IRC-Galleria

Onneksi me ollaan päästy jo tekemään oikeita sotilaan juttuja: tetsausta ja ampumista. Laukaus! Viheltää! Parempaan suojaan! Syöksyyn! Taivaalta kuuluu repivää ääntä! Ryömikää! Vaara ohi! Kuusi mustelmaa, pari haavaa ja läpimärät vaatteet. Soturi antaa kaikkensa. Ammunta on hauskaa. Hieman skarppausta niin kuntsari on mahdollinen. Otin aikaa, kauanko kestää purkaa/koota RK. 40 sekuntia. Tuplasti tavoiteaika.
Upseerikokelaiden tulo oli kuin Mustien Ratsastajien saapuminen Kontuun. Meiltä paloi vekokset ja ruokiksesta pitää taas tulla muodossa. Ja jos joku mokaa (istuu pöydällä/ikkunalaudalla, tervehtii väärin, pomppii härövarustuksessa), täytyy koko komppanian kirjoittaa essee ja tyypin nimi ilmoitetaan kaikille. Saippuat ja pyyhkeet valmiiksi! Meidän kivikasvoisella upseerikokelaalla on sama nimi kuin Children of Bodomin laulajalla. Sukua?
Peurala hajosi ensimmäisenä. Jostain syystä se ei yllättänyt meistä ketään. Hyökkäsi naapuritupalaisen kurkkuun kiinni. Siinä oli kai yksikköupseeri välittömässä läheisyydessä. Peurala vietti neljä päivää muumilaaksossa ja sitten sille tehtiin esitutkinta. Joutuipa vielä kapteenin puhutteluun ja siltä uhkasi palaa VLV. Jostain syystä ei palanut. Olisi voinut mennä VAO-ryhmään 5-8- joukkueiden kanssa. Huomenna selviää, jatkaako se Särmä Ykkösessä vai luisteleeko pois. Asetta sille ei ainakaan enää anneta.
Yhtenä päivänä olin veksissä Tanskasen kanssa. Sinne tuli jotain Ruotuväen hömppätoimittajia grillaamaan odotushuoneessa olijoita. Tanskanen ja yksi toinen alokas vastaili kysymyksiin vaikka niitä EVVK. "Teillä on leiri edessä parin viikon päästä. Meinaatteko ottaa vemppaa silloin? Ei tartteis tehdä mitään." Juuri näin. Ihan kuin flunssa, marssimurtuma, venähdys tai penikkatauti olisi joku rikos. Sitä paitsi ne varmaan luulee että kaikki veksissä on lintsareita. Kapteenikin sanoi että lähtöpäivänä tyypeistä löytyy kummasti vikoja eri paikoista. Minä en ajatellut vempata leiriä ellei ole pakko.
Perjantaina hiihdettiin. Alunperin matkan piti olla 15km, mutta viikon aikana se lyheni tasaisen varmasti. Lopulta hiihdettiin reilut viisi km. Keskiviikkona uusiksi.
Haen kirjurinkoulutukseen. Kävin avautumassa meidän tsto-AU:lle. Se on pitkä mies ilman maihareitakin. Ei se mitään luvannut koska hakijoita on varmaan 750 miljoonaa. 9/10 laittaa hakupapereihin kirjurin hommat. Pitäisi varmaan repäistä ei mennä avautumaan kapteenille (hieno mies *köh 180*), yksikköupseerille (se on pelottavan näköinen, sen katse läpäisee lumihangen yhtä helposti kuin RK 62) ja joukkueenjohtajalle (joka olisi ihan kunnollinen muuten, mutta se mokailee sulkeisissa koko ajan). Ei siitä ainakaan haittaa olisi. Kirjurilla on leireillä leppoista. Sen kun pörrää huollon mukana ja kanniskelee paperinivaskoja edes takaisin. Toisaalta siinä saa myös vastuuta. Kun kapteeni kysyy, mistä löytyy alokas Nano Nano, niin kirjuri kattoo papereista ja vastauksen pitää tulla apteekin hyllyltä (suora lainaus tsto-AU:lta).

+ ylioppilastutkinto (sellaisia on n. 40% meidän yksiköstä)
+ työkokemus (ei varmaankaan puolta vuotta ole monikaan ollut missään)
- ei ATK-ajokorttia (joka löytyy vissiin 749 999 999:ltä)

Sitaatti #3: (marssi) EK on paikka tyttöjen/Siks oon särmä ykkönen/EK:n pojista pidä en/RK:n lataan hymyillen

Tuon keksi Rahijärvi.

Sitaatti #4:

Rahijärvi: Herra alikersantti, alokas Rahijärvi, voisitteko olla katoamatta ennen uusintatarkastusta?
Keltomäki: Te voitte tehdä ilmoituksen jollekin muulle, jos mua ei näy.
Rahijärvi: Herra alikersantti, alokas Rahijärvi, ei.

Sitaatti #5: "Luceniuksen pinkan mittasuhteet on ainakin ihan vituillaan *räjähdys*" -upseerikokelas L

PS: Imigranista ei ole mihinkään.