IRC-Galleria

Ensin mainittakoon se, että aloitin tämän päiväkirjamerkinnän kirjoittamisen jo eilis yönä Sunnuntaina 18.5. Toiminta keskeytyi tietokoneen kaatumisen takia, mikä onkin kerennyt tapahtua jo kahdesti tätä viestiä kirjoitettaessa-ja näköjään liian paljoa muuta siinä sivussa rammalla tietokoneella puuhastellessa.


Jea, muutin hesaan, jo hyvän hyvän aikaa sitten, mut tämäpä on ensimmäinen raapustus tänne sitten tuon tapahtuman. Stadilaistumassa en ole viel vähään aikaan -ehkä 100 vuoteen-, mutta olen jo aikalailla mieltynyt hesan hyviin puoliin, joita ovat :monipuolisuus paikoissa, ihmisissä ja mahdollisuuksissa mitä tulee töihin ja harrasteisiin, joskin jälkinmäiseen en ole uppoutunut vielä puoliksikaan niin paljon kuin olen ajatellut.

Olen nyt hyvin helpottunut liveroolipelin tahto ja velvollisuus taakseni jättämisestä, vaikkakaan en pahastuisi vaikka siihen uusiksi vielä törmäisinkin. Siltikin olen jämähtänyt kirjoittamaan depyä aina siitä hetkestä saakka kuin saavuin kotiini eilen (Lauantai 17.5) illalla. Koska peli oli seurapiiri taktikointia, jäi "en muista ketä tuo ja tuo naama pelasi" vaivaamaan päätäni siinä määrin, että aloin turvautua irc-galleriaan yhä uudestaan ja uudestaan naamoja metsästellessäni.

Moista tehdessäni törmäsin myös vastaa-kysymyksiin-ja luo-ennakkokäsityksia-sen-lukijoihin hässäkkään, jonka voisin tässä välipiristykseksi vaikkapa täyttää.
Nyökäytys erään linnanneito Jennin suuntaan.


KOLME NIMEÄ, JOITA TOTTELET:
1. Joni
2. Päivis
3. Jean-Paul Serrie

KOLME ASIAA, JOISTA PIDÄT ITSESSÄSI:
1. Suhtautumiseni maailmaan
2. Kekseliäisyys
3. Teeskentelemättömyys

KOLME ASIAA, JOISTA ET PIDÄ ITSESSÄSI:
1. Kykenemättömyys toimia oikeaan aikaan oikeissa määrin. Esm puvunteko liveroolipeliin.
2. Suuruudenhulluus-link to: Kekseliäisyys. Esm,tahto tehdä pukuja liveroolipeliin 6 päivän aikana samalla kun työskentelen kahvilassa tuplavuoroja niinä aikoina kun kukaan muu ei pääse töihin. Mainittakoon, että olen sen verran pihkassa tuohon kahvilaan, että en kyennyt sulkemaan putiikkia saadakseni enempää työrauhaa.
Mainittakoon myös, että kyseisen putiikin takahuoneen pöytä on ihastuttavan sopiva kaavoitukseen ja irtonaiset lattialistat auttavat taitosten merkkaamisessa.
3. Teeskentelemättömyys

KOLME ASIAA, JOTKA PELOTTAVAT SINUA:
1. Suuruudenhulluuteni, mitä tulee ideoiden toteuttamiseen
2. Maailman Staattisuus
3. Maailman Entroopisuus

KOLME ASIAA, JOTKA OVAT OLENNAISIA PÄIVÄSSÄSI:
1. Kahvila
2. Tarinat
3. Projektit

KOLME ASIAA, MITKÄ OVAT PÄÄLLÄSI NYT:
1. Hämmentynyt ilme/toinen kirjoituskerta/Kauluspaita
2. Pölyä//Beiget housut
3. Ponnari//Kissa

KOLME LEMPIBIISIÄSI (NYT):
1. Paramore-Cruscruscrush
2. Child's Grove
3. Henry Purcell- Hole in the Wall

KAKSI TOTUUTTA JA VALHE:
1. Olen syönyt aamiaista laivassa kaikkien muiden matkustajien ja suurimman osan miehistöstä potiessa merisairautta myrskyn aikana.
2. En ole koskaan tavannut ihmistä jonka kanssa haluaisin seurustella sanan nykyisessä merkityksessä.
3. Uskon rationaaliseen maailmaan, mutta harjoitan valkeaa magiaa.

