IRC-Galleria

Kohta on taas yks jakso elämästä ohi, työssäoppiminen Koukkuniemessä meinaan :). Huomenna olen viimestä kertaa samassa vuorossa ohjaajani kanssa. Kolme päivää teen sitten jotain ihan yksikseni tai muiden kanssa. Kattoo nyt.

Mulle on käynyt tuuri noitten työssäoppimispaikkojeni kanssa, kaikki on ollu (aikuisten oikeesti) erilaisia ja opettavaisia paikkoja. Ja joka kerta tajuan vaan enemmän sen, mistä tässä hoitotyössä on kysymys, nimenomaan lähihoitajan työssä... se on se perushoito. Olen siitä aiemminkin puhunut, mutta täytyy taas sanoa: Jos ei se pylly ole puhdas ja ruumis ja sielu ruokittuna on IHAN TURHA koittaa jotain kuntoutuksia ynnä muita tehdä. Ihmisen perustarpeiden ON OLTAVA kunnossa jotta jotain voidaan tehdä lisää. Ja jos joku vielä väheksyy tätä "pyllyjen pyyhintätyötä", niin menkööt itseensä. Jokainen meistä on/tulee olemaan sairas/vanha/väsynyt, ihan mitä tahansa... eikö silloin jokainen toivoisi, että joku huolehtisi perustarpeistasi osaavasti.

Vanhustyö (ja kaikki muukin hoitoalaan liittyvä työ) EI ole pelkästään sitä kädestä pitämistä, silittämistä, laulamista jne. vaan se on myös lääkityksien tarkistuksia, ihmisen psyykkisen ja fyysisen kunnon kontrollointia, kipujen/haavojen hoitoa... ja näitä ei nyt voi kuka tahansa tehdä ilman koulutusta/kokemusta vaikka joillakin poliitikoilla yms. on sellainen käsitys, että kuka tahansa pystyy hoitotyöhön. Tervetuloa seuraamaan sitä, mitä se todellisuudessa on esimerkiksi parkinsonin tautia sairastavan vanhan miehen kohdalla, jolle esim. lääkkeet on annettava tasan klo 14, ei kymmentä vaille tai kymmentä yli vaan tasan klo 14. Ja niin, siihen selässä ammottavaan isoon haavaan ei ihan pelkkä laastari riitä.

Mä olen ylpeä tulevasta ammatistani ja tiedän olevani siinä hyvä. Jos joskus kouluttaudun vielä eteenpäin tällä alalla, se ei tarkoita sitä, että jotenkin väheksyisin perushoitotyötä, se tapahtuu sitten ihan henkilökohtaisen kiinnostuksen perusteella.

Noniin, kuppi kahvia vielä ja avot :)