IRC-Galleria

Tänään tuli selattua läpi kolme vuotta elämästäni 2001-2003.
Sain purettua viisi laatikkoa omaisuuttani joista heitin kaksi laatikollista roskiin ja kategorisoin yn pakkasin niistä alustavasti kaksi laatikkoa. Vielä riittää tavaraa. Muutto edessä, kolme päivää aikaa pakata tavarat, jotka eivät mahdu siihen yhteen reppuun minkä otan mukaan junaan kun muutan sinne Helsinkiin.

Perustettuja kategorioita ovat:
Minä roolipeli GM:änä
Minä piirtäjänä
Minä kirjailijana
Lehtileikkeet 1
Lehtileikkeet 2

Hyvä osa lapsuudesta on heitetty roskiin, osa menee kirpparille ja osan säilytän oppaaksi tuleville päiville.
Tässähän on tämä elämäni toinen kännekohta. Elon läpikäynti, kategorisointi, luopuminen ja varjeleminen.

Jaahas... The miitti on takanapäin, kuten myös siellä niin hätäsesti toteutettu liveroolipeli. Kys pelin aikana olinkin enemmän itseni kuin mitä normaalisti olen. No, senpäs siitä sai, kun pelnjohtajana sain vapaat kädet oman hahmoni suhteen. Kirjoitinpa siitä sellaisen, kuin millainen olisin (kai), jos minulla olisi sellaiseen mahdollisuus. No, eri maailma, eri todellisuus.

Mitä jätin taas taakseni, kasvatti minua, kuten miten joka eletty hetki kasvattaa meitä kaikkia. Olipahan mielenkiintoista, kivaa ja valaisevaa.

Junassa keksin jopa idean ja ja pari. Pitänee tästä hieman muokata noita paradigmani ilmentymiä uuden mukaiseksi.

Nyt kuitenkin tiedän taas entistä selvemmin, mitä minun pitää tehdä tämän minulle suodun ajan kanssa.

Mieliala oli varsin hyvä kotiin taapertaessa. Sen sai alas vain se, että huomasin naapurustoni -jokirannan- kärsivän aika epäymmärtäväisistä vandaaleista. Olivat menneet poissaollessani tärvelemään joenvarteen sijoitettujen taideteosten opaskartan ja nimikyltit. Ne samat nimikyltit joista yhden minä juuri ennen turusta lähtöäni korjasin, vaikka moinen ei minulle edes kuulu. -Mikä kuuluu huoliemme piiriin, mikä ei? Miettikääpä sitä.-
Noh, kait se oli odotettavissa. Taisi tuo viikonloppu olla hieman tavallista vilkkaampi Turussa.

Nyt kuitenkin suuntaan erästä leffaa vuokraamaan. Nyt on juuri oikea aika katsoa juuri se elokuva. Olenkin odottanut tätä fiilistä.

BTW- Haaste tämän lukijoille: Spot the difference in my profile. Before/ after this date.
Succeed: I might give you an imaginary "papukaijamerkki."
Mess/joke around: I might laugh, or brand you with the mark of an idiot.
Fail: You get a honest smile from me.
Do nothing: I will not get to know you were here.

Tänään kohtasin jotain melkein mahdotonta. Se oli mukavaa, jäi kohtaamisesta hyvä maku mieleen. Vaan koska olen kranttu ja se oli vain melkein mahdotonta, eikä halajaamaani kaltaista :mahdotonta jätin sen taakseni.

Heippa o/

Ja hiilostus alkaa taas, vuosi on vierähtänyt edellisestä kiirastulesta, nyt on totinen tarkoitus käydä läpi useampikin sellainen.

Hikoilen ja panikoin joka kerta kun ajatuskin noista tulevista koitoksista hairahtaa mieleeni. Pitää hakea sinne ja tänne, enkä voi unohtaa niitä paria muutakaan paikkaa. Ennakkotehtävät taidealoille julkaistiin kuun alussa. Haluamani oppaat ovat tässä pöydälläni. Luonnosteluvihko on aina lähelläni. Nyt sitä täytyisi tosissaan mennä todistamaan oma pätevyytensä, että johonkin kelpo laitokseen pääsisin opiskelemaan.
Juuri merkitsin kalenteriini kaikkien tehtävien takarajat. Siinäpä järjestyksessä taidan ne tehdä.
Olen lukenut läpi kaikki tehtävät ja muodostanut niistä omat käsityksen. tarkoitampa vain sitä, että eräitä tehtäviä odotan innolla nähdäkseni mitä saan niistä aikaan. Olivat eräät niistä niin inspiroivia ja kivoja. Sitten on myös tehtäviä, joita odotan innolla nähäkseni kuinka katastrofaalisesti petän visioni. Ja on tuolla välimaastossakin tavaraa.

Yritäpä piirtää kuvitus sukutarinaan.
Sukutarina, jesh!
Piirtää... voih, lopettakaa jo kärsimykseni.