KOLME ULKOISTA ASIAA, MITKÄ VIEHÄTTÄVÄT SINUA SUKUPUOLESSA, JOHON OLET MIELTYNYT:
1. Kasvot
2. Silmät
3. Venuksen muodot

KOLME ASIAA, JOTKA HALUAT TEHDÄ HUOMENNA:
1. Saada Debriiffi valmiiksi mahdollisimman ehjänä.
2. Kuitata univelat.
3. Hakea töitä.

KOLME URAA, JOITA HARKITSET:
1. Kahvila yrittäjä.
2. Ohjaaja sekä teatterissa että elokuvateolisuudessa.
3. Kultin oppi-isä.

KOLME PAIKKAA, MINNE HALUAT MENNÄ LOMALLA:
1. Lontoo
2. Japanin Rinzai koulukunnan Zen luostariin
3. Italia

KOLME ASIAA, JOITA TAHDOT TEHDÄ ENNEN KUOLEMAASI:
1. Kokea.
2. Tulla tunnustetuksi aloilla joilla saavutan ansiot tulla tunnustetuksi.
3. Olla sinut menneisyyteni kanssa. Ihminen kerää menneisyyttä koko ajan aina kuolemaansa tai vastaavaan saakka. On parempi olla tyytyväinen siihen, kuin tyytymätön.


Seuraan uutta koulukuntaa, joka ei jakele tätä eteenpäin, mutta antaa täyden vapauden tämän saman hässäkän täyttämiseen.

Olen tehnyt hässäkän, enkä silti saa unta. Ehkä univelat voi maksaa voin tasasummista.

Katsoinpa siis vähän empireajan elokuvaa ja kaadoin koneen niin tehdessäni, kahdesti.

Nyt sitä pitäisi siivota tämä oma kämppä, että sen voisi luovuttaa eteenpäin. Ropeconkin lähenee ja sen jälkeen on heti kaksi ,lomanjälkeen ensinmäistä ja sivariajan viimeistä, työpäivää.

Eilen aloitin siivousurakan. Nukuin melkoisen paljon ja heräsin vasta kellon käytyä rahtusen ohi puolenpäivän. Herättyäni siivosinkin aika nonstoppina, eikä tullut edes nälkä ennen ilta kymmentä. Aamupalan kyllä söin. Se oli tuona kertana mielenkiintoista kyllä, edellisen päivän roolipelisession fuelia. Makaroni salaatti. Ihanaa kun pelaajat jaksavat kokata GM:än keittiössä koko porulle.

Noh, kuitenkin. Eilen ajattelin, puolet kämppää siivottuani, että jos tahti pysyy tällaisena, ei minulle jää tekemistä loppuviikoksi. Oleilen vain siistissä kämpässä ja rassaan itseäni haasteen ollessa 'älä sotke sitä uusiksi.'

Enäänpä en moista kuvittele. Olkoon syy kärpäsessä tai pedin puutteessa-koska siivosin pedin enkä halua liata putsattuja lakanoita,nukuin makuupussissa-, tulos kuitenkin oli, että heräsin neljältä,aamulla. Eikä vieläkään ole oikein niin energinen olo kuin mitä edellisenä aamuna. Argh. Mitähän tekisi? Muutenkin tämä siivousurakka on tuntunut siltä, kuin olisin ollut kaivamassa omaa hautaa. Aikamoinen elämänmuutos edessä. Pois pesästä. Noh, vaikka elinkin tämän vuoden yksin, olivat vanhemmat kuitenkin samassa kaupungissa, vaivaisen 3-4km matkan päässä. En kyllä edes ravannut siellä niinkään paljoa kuin voisi kuvitella. Ja nytkin olen muuttamassa siskon luokse, enkä ihan yksin. Silti, tuo on hyvin tuntematon tulevaisuus, mikä tuossa edessä möllöttää.


