IRC-Galleria

Linnunpoika taivaalla, pieni kala vedessä
Pikkulapsi pohjassa, koko elämä edessä
Niin elämä jäi lyhyeen
pikkupojan hukkuneen
Äiti tehnyt lapsestaan valokuva-albumin
Kuvannut hukuttavan järven sekä laiturin
Muistot on kuvissa, säilyy sydämmessä
Muistot palaa mieleen lapsen itkiessä

Reikä sydämmes, pala puuttuu
Aina sua rakastan, vaik ajat muuttuu
Kello vaan tikittää, aika loppumaisillaan
Aina muistot säilyy, vaik on kuolemaisillaan
Sä ja lähes täydelliset kasvos, lähes täydellinen luonteesi
Täydellistä oot liian lähel, myös niin kauniit silmäsi
Aamulla kun herään, näen sun kasvos mielessäin
Niinkuin iltaisin, menen nukkumaan kasvosi silmissäin
Sinä tapat kokoajan mua sisältä, et sitä tiedä itse
Usko, toivo, rakkaus, mikään niistä ei lukitse
Ain ei usko riitä, mut rakkauta löytyy, mut toivo loppuu kesken

Olen pimeässä paikassa, olen toistaiseksi loukussa
Pienestä kolosta näen valoa, nyt pimeys ja tyhjyys katoaa
Näen vain ja ainoastaan valoa, en ainuttakaan huonekalua
Kuin kuolisin kylmyyteen, alan huutaa tyhjyyteen,
Ainoastaan oma ääni vastaa
Pian jo pappi lapsen kastaa
Lapsi kasvaa, aikuistuu, vanhenee edelleen
Vanhus ollut iät ajat, aika kuolinvuoteelle
Omat lapset vierellään, lapsenlapset mukana
Kertoo lapsenlapsilleen, miltä tuntuu kuolema
Hän hymyilee "älkää itkekö turhaan,
Pääsen vain paikkaan parempaan
Vaari nyt kertoo salaisuuden teille,
tämä kuuluu vain ja ainoastaan meille:
Vaari toivoi aina, että koska synnyin itkien muiden hymyillessä,
kuolisin tyytyväisenä hymyillen rakkaimpieni itkiessä.
Toiveeni toteutui, siitä kiitän,
ihan pian siivilläni taivaisiin liidän,
kiitän kanssanne viettämistä hetkistä",
hän sanoi, kuoli ja jatkoi hymyilemistä.

Hän yrittää tehdä elämästään selkeemmän,
mut yrittää joitai asioit itteensä telkeemään
Kortteja sekotettu on jo ennestään
Pakkaa piilottelu sekottaa enemmän
Mut itse hän on pilannut oman elämän
Itse on mennyt liikaa virheit tekemään
Neljästä kortista enää yksi ässä hihassa
Kaikista korteista enää yksi on pakassa

Pieni tyttö juoksee pahuutta karkuun,
Juostessaan kengännauhoihinsa kaatuu
Polvet verillä, käsistä valuu verta,
Kasvot täynnä haavoja, ei oo eka kerta
Tyttö makaa maassa, itkee ja huutaa
Paha tulee viereen, haukkuu ja nauraa
Kiduttaa tyttöä koskemalla naarmuihin,
kaatamalla suolaa pienen tytön haavoihin

Rakkaus on liian vahva sana monii tunteit kuvaamaan
Sil on niin iso merkitys jos sanoo et rakastaa

Sydänt' vois kai vertaa hajoavaan kiveen,
se murenee hetkes jos liian kovaa iskee
Sietämätönt kipuu, aivan liikaa haavoja,
Jäljellä pelkkiä rakkauden raatoja
Sydänsuruja huoneessaa yksin itkee
Ei puhu surustaa, sisäänsä sen kitkee
Ajattelee itsemurhaa, haluaisi kuolla
Kaikki ois helpompaa, lepää ylhääl tuolla
Tekee mitä uhkaa, ei kerjää huomioo
Tuomitsee ittensä kuolemantuomioo
Happee ei saanu, syke jo kadonnu
Nuoren ihmisen elämä aikasin loppunu
Hän ei enää sätki, nyt näyttää nukkuvalta
Ehkä toive toteutui, hän näyttää rauhaisalta

Ekaks vähä nauraa, ehkä vähä enemmä
sit tulee suru, se rupee kuolemaa miettimää
Mäki itken vieres, pelkään sen puolesta
pelkään, jos senkin kohtalona ois kuolema
Pelkään sitä aina, et mun kavereihin sattuu
sitku itsemurhal uhataan mä kyynelsilmin kaadun
Itku on loppumas, tehty lupauksetki
"Mä hei lupaan, en satuta itteeni"

Tuska kovempi, tunteet herkemmät
Joskus sekavat, joskus selkeemmät
Tuntuu kuin nukkuis, näkis unta vaan
Kaikki kun päättyy aina vainoharhaan
Rakkaus ja viha, kaksi täysin eri asiaa
Tunteen voimakkuus niit yhdistää vaan
Rakkaus on iso sana, aivan niin kuin vihakin
Niistä kahdesta tunteesta on viha kestävin

siitä on tasan vuos huomenna
tätä tää on, syntymä ja kuolema
jotkut kuolee todella nuorena
jotkut tekee itsemurhan
luulee olevansa turha
vahinko se oli sun osalta
se aura-auto oli iso ja painava
kuitenki pääsit paikkaan parempaan
paikkaan täydelliseen ja valoisaan