyt mä vast pitkäst aikaa tajusin sen.
Elämää pitää jatkaa,
Kulkee samaa matkaa,
Mitä ennenki kulki,
Ennen ku Kauri silmänsä sulki.
Kaurille taivaanportit aukesi,
Mun silmät sillon kyyneliin laukesi.

Tekis mieli nukkuu pois,
Kaikil parempi sillon ois.
Mut en sitä tee,
En minnekkää mee.
Elämä huonosmminki voi olla,
Oon kaikkien silmis pelkkä nolla.
Mut kyl mä jaksan elää,
Varotan, sit ku jaksa en enään.
Harmi vaan, Kaurista varottaa voitu ei,
Jos oltas, sanoisin "kaikkeni sen eteen tein."
Vaan ku ei voitu,
Nyt se on loppu.
Kauri kuoli nuorena,
Hirveellä tavalla.
Ei sille enään mitään voi,
Kaurille ei koskaa hääkellot soi.

Se synkkä ja tumma meri,
Se on yhtä sameaa kun veri,
Sinä sinne taivaasta tipuit,
Ja melkein veteen hukuit,
Hyppäsin perääsi
Katkaisten siipeni,
Valkoiset siipeni leijuivat veteen,
Ja sinä upposit pohjaan,
Sukelsin pohjaan
Mutta liian myöhään,
Olit jo kuollut,
Luotani poistunut,
Kun sielusi lensi ylös samaan aikaan,
Ruumiisi keveni muutaman gramman,
Ja valkoiset siipeni painuivat pohjaan.

Huomenna on se päivä, jona itken mä.
Huomenna on sen aika, taivaaseen lähet sä.
Ehkä joku muukin,
Kuka sitä koskaan voi tietää ?
Kohtalo tappaa sen,
Joka elämää ei enään voi sietää.
Ehkä se oon mä, ehkä joku muu.
Kaikkea voi aina tapahtuu.
Mut muistoissani elät aina,
Vaik taivaaseen lähet lauantaina.

Joskus elämä on kohallaan,
Joskus menee päin persettä.
Joillain kova taakka olallaan,
Kaikki ei tee sitä virhettä.
Jotkut tajuu ajoissa lopettaa,
Joillekkin se taito pitää opettaa.
Mun rakkauteni suhun kestää,
Sitä ei voi kukaan estää.
Susta tykkään, sut mä pidän.
Voin kertoo, Sen mä tiedän !

Mä VANNON, en tuu tota koskaa unohtaa.
Mut mä joskus viel tuun anteeks antamaan.
Mut älä, pliis, sano mulle pahasti,
Koska loukkaannun helposti.
Mut kai sä opikses tästä otit,
Toivon niin, ja et jotain opit.
Älä anna ton tapahtuu uudelleen,
Mä välit katkasen, ja sen oikeesti teen.



Vaik kuin surulline olisin,
Vaik kuin paljo tahtoisit,
En lähe teijän luota.
Nyt sen tajusin,
Ei suru pahaa tuota.
Kohtalo sen tekee, Kohtalo mut tappaa,
Sillo se tapahtuu ku en jaksa enää jatkaa.
Nyt elän täällä,
Tämän maan päällä.
Tänne mä kuulun, tänne mä jään.
Sut aina muistoissani tuun näkemään.<3



Olit elämäni toka rakkaus,
Sä, mä ja koko pakkaus.
Se tunne ei oo jokapäiväinen,
Mut se kesä on ikimuistoinen.
Rakkauden sust heti löysin,
Sen tosi nopeesti tiesin.
Et arvaa miten paljo vitutti kuulla,
Ku kaikkee ehin jo meis luulla,
Että et enää mulle puhuu saa,
Et silti oo mulle joku tyyppi vaa.
Rakkaus voi tosi paljon sattuu,
Jos sitä liikaa sydämmee mahtuu.
Kokoaja tuntuu et sut jossain nään,
Toivon oikeesti, et muistoihis jään.<3

Monia biisejä mun muistoihin liittyy,
Ne hetket teki mun elämäst sileetä niittyy.
Monia ihmisiä liittyy muistoihini mun,
Yks niis kertoo siit ku rakastun.
Voisinpa palata ajassa taakseppäin,
Taas kävellä kanssas käsikkäin.

No, sä löysit elämäs naisen.
Nyt voin sano "joku muu sai sen".
Miks kaikkii jätkii vaa pissikset kiinnostaa ?
Ei ne muit osaa ees arvostaa.
Ei niille kelpaa mikää muu,
Miks mun pitää rakastuu ?
Rakkaus vaa pettymyksii tuottaa,
Ei mun pidä enää poikii luottaa
Ei muo kai sit oo luotu rakastaa.
Miks must liikoi tahdotaa ?

En enää koskaa sorru,
En enää koskaa murru.
Teen tän kaiken,
Koska välitän sust,
Nyt joku sai sen,
Et välitä must.
Jos joku sanoo sulle jotain,
Mielipiteet muuttuu.
Jos yhessä me oltais,
Moni vois suuttuu.
Siks ei nähä enää,
Mut silti kyl me voidaa elää.
Aina kyl toisemme muistetaan me,
Mä muistan ainaki sut, tiedä se.

Se valo pimenee,
Jos en anna sen mennä.
Se tilaisuus menee,
Et enää kauaa lennä.
Nyt on päätöksen aika !
Tajuu jo nyt sun taika.
Jää tänne meiän kaa,
Niin saan suo viel rakastaa.
Suo en arkkuun sulje,
Oot liian tärkee mulle!

Nykyää mulle vittuillaan kaikesta,
Ei must oo mihinkää ainesta.
Miks ette voi antaa mun tälläne olla?
Kaikkien silmis pelkkä nolla.