PS: Tekstistäkin tuli ihan kummaa. Syy löytyy eri fontista, eri selaimesta ja eri tietokoneesta. Main kone meni nyt korjaukseen. Pittää korjata ku takuuta vielä löytyy.

Tänään tuli selattua läpi kolme vuotta elämästäni 2001-2003.
Sain purettua viisi laatikkoa omaisuuttani joista heitin kaksi laatikollista roskiin ja kategorisoin yn pakkasin niistä alustavasti kaksi laatikkoa. Vielä riittää tavaraa. Muutto edessä, kolme päivää aikaa pakata tavarat, jotka eivät mahdu siihen yhteen reppuun minkä otan mukaan junaan kun muutan sinne Helsinkiin.

Perustettuja kategorioita ovat:
Minä roolipeli GM:änä
Minä piirtäjänä
Minä kirjailijana
Lehtileikkeet 1
Lehtileikkeet 2

Hyvä osa lapsuudesta on heitetty roskiin, osa menee kirpparille ja osan säilytän oppaaksi tuleville päiville.
Tässähän on tämä elämäni toinen kännekohta. Elon läpikäynti, kategorisointi, luopuminen ja varjeleminen.

Jaahas... The miitti on takanapäin, kuten myös siellä niin hätäsesti toteutettu liveroolipeli. Kys pelin aikana olinkin enemmän itseni kuin mitä normaalisti olen. No, senpäs siitä sai, kun pelnjohtajana sain vapaat kädet oman hahmoni suhteen. Kirjoitinpa siitä sellaisen, kuin millainen olisin (kai), jos minulla olisi sellaiseen mahdollisuus. No, eri maailma, eri todellisuus.

Mitä jätin taas taakseni, kasvatti minua, kuten miten joka eletty hetki kasvattaa meitä kaikkia. Olipahan mielenkiintoista, kivaa ja valaisevaa.

Junassa keksin jopa idean ja ja pari. Pitänee tästä hieman muokata noita paradigmani ilmentymiä uuden mukaiseksi.

Nyt kuitenkin tiedän taas entistä selvemmin, mitä minun pitää tehdä tämän minulle suodun ajan kanssa.

Mieliala oli varsin hyvä kotiin taapertaessa. Sen sai alas vain se, että huomasin naapurustoni -jokirannan- kärsivän aika epäymmärtäväisistä vandaaleista. Olivat menneet poissaollessani tärvelemään joenvarteen sijoitettujen taideteosten opaskartan ja nimikyltit. Ne samat nimikyltit joista yhden minä juuri ennen turusta lähtöäni korjasin, vaikka moinen ei minulle edes kuulu. -Mikä kuuluu huoliemme piiriin, mikä ei? Miettikääpä sitä.-
Noh, kait se oli odotettavissa. Taisi tuo viikonloppu olla hieman tavallista vilkkaampi Turussa.

Nyt kuitenkin suuntaan erästä leffaa vuokraamaan. Nyt on juuri oikea aika katsoa juuri se elokuva. Olenkin odottanut tätä fiilistä.

BTW- Haaste tämän lukijoille: Spot the difference in my profile. Before/ after this date.
Succeed: I might give you an imaginary "papukaijamerkki."
Mess/joke around: I might laugh, or brand you with the mark of an idiot.
Fail: You get a honest smile from me.
Do nothing: I will not get to know you were here.

Tänään kohtasin jotain melkein mahdotonta. Se oli mukavaa, jäi kohtaamisesta hyvä maku mieleen. Vaan koska olen kranttu ja se oli vain melkein mahdotonta, eikä halajaamaani kaltaista :mahdotonta jätin sen taakseni.

Heippa o/

Ja hiilostus alkaa taas, vuosi on vierähtänyt edellisestä kiirastulesta, nyt on totinen tarkoitus käydä läpi useampikin sellainen.

