IRC-Galleria

NightCrawler

NightCrawler

AKA "pyörähirmu" // Offseason 2013-2014

Selaa blogimerkintöjä

15.8.2010 Päivien päivä. pt 2Tiistai 14.09.2010 03:37

JATKO-OSA, LUE ALEMPI ENSIN. toim. huom.

"I tell ya what.
Everybody borns, everybody dies.
Everybody born for something, everybody dies for something
Well we are lucky to be here
because should have died a long fucking time ago
but we didn't, we are still here!

Ya know what we are born for
We are built för speed!"

Mitäpä muutakaan tämän jälkeen matka voisi enää olla kuin silkkaa voittoa? Käännöksen jälkeen karjaisin viimehetken kannustukset kaverille joka oli noin 4km minua jäljessä. Kohta juostaisiin niin perkeleesti!

JUOKSU

Viimeinen, ja pahin koitos. Tämä erottelisi pojat Miehistä. Joskin minulle henkilökohtaisesti helpoin, koska olin ja olen paras juoksussa. Aikatavoitteen kannalta alle 13h oli vielä jotenkin kuten mahdollinen. Jos juoksisin 4h 45min niin tavoite toteutuisi. Vaihdossa tapaan kuvaajani Annan ja Nikon. Sekä tietysti toimitsijan joka kertoo ilouutiset sakosta. Mikäs tässä. Olin hieman kulunut joten tauko teki hyvää. Taas paskalle.

Tein taktisen virheen, koska minulla ei ollut geelejä odottamassa vaihtoalueella. Muutenkin vähän mietitytti geelien riittävyys, joten päätin ottaa luurin mukaan juoksuun. Kävin taas paskalla. Kaikenkaikkiaan turhiin spedeilyihin upposi helposti 20min. Vaihdossa näin vanhan tutun turkulaisen joka oli juuri tullut maaliin puolikkaaltaan. Keskisykkeitä en tajunnut katsoa. Pian juoksuun siirtymisen jälkeen mittari ei enää pelittänyt. Sen ehdin nähdä, että 9km kohdalla mittari näytti noin 170 lukemia vaikka lähes hiivin tasaisella. Moisesta ei passannut masentua, koska nyt vain juostiin. Kohtuu sairasta vaihdossa oli että jo pitkään olin odottanut juoksua, koska se olisi vaihtelua ja ehkä hauskaakin?!?

Olin hieman pettynyt järjestelyistä, alue oli kyllä liputettu mutta yhdessä kohtaa oli risteys ja arvoin että mihin pitäisi mennä. No, sitten rata ympäri, energiaa taskuun huollosta ja eespäin. Tässä kohtaa jäi ainoa harmitus koko kisasta. Kun olin päässyt mäen päälle, tajusin hämärästi että Kaitsun maaliin tulosta kuuluteltiin. Jos olisin loppuun asti tajunnut asian, olisin toki jäänyt sitä katsomaan.

noin 500 metriä urheilukentän jälkeen oli mäki, jonka päätin joka kerta kävellä. Muutenkin päätin että menee miten menee, otan rauhassa jotta voin nauttia maaliin pääsystäni. Muuten ensimmäinen kierros meni juostessa. Mestari tuli vastaan erään puskaosuuden lopussa. Huikattiin morot ja jatkettiin suuntaamme. Toki taisin mölistä Miikan perään jotain että kipu on vain kuvitelma... :)

Toisen kierroksen puolivälin jälkeen, noin 17km kohdalla oli mukamas pakko taipua kävelyyn. Pikku hiljaa alkoi myös näyttää siltä että 13h aika jää haaveeksi. Kävelin sellaisen 3km. Sitten taas hiipien eteenpäin. Kola oli hyvää ja suolakurkut maistu. Vaihdoin pari sanaa Hra Oksmanin kanssa, hiustyylini ansiosta. Hän oli huollossa tapahtuman puolelta ja käytti itsekin joroisilla keesiä. Kolmannelle kiessille lähtiessä oli pakko kilauttaa kaverille ja pyytää järjestämään jostain geelejä. Ihan sama mistä, vaikka varastamalla, koska nyt uhkasi akuutti energiavaje. Sain geelini, mistäs muualtakaan kuin Team Osmolta o/ ja matka jatkui. Enää en jaksanut kuunnella musiikkiakaan koska koko touhu alkoi kypsyttämään ja paikat alkoivat olla kipeät. Tiesin kyllä koko ajan missä olen, joten kovempaakin olisi voinut vetää.