Joihinki frendeihi voi luottaa,
Jotkut vaa paskaa tuottaa.
Kannattaaks sanoo pahasti ?
Et välttämät koskaa saa anteeksi.
En voi ittellenikää anteeks antaa,
Ainaki se vie vitun paljo aikaa.
Ei muo tarvii lahjoo, et antaisin anteeks.
Sä satutit muo jo ihan tarpeeks.
Nyt väität, ettet mieltäni tahallaan pahottanut.
Jos tosissaa olisit, et sitä keskusteluu olis alottanut.

Onks kuolleen frendin sureminen muka noloo ?
Arvaa, Nanna pahentaaks siit huomauttaminen mun oloo !
Pidä sä turpas kii jos ei oo mtn järkevää sanottavaa !
Frendit tukee, eikä pahenna asiaa !
Pitäskö munki nauraa ku sun frendi kuolee ?
Joskus meinaa senki aika tulee !
Älä nyt pahota Nanna mieltäs,
Mä meen pois sun tieltäs.



Onks muka se Kauri juttu jo vanhaa kamaa ?
Pitäskö se muka jo unohtaa ?
Nanna, älä vittu tuu mulle valittamaan,
Kyl mä aikani surra saan !
Et tiiä mun tunteist vittu mitää,
Sun sisälläs paska ilkeys itää !

Kyl sust pitäs jo päästä ohi,
Mut silti ei saa unohtaa !
Sä tosi hyvä frendi olit,
Suo tuun aina rakastaa.
Sisäisesti saa kyl surra,
Ulkoisesti vaik hammasta purra.
Onneks olit olemassa,
Annoit mun olla suo tuntemassa.
Kiitti niist kaikist hyvist hetkist,
Eskari-iän ihanist retkist

En yhtää älyy, mitä teen,
En yhtää tiiä, minne meen.
Tekis vaa mieli kuolla,
Olla kanssas tuolla.
Puhua kanssas ees kerran,
Edes vähän aikaa ja jonkun verran.
Elämän täytyy jatkua,
En kyl sitä välttämättä halua.
Ei sil oo välii, kuolenko vai enkö.
Nyt kysyn : Itsarin teenkö ?

Mun on tätä tosi vaikee sulatella,
Olisin ees kerran ennen
Kuolemaas sun kaa jutella.


Sun takias vielä kauan itken,
Haluisittekste että mäkin lähden ?
Voin sen iha hyvi tehä,
Ei mun ympäril oo suojakehä.
Itsari on mahdollinen,
Mun osalta ei pakollinen.
Jos itteni tappaisin,
Sut vihdoinkin näkisin.


Mä haluisin kuolla,
Et näkisin sut.
Mun on tätä vaikee vuolla,
Miks jätit mut ?


Tää juttu itkettää muo,
Nyt vast älyyn miten paljon rakastan suo.


Enää et Sebu kiinnosta!
Nyt on frendi hukassa.
Se kuoli ihanana ja kultasena,
Ei mun tunteelle oo sanoja.


Tekis mieli itkee ja tappaa itteni !
Ei elämäs oo mitään järkee
Jos kaikki hyvä viedään luotani


Ei mun suruu ymmärtää voi kukaa,
Olisit ees ottanu mut sun mukaa.
Mieluite jääny tänne meijän kanssa.
Mut koska kuolit, oon ihan maassa.
Emmä koskaa voi mun itkuu lopettaa,
ellei joku mulle voi sitä taitoo opettaa.


Ei mikää lohduttaa voi muo,
Kun tiiän et en enää nähdä voi suo.
Monet on yrittäny lohduttaa muo,
Mut kukaa ei tiiä miten paljo rakastan suo.
Muo itkettää, muo vituttaa,
Ei kukaa voi muo lohduttaa.


Olit mulle tosi tärkee ja rakas,
Tiiän, en voi koskaa saada suo takas.
Olisin halunnu sun kanssa vielä elää,
En voi nähdä suo ikinä enään.
Itken tosi paljon vuoksesi,
Haluan tulla luoksesi.
Kuolema on surullinen juttu,
Varsinkin jos kuolee joku tärkee ja tuttu.
Joskus itkettää, mut ei itku tuu.
Sen siitä saa kun rakastuu.
Ilonen olin ku kuulin et kuolit onnellisena,
Nauraen ja hymyillen, sulosena.
Ei tää todelta tunnu silti,
Nyt pyörii päässäni kysymys : MIKSI ?!


Ette tiiä miten hirveetä tää on mulle,
Miten maailma pysty tekee tän sulle.
Olisit viel ansainnu elää,
Nyt rupesin mitettimää,
Et tää on totta eikä painajaista.


Mul tosi hyvä frendi oli,
Pitäs vaa päästä jotenki sen ohi.
Ei voi kuolla noin nuorena ja tolla tavalla,
Nyt oon vaa tähti meijän taivaalla.


Ei kukaa tykkää must tarpeeks.
Jos mäki jätän teijät,
Voitteks koskaa antaa anteeks ?
Ei kukaa voi muo nii paljo kaipaa,
Et itkee sille tosi pitkän aikaa.
Oon vaa ruma tyttönen,
Surullinen ja rakastavainen.
Taivaaseen sun kaa haluaisin,
Helvettiin tosin joutua voisin.

Ymmärtäkää, et mulki tunteet on.
En oo julma ja tunteeton.
Mul on sydänt sanoo : mä rakastan sua,
Mul riittää mieli siihe, et sanot vihaavas mua.
Mut miks mua pitää syrjii ?
Miks mua ei voi ottaa kyytii ?
Miks mua vastaan pitää olla ?
Miks mun pitää olla pelkkä nolla ?
Missään kukaa mua ymmärrä ei,
Miks sä mulle tälleen teit ?