Ja näin saapuvat aallot rannasta kumoten vielä myöhäiset aallot ,jotka lammen apaattista rauhaa uudistivat. Rauhatonta rauhallisuutta.
Jeps. Markkinat ovat nyt ohi. Paljon näin tuttuja ja nyt sitten on aika epäsosiaalinen olo. Tuttu kysymys pöyrii päässä, "miksi ne loppuivat?". Pitää näemmä järjestää itsensä vähän useammin sosiaalisiin piireihin. Vaan on keskiaikamarkkinoiden ilmapiiri ainutlaatuinen. En minä vaan hansassa tule pysäytetyksi tuntemattoman toimesta "Kiva hattu" kommentin saadakseni. Ah noita aikoja...
Nyt tekee kovasti mieli jatkaa tuota eloa, mutta näyttää ja tuntuu siltä, että nyt voi vain ottaa nokoset ja antaa pölyn laskeutua uneksijan päälle.

Tulisipa edes tuosta kaukonäköaparaatista jotakin minkä lumoihin vajota.

Tuli nyt vihdoinkin loppu,tahi tauko, minua vaivanneelle apatialle. Viimeajat ovat vierineet absoluuttisen lusmuilun merkeissä. Oikean käden verenkiertokin voi huonosti jatkuneesta hiiren klikkailusta-nettitestejä, jee-lame-. :P
Vaan tänään sammutin vihdoin radion, jo riittää melankolinen suomipop. Käännyin takaisin luetetun oman musiikkikirjastoni puoleen ja johan löyty tuo kauankaivattu kipinä. Ehkä saankin tänään valmiiksi hartaudella työstenyn Ex Librikseni. Senpä jälkeen voisin kai ryhtyä tekemään niitä luvattuja palveluksia muille.
Sarjakuvaakin voisi työstää tai jotain muuta niistä tuhannesta pölyävästä ideasta...

Koska haen taidealoille, minua vaivaavat ennakkotehtävät. Aikatauluni nyt keväällä oli täyttä piinaa, mikä nyt alkaa hellittää.
Ensinmäinen hakupaikkani oli Taideteollinen korkeakoulu, minne pyrin elokuvaohjaajan linjalle. Laajin ennakkotehtävä sinne oli kuvata lyhytelokuva, kaksimiinuuttinen. Syksyn aikana kirjoittelin itseäni ylioppilaaksi, luin kirjoituksiin, tein yhden lopputyön, yritin tehdä diplomin mutta aikatauluni söi sen, aikataulun kiristyessä luovuin aikeestani hakea Teateri korkeakouluun. Kuvasin elokuvaa kasaan aikoina joina ehdin, enkä tuona aikana keksinyt yhtään mitä tekisin ennakkotehtäviin 1,2 ja 3.
1. Kirjoita omaelämänkerta 1 sivu
2. Kerro yhdellä valokuvalla emotonaalisesti voimakkaasta hetkestä elämässäi.
3. Tee valokuvasarja 4-6 kuvaa aiheesta "taistelu".

Viimeinen palautushetki näille kaikille oli perjantaina 31.3 2006 klo 16:15 Taideteollisen eteiseen.

29.3-Keskiviikkona siivosin tietokoneeni, heitin sieltä kaiken mitä irti sain, ja laitoin elokuvamatskut sisälle. Yöllä opettelin käyttämään 12 kerran free trial äänieditointiohjelmaa.
30.3-Torstaina aloin suoraan editoimaan elokuvaa lähes non stoppina heräämisestä klo 11-03. Menin nukkumaan tuolloin saatuani tekeleen valmiiksi.
31.3 klo 7:00
Heräsin, join kupin teetä ja aloin pohtimaan miten ja missä tehdä loput tehtävät. Luonnostelin emote kuvan idean ja menin pihalle kuvaamaan sitä.
Tarkoitukseni oli ehtiä klo 12 junaan, joka veisi minut Helsinkiin missä voisin itse paluttaa tehtävät ilman postin välikättä.
Klo 11 menin kauppatorille, matkarahat, kamerajalusta, kamera ja iBook mukanani. Kiertelin, mietin valokuvasarjaa. Menin kahvilaan luonnostelemaan, kuvasin sen ja suuntasin lähimpään ja tutuimpaan valokuvakehitys liikkeeseen. Laitoin tietokoneen luvankanssa syrjäiselle tiskille. Siirsin kuvat kamerasta siihen, muokkasin ne oikeaan kokoon, lisäsin canvas reunat ja kehitytin kuvat. Kun olin valmis, kello oli 12:30
Jouduin ottamaan seuraavan junan, joka lähti klo 13:00 saavuin asemalle vähän ennen junan lähtöä. Ostin liput, menin junaan ja kahden tunnin matkan aikana kirjoitin elämänkertani yhden sivun muotoon.
klo 15:00 juna saapui Helsinkiin.
Tilasin taksin, ja ajoin taideteolliseen. Astuin sisälle klo 15:20
Pyysin saada tulostaa elämänkertani jostain klo 15:30 löysin paikan.
Ilmaantui tekninen virhe jota ratkottiin klo 15:46 asti. Sinä aikana minä leikkasin valokuvista reunat ja liimasin tehtäväpaperiin.
15:48 siirryinn toiselle työpöydälle, koska toimisto mistä printtaus hoidettiin meni kiinni. Sain tulosteet haltuuni.
Kirjoittelin nimiäni tehtävien taakse, laitoin ne asianmukaiseen kirjekuoreen. Täytin hakemuspaperin yhä vapisevimin käsin, laitoin senkin kirjekuoreen. 16:06
Kysyin ohitse kulkevilta suuntaa alas, kesti tovin saada reitti selväksi. Lähdin harppomaan osoitettuun suuntaan, kello oli jotain.
He sanoivat "Eikös aika oleaika vähissä?"
-Aika, on se aika... hihkaisin takaisin.
Tepastelin rappuset alas, saavuin eteiseen. Siellä oli kärry täynnä samankokoisia C3 kirjekuoria. Kysyin ehdinkö vielä, kuulema ehdin. Otin kynän ja kirjoitin nimeni ja opintosuuntautumiseni kuoren kanteen. Laitoin kuoren kärryihin, jotka lipuivat pois.

