IRC-Galleria

No ei nyt ihan, mutta läheltä liippasi. Raasin leiri loppui heti kättelyssä kun penikkatauti kaatoi alokkaan lasaretin puolelle. Alkoi tuskainen matka VKS:an. Sinänsä harmillista. Söi miestä kun joutui lojumaan (suljetulla?) osastolla kun tiesi että samalla kaverit tetsailee kuin viimeistä päivää.
Viikonlopun olin EK:ssa. Ei siitä sen enempää.
Tiistaina ne kaverit sitten tuli leiriltä. Marssivat täkärin kanssa loppumatkan, neljä kilometriä. Väsyneitä miehiä yksikössä. Pisteet heille, jämät lusmuille. Tiistaina päivystin. Piti ravata ehtimiseen Autuvassa. Upseerikokelas Laiho piti repiä suihkusta, luutnantti Tuiskun käskystä. Kiirettä piti. Kaiken kruununa luutnantti Aho soitti:

"2232 Ensimmäisen Viestikomppanian päivystäjä alokas Ranta."
"No yksikköupseeri luutnantti Aho täällä terve."
"Herra luutnantti."
"Ööh, hmm, tota, ei mitään, loppu."
"Loppu."

Just testing the päivystäjä.

Inttiä lukuunottamatta pari seuraavaa päivää sujui ihan normaalisti. Siitä huolimatta me pidettiin tupakirkko. Vuorinen istui Peuralan punkassa esittäen pappia. Hän luki Sotilaan virsikirjasta kaavan palvelustoverin mehetymisen mukaan, ja sitten me laulettiin virsiä. Suvivirsi me laulettiin antaumuksella puhtaasti tunteella: "Taas niityt viiihannoo-oivat/jaaa LAIHOOO LAAKSOSSAAA!!!!!!!" Kuulikohan se meidät. Se ainakin suuttui kun muut menivät käytävälle harjoittelemaan ohimarssia (minä en, vemppa).

Rahijärvi on paiseessa kun se on vaarassa joutua AUKkiin. Meidän tuvasta myös Haili ja Kallio. Saarinen puolestaan kerää listaan asioita joista meille iltavahvareissa valitetaan.

Tervehdykset on ihan hirveitä! Ei olla mitään kalakavereita! Me ollaan katottu tota teidän toimintaa tänään! Toimistokäyttäytyminen! Materiaalivastuu! Ei mitään hauskaa! Imetään sitä hymyä! Jonottaminen! Päivystäjän pöytä! Ruokailusta lähteminen! Härövarustus! Valoja päälle!

Et sillai.

Varsinainen valatilaisuus oli vähän hassu. Esilukijana toiminut veteraani ei ollut oikein särmä mutta oikeastaan me kaikki odotettiin everstin puhetta. Meidät ylennettiin viestimiehiksi. Käytännössä mikään ei muutu. Tervehtiä pitää edelleen ja muutenkin me ollaan hierarkian alimmalla rapulla. Ohimarssi meni lievästi sanottuna vituilleen. EK:n tyttöjen kädet heilui miten sattui, 1VK:n ruodut ei pysyneet särminä ja muilla ei pysynyt tahti. Kumma kyllä huonoja suorituksia ei uusittu. Perjantai oli sitten melkoinen suklaapäivä koska omaiset tuli kassulle häiritsemään koulutusta. Oli siitä sellainen hyöty että pääsin ampumaan it-kk:lla. Tähtäsin varusvarastoa koska ne antoivat liian pienet kalsarit. Jatkakaa.

Mihinköhän sitä joutuu? Kirjuriksi en päässyt, enkä viestikeskusjoukkueeseen. Oikeastaan se on se ja sama mihin menee kunhan on kuuden kuukauden linja. Vaikka sitten kaapelijoukkue. Sinne menee ne jotka ei pääse mihinkään muualle. Vapaaehtoisesti sinne ei halua kukaan.

Sitaatti #9: "Laittakaa sitten ne vanukaspurkit pinoon tähän näin."
"KAUPPINEN, SE ON NORSUNKYRPÄ!"
"NO EN VIITTINY HUUTAA ETTÄ NORSUNKYRPÄ!"

alik. Kauppinen ja joku muu

Sitaatti #10: "Vuorinen, laittakaa lomapuku päälle."
"Joo."
"Mitä?"
"Kyllä, herra upseerikokelas."
"Saitteko?"
"Sen saatte tietää maanantaina."
"Mitä?"
"Sain."

upseerikokelas Laiho ja alokas Vuorinen

PS. EK:ssa on selkeä hierarkia. Spollet on parempia kuin muut ja katsovat urheilua telkkarista. Sitten kuljettajat, joiden laitteissa pyörii kova porno. Huoltojoukkue on pohjimmaista pahnaa, joka katsoo kieli pitkällä huonoja amerikkalaisia sotaelokuvia.