Hikoilen ja panikoin joka kerta kun ajatuskin noista tulevista koitoksista hairahtaa mieleeni. Pitää hakea sinne ja tänne, enkä voi unohtaa niitä paria muutakaan paikkaa. Ennakkotehtävät taidealoille julkaistiin kuun alussa. Haluamani oppaat ovat tässä pöydälläni. Luonnosteluvihko on aina lähelläni. Nyt sitä täytyisi tosissaan mennä todistamaan oma pätevyytensä, että johonkin kelpo laitokseen pääsisin opiskelemaan.
Juuri merkitsin kalenteriini kaikkien tehtävien takarajat. Siinäpä järjestyksessä taidan ne tehdä.
Olen lukenut läpi kaikki tehtävät ja muodostanut niistä omat käsityksen. tarkoitampa vain sitä, että eräitä tehtäviä odotan innolla nähdäkseni mitä saan niistä aikaan. Olivat eräät niistä niin inspiroivia ja kivoja. Sitten on myös tehtäviä, joita odotan innolla nähäkseni kuinka katastrofaalisesti petän visioni. Ja on tuolla välimaastossakin tavaraa.

Yritäpä piirtää kuvitus sukutarinaan.
Sukutarina, jesh!
Piirtää... voih, lopettakaa jo kärsimykseni.

Ja näin saapuvat aallot rannasta kumoten vielä myöhäiset aallot ,jotka lammen apaattista rauhaa uudistivat. Rauhatonta rauhallisuutta.
Jeps. Markkinat ovat nyt ohi. Paljon näin tuttuja ja nyt sitten on aika epäsosiaalinen olo. Tuttu kysymys pöyrii päässä, "miksi ne loppuivat?". Pitää näemmä järjestää itsensä vähän useammin sosiaalisiin piireihin. Vaan on keskiaikamarkkinoiden ilmapiiri ainutlaatuinen. En minä vaan hansassa tule pysäytetyksi tuntemattoman toimesta "Kiva hattu" kommentin saadakseni. Ah noita aikoja...
Nyt tekee kovasti mieli jatkaa tuota eloa, mutta näyttää ja tuntuu siltä, että nyt voi vain ottaa nokoset ja antaa pölyn laskeutua uneksijan päälle.

Tulisipa edes tuosta kaukonäköaparaatista jotakin minkä lumoihin vajota.

Tuli nyt vihdoinkin loppu,tahi tauko, minua vaivanneelle apatialle. Viimeajat ovat vierineet absoluuttisen lusmuilun merkeissä. Oikean käden verenkiertokin voi huonosti jatkuneesta hiiren klikkailusta-nettitestejä, jee-lame-. :P
Vaan tänään sammutin vihdoin radion, jo riittää melankolinen suomipop. Käännyin takaisin luetetun oman musiikkikirjastoni puoleen ja johan löyty tuo kauankaivattu kipinä. Ehkä saankin tänään valmiiksi hartaudella työstenyn Ex Librikseni. Senpä jälkeen voisin kai ryhtyä tekemään niitä luvattuja palveluksia muille.
Sarjakuvaakin voisi työstää tai jotain muuta niistä tuhannesta pölyävästä ideasta...

Koska haen taidealoille, minua vaivaavat ennakkotehtävät. Aikatauluni nyt keväällä oli täyttä piinaa, mikä nyt alkaa hellittää.
Ensinmäinen hakupaikkani oli Taideteollinen korkeakoulu, minne pyrin elokuvaohjaajan linjalle. Laajin ennakkotehtävä sinne oli kuvata lyhytelokuva, kaksimiinuuttinen. Syksyn aikana kirjoittelin itseäni ylioppilaaksi, luin kirjoituksiin, tein yhden lopputyön, yritin tehdä diplomin mutta aikatauluni söi sen, aikataulun kiristyessä luovuin aikeestani hakea Teateri korkeakouluun. Kuvasin elokuvaa kasaan aikoina joina ehdin, enkä tuona aikana keksinyt yhtään mitä tekisin ennakkotehtäviin 1,2 ja 3.
1. Kirjoita omaelämänkerta 1 sivu
2. Kerro yhdellä valokuvalla emotonaalisesti voimakkaasta hetkestä elämässäi.
3. Tee valokuvasarja 4-6 kuvaa aiheesta "taistelu".

