IRC-Galleria

Eilen allekirjoitettiin uusi vuokrasopimus. Päivä päivältä se muuttuu todemmaksi että tästä paskasta pääsee pois!

Enkä sitten olekaan meinannut hajota tämän asunnon häiriöihin kuin vain ihan muutaman kerran. Yritä siinä nyt sitten elellä kotona rauhassa kun muksut kolistelee rapussa , humalaiset huutaa ja rikkoo laseja ja sellasta kivaa...en enