IRC-Galleria

Mene Wikipedian nettisivuille ja etsi syntymäpäiväsi (esim. 28. toukokuuta). Etsi 4 tapahtumaa, jotka tapahtuivat kyseisenä päivänä sekä 4 syntymää ja 4 kuolemaa.

# 1066 – Stamfordin sillan taistelu merkitsi viikinkiajan loppua.
# 1513 – Espanjalainen tutkimusmatkailija Vasco Núñez de Balboa näki ensimmäisenä eurooppalaisena Tyynenmeren.
# 1972 – Norjassa pidetyssä kansanäänestyksessä 53,5 % äänesti Euroopan yhteisöön liittymistä vastaan.
# 1978 – Ilmailu: PSA:n lento 182:n Boeing 727-214 törmäsi ilmassa Cessna 172:n kanssa San Diegossa, Kaliforniassa. 144 ihmistä sai surmansa.

SYNTYNEITÄ:

* 1683 – Jean-Philippe Rameau, ranskalainen säveltäjä ja musiikkiteoreetikko
* 1897 – William Faulkner, yhdysvaltalainen kirjailija, Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja
* 1901 – Robert Bresson, ranskalainen elokuvaohjaaja
* 1906 – Dmitri Šostakovitš, venäläinen säveltäjä

KUOLLEITA:

* 1066 – Harald Ankara, Norjan kuningas (kuoli Stamfordin sillan taistelussa)
* 1534 – Paavi Klemens VII
* 1938 – Martti Korpilahti, kansanrunoilija ja säveltäjä
* 1991 – Klaus Barbie, natsisotarikollinen

Mun huuli kutiaa.
Siinä on haava.
Tai oikeasti haavoja.

Haha.

Haavoja ilman verta, säälittävää.
Säälittävää.
Niin, S Ä Ä L I T T Ä V Ä Ä.

Ottakaapa kiinni tästä järjenjuoksusta.

Olen ajanut itseni oman elämäni ulkopuolelle.

Apua?

I

Auttakaa minut pois tältä kahvipapujen reunustamalta tieltä. Heittäkää naru kaulani ympärille ja repikää jalkani irti kofeiinin muodostamasta sementistä.
Takaraivossani hakkaa ajatus: Pelastakaa. Pelastakaa minut ennen kuin kuolen tänne. Hukun.
Minä haluan elää! Ettekö te kuule? Minä tahdon elää. Janoan elämän eliksiiriä huulilleni.
Eikö tässä hiekkadyynien miinoittamassa maassa ole pisaraakaan vettä?

II

Kun iskin veitsen hänen lihaansa, tunsin pettymyksen aallon hyökyvän ylleni. Hän ei pannut vastaan, ei pienintäkään vastustamisen elettä. Ei ollut yhtään haluton.
Hän janosi omaa kuolemaansa.
Huokaisin ja päästin veitsen kädestäni. Se tippui, kilahti vasten lasista kattoa.
Olin toivonut näkeväni sen pinnan veren syleilemänä. Punaisen, rakkaani verhoamana.
Sinä, nilkki. Oli veresi yhtä mätää kuin sydämesi.


~Inspired by OHJAAJUUS~

Miten minä voin sokeudessani antaa itselleni luvan haaveisiin?
Miten jaksaisin kantaa harhojen aiheuttaman taakan?
Antakaa minun nukahtaa yksinäisyyteeni, jotta voin jäädyttää viimeisenkin elämän henkäyksen.
Antakaa minun nukahtaa sillä olen väsynyt saavuttamattomiin asioihin.
Olen väsynyt jopa uneen.

[01:30] <rottenkilll> Hyi vittu toi kevyt Oltermanni on pahaa >.<

Haluan tuntea tuskaa. Fyysistä tuskaa. Haluan kokea iskut vasten kasvojani enkä vasten herkkää lapsen sieluani. Sitä, joka uskoo vielä parempaan.


Hiljaiseksi on mennyt elämäsi, salaiseksi on se lukittu. Voit huutaa apua, mutta ryhmä kasvottomia hahmoja on tarjonnut avaimen päivälliseksi. Ja ne kaikki hahmot löydät sisältäsi. Irvokkaina, nauramasta. Sinä merkitset heille yhtä paljon kuin yksinkertainen lumihiutale. Ei ehkä ole olemassa toista samanlaista, mutta tärkeintä on, että sulat ennenkuin ehdit liittoutua.

A Soul Urge number of 3 means:
With the Soul Urge number 3 your desire in life is personal expression, and generally enjoying life to its fullest. You want to participate in an active social life and enjoy a large circle of friends. You want to be in the limelight, expressing your artistic or intellectual talents. Word skills may be your thing; speaking, writing, acting, singing. In a positive sense, the 3 energy is friendly, outgoing and always very social.

You have a decidedly upbeat attitude that is rarely discouraged; a good mental and emotional balance.

The 3 Soul Urge gives intuitive insight, thus, very high creative and inspirational tendencies. The truly outstanding trait shown by the 3 Soul Urge is that of self-expression, regardless of the field of endeavor.

On the negative side, you may at times become too easygoing and too optimistic, tending to scatter forces and accomplish very little. Often, the excessive 3 energy produces non-stop talkers. Everyone has faults, but the 3 soul urge doesn't appreciate having these pointed out.

Entä jos olenkin vain
pyörinyt samaa piiriä viimeiset neljä vuotta?

Entä jos olenkin vain
tehnyt itselleni pahaa edes tajuamatta sitä?

Entä jos etsinkin vain
helppoa tietä uneen, joka veisi kaiken väsymyksen pois?

Miksei kukaan kerro,
onko muita vastauksia
kuin veri?

”Sinä olet kurttuinen”, peilikuva sanoi.
”Ja sinä olet vanha”, Kanerva sanoi ja peitti lasisen pinnan valkoisella liinalla.

Sukat kastuivat syksyn aikaan saaman vetisen maantien takia. Kenkiä tämä vanha rouva ei ollut koskaan käyttänyt, ja tuskin koskaan tulisikaan. Tai toki lapsena äiti oli pakottanut suojaamaan pienet varpaat, mutta ei isoksi kasvettuaan Kanerva ollut siitä enää välittänyt. Tässä maailmassa kengät tehtiin nahasta eikä hänen ajatusmaailmansa antanut periksi sellaiseen eläinten tuhlaamiseen. Samantienhän sitä pystyi rikkomaan omat ihon rippeensä.
Vanhojen, likaantuneiden kynsikkäiden verhoamat kämmenet olivat väriltään oranssit. Tauti oli vaivannut vanhusta jo pitkään, mutta kukaan ei ollut osannut tarkalleen kertoa mistä koko homma juonsi juurensa. Tai oliko kyseessä edes mitään tappavaa.
Iloisena laulaen hän jatkoi huoletonta matkaansa maantiellä kohti löytötavaratoimistoa. Hän oli kadottanut muistinsa aikoja sitten, samoin kuin vaatteensakin kynsikkäitä ja sukkia lukuun ottamatta. Ei siis ollut ihme, että hänen tyttärensä oli halunnut hänet asumaan taloon, joka sijaitsi tien toisessa päässä. Ja toisessa sijaitsi sitten se löytötavaratoimisto.

”Kas, Kanerva-rouva se sieltä taas viuhahtelee!” totesi löytäjä Löllyräinen viiksiensä lomasta.
”Sano rehellisesti, olenko minä kurttuinen?” Kanerva kysyi huolestuneena ystäväiseltään.
”Ettehän toki, rouva. Hieman vain ehkä alasti. Etsitäänpä ne Teidän vaatteenne.”
Löllyräinen katosi pahvilaatikkojen sekaan.
”Peilikuvani väittää minua kurttuiseksi.”
”Johan se viime viikolla väitti Teitä mieheksi. Ehkä sen olisi aika muistaa ottaa lääkkeensä.”
Kanerva tuijotti sinisten silmiensä takaa Löllyräistä, joka ojensi kirkkaanpunaista matkalaukkua naiselle.
”Siinä olisi rouvan tavarat taas tällä kertaa”, Löllyräinen totesi.
”Kiitos. Taidan käydä kaupan kautta. Kyllä ne nykyajan ryppyvoiteet tekevät ihmeitä!” Kanerva huikkasi ovelta.

Ja niin kirkkaanpunainen matkalaukku löydettiin myöhemmin bussipysäkiltä.