Viimeinen palautushetki näille kaikille oli perjantaina 31.3 2006 klo 16:15 Taideteollisen eteiseen.

29.3-Keskiviikkona siivosin tietokoneeni, heitin sieltä kaiken mitä irti sain, ja laitoin elokuvamatskut sisälle. Yöllä opettelin käyttämään 12 kerran free trial äänieditointiohjelmaa.
30.3-Torstaina aloin suoraan editoimaan elokuvaa lähes non stoppina heräämisestä klo 11-03. Menin nukkumaan tuolloin saatuani tekeleen valmiiksi.
31.3 klo 7:00
Heräsin, join kupin teetä ja aloin pohtimaan miten ja missä tehdä loput tehtävät. Luonnostelin emote kuvan idean ja menin pihalle kuvaamaan sitä.
Tarkoitukseni oli ehtiä klo 12 junaan, joka veisi minut Helsinkiin missä voisin itse paluttaa tehtävät ilman postin välikättä.
Klo 11 menin kauppatorille, matkarahat, kamerajalusta, kamera ja iBook mukanani. Kiertelin, mietin valokuvasarjaa. Menin kahvilaan luonnostelemaan, kuvasin sen ja suuntasin lähimpään ja tutuimpaan valokuvakehitys liikkeeseen. Laitoin tietokoneen luvankanssa syrjäiselle tiskille. Siirsin kuvat kamerasta siihen, muokkasin ne oikeaan kokoon, lisäsin canvas reunat ja kehitytin kuvat. Kun olin valmis, kello oli 12:30
Jouduin ottamaan seuraavan junan, joka lähti klo 13:00 saavuin asemalle vähän ennen junan lähtöä. Ostin liput, menin junaan ja kahden tunnin matkan aikana kirjoitin elämänkertani yhden sivun muotoon.
klo 15:00 juna saapui Helsinkiin.
Tilasin taksin, ja ajoin taideteolliseen. Astuin sisälle klo 15:20
Pyysin saada tulostaa elämänkertani jostain klo 15:30 löysin paikan.
Ilmaantui tekninen virhe jota ratkottiin klo 15:46 asti. Sinä aikana minä leikkasin valokuvista reunat ja liimasin tehtäväpaperiin.
15:48 siirryinn toiselle työpöydälle, koska toimisto mistä printtaus hoidettiin meni kiinni. Sain tulosteet haltuuni.
Kirjoittelin nimiäni tehtävien taakse, laitoin ne asianmukaiseen kirjekuoreen. Täytin hakemuspaperin yhä vapisevimin käsin, laitoin senkin kirjekuoreen. 16:06
Kysyin ohitse kulkevilta suuntaa alas, kesti tovin saada reitti selväksi. Lähdin harppomaan osoitettuun suuntaan, kello oli jotain.
He sanoivat "Eikös aika oleaika vähissä?"
-Aika, on se aika... hihkaisin takaisin.
Tepastelin rappuset alas, saavuin eteiseen. Siellä oli kärry täynnä samankokoisia C3 kirjekuoria. Kysyin ehdinkö vielä, kuulema ehdin. Otin kynän ja kirjoitin nimeni ja opintosuuntautumiseni kuoren kanteen. Laitoin kuoren kärryihin, jotka lipuivat pois.

Lahjoitin kuvasarjassakäyttämäni pajunkissa nipun heille ja lähdin seikkailemaan keskustaa kohti, varsin euforisessa tilassa.

Selvisin kiirastulesta.
Ehkä tein joitakin virheitä siinä kiireessä, mutta sitähän minä en saa koskaan tietää. Olipahan varsin mielenkiintoinan ja euforinen päivä!

Kohti jotain hyvää ravintolaa...

Jos jostain kumman syystä luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.