FINAL ROUND

Viimeiselle kierrokselle. Reitillä ei ollut enää paljon ketään. Urheilukenttä oli autio. Tässä kohtaa kuuluttaja kuulutti mielestäni nimeni väärin mutta näin ei ollutkaan, se oli vaan vertaus kampauksesta johonkin toiseen jannuun. Alle 14h aika oli jo paukkunut rikki, eikä se enää haitannut. Enää 10km! Sehän vetää vaikka päällään seisten.

Lähdin siis raahustamaan kohti viiden kilometrin päässä olevaa vaihtopistettä. Jossain kohtaa pistin ilmoitukset kavereille oletetusta maaliin saapumisajasta. Henu oli kuulemma ollut uskossaan heikko ja miettinyt epäonnistumisen mahdollisuutta. Huihai! Homma oli ollut varma jo silloin kun siirryin juoksuun.

Viimeisen vaihtopisteen henkilökunta lähti etukäteen pois ja jätti minulle tarjoilut. Hieman ennen käännöstä tervehdin edellä juoksevaa toiseksi viimeistä kaveria. Edes kääntöpaikalla ei ollut enää ketään. Tässä kohtaa on pakko mainita että 16h saa ihan laillisesti taistella ja Nokialla pidempäänkin mutta olivat lähteneet koska tiesivät että olen kumminkin kohtuu pian maalissa.

Käännöksen jälkeen kävelin takaisin huoltopisteelle, jonne matkaa oli n. 700 metriä. Juodessani vettä tajusin että tämä oli kulkaa nyt tässä. Muutaman hassun kilometrin päästä olisin Teräsmies. Se kokemus oli aika... ainutlaatuinen. Kaivoin taskustani soittimen ja aloin nauttimaan tilanteesta. 14 tuntia oli menty, vielä vähän tarvitsisi "jaksaa". Oli ihan hyvä, ettei reitillä näkynyt enää ketään. Sain juosta yksin ja miettiä niitä satoja treenitunteja joita olin tähän käyttänyt valmistautuessani. Kaikki se työ oli todellakin tämän arvoista. Olin varannut itselleni muutaman kappaleen juurikin tätä hetken varten. Matka siitä maaliin oli tunteikkaimpia kokemuksiani ikinä. Ilon kyyneliltä oli hiukka mahdoton välttyä.

KILLED BY DEATH

But it don't make no difference
'cos I ain't gonna be, easy, easy
the only time I'm gonna be easy's when I'm
Killed by death

Viimeiset kilometrin taittuivat Hra Kilmisterin ja herrasmiehien kanssa. Voittajafiilis. Kyseinen ralli teki hetkistä täydellisiä. Sitä onnellisuuden ja mahtavuuden tunnetta olisi voinut purkittaa ja myydä torilla.

Pian rupesi urheilukenttä näkymään. Mäki juosten ylös, kaverit vastassa. Mäen päällä hyppäsin, sääli ettei ilmassaolosta tullut kuvaa. Sitten vaan hanaa kohti maalia. Loppukirin aikana tuntui että jalat lähtee alta ja pää räjähtää.

Erittäin positiivinen kokemus oli, että kuuluttaja oli odottamassa viimeistä ukkoa, eikä säästellyt. Se meni jotenkin näin:
"Sieltä saapuu illan viimeinen, numerolla 49, Juha Riikonen, Born to Lose - Live to Win. Harva meistä on rautaa mutta tänään Juha Riikosesta tulee Teräsmies!"

Maalissa odottivat kaverit sekä kuvaajani, Tepsu, äiti ja Niko. Kiitokset vielä kerran teille kaikille, että olitte mukana elämäni parhaimmassa päivässä

Sain lisäksi pussin pullaa. Ne oli hyviä :)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.