Lahjoitin kuvasarjassakäyttämäni pajunkissa nipun heille ja lähdin seikkailemaan keskustaa kohti, varsin euforisessa tilassa.

Selvisin kiirastulesta.
Ehkä tein joitakin virheitä siinä kiireessä, mutta sitähän minä en saa koskaan tietää. Olipahan varsin mielenkiintoinan ja euforinen päivä!

Kohti jotain hyvää ravintolaa...

Jos jostain kumman syystä luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Olosuhteet tekivät minusta filosofin.
Keksin määritelmän kauhulle. -Kauhu on pelon puutteen pelkoa. "Mitäjos en pelkääkkään tarpeeksi?"

Tämä, on hyvin pelottavaa, ja se on pelon rajojen tuollapuolen. Annettakoon tälle siis nimi, kauhu.

Pizza on tilattu, ruumiini siis selviää ensiviikolle, sielustani en ole niinkään varma. Olenko olemassa vielä maanantain 6.3 jälkeen?

Tämä oli aika mukava päivä.
Kylmyys ahdisti edelleen ulkomaailmaa, ja minun piti sinnekkin uskaltautua hortoilemaan. Otin mukaan kameran suklaata ja kameranjalan ja lähdin kiertämään turkua etsien pikkulintuja kuvaamataidon lopputyötäni varten. Aikaa sen tekemiseen on enään vajaa kaksi viikkoa, joten tuloksia pitäisi jo saada. Kiersin ensin kotinurkkiani jo silloin tuli selväksi, että en enään ikinä tee lopputyötä talvisista pikkulinnuista. Nyrkkiäpienemmät tintit varpuset ja muut hurbakat ovat kaupungissa niin kameraujoja että tarvitsin kaiken näppäryyteni saadakseni niitä kuvaan, mikä tarkoitti sitä että kuvasin paljain käsin -10 asteen pakkasessa tuulella. Hyvin useasti sormeni jäätyivät siihen pisteeseen, että minun täytyi etsiä lähin kahvila ja mennä lämmittelemään.
Pian suuntasin kulkuni ruissaloon. Tammenterhon opastuskeskus antoi ohjeita hyville lintubongauspaikoille ja jo ovesta ulos astuttuani huomasin, että linnut olivat täällä paljon tuttavallisempia kuin kaupungissa. Sormeni jäätyivät edelleen, mutta työ oli silti helpottunut huomattavasti. Kävin linnunruokintapaikoilla sielä sun täällä ja kiersin puoli Ruissaloa. Sain kun sainkin kelvollisia ja joitain hyviäkin kuvia. Kun viimesessä paikassa otin kuvia en saanut mitään aikaan kun käsimotoriikka oli ottanut loparit kylmien työolojen takia. Kun sain vihdoin sormeni taas liikkeelle oli tuo joku harvinainen pieni töyhtöpää jo jättänyt paikan ja mennyt nukkumaan. Ruissalo hiljeni, ja aurinko oli jo matalalla. Otin vielä kuvan auringonlaskusta ja sain kyydin keskustaan liftaamalla. Ystävällistä väkeä <3

Koska olin yksin kotona tämän viikonlopun, sain vastata itse ruoistani. Päätin vihdoin toteuttaa kokkausaikeeni. Teen Raamenia! -Eli japanilainen ohutnuudeliruoka jossain keitossa jonka lisänä on aina jotain kiinteääkin kuten rapua-.
Sain apua Stokkan ruokaosaston myyjiltä ja sain uskottavat, vaikkakin täysin arvauksen ja fiiliksen pohjaiset ruoka-aineet kasaan. Kotiinpäästyäni väsäsin J-poppia kuunnellen ruokalajin, josta käytän Miso ebi raamen ka- nimeä. Käännös tuolle olisi Miso rapu raamenkö?
Se oli aika hyvää, hion vielä reseptiä jonka kirjoitin ylös.
Tämä fiilistelypuuha oli ihan pirun hauskaa! Kuuntelen edelleen tuntemuksiani vahvistavaa yltiöpositiivista japanilaista poppia.

PS: En kertaakaan käyttänyt kameran jalkaa, turha lasti. :P

Ore wa genki desu, (kyo)okage sama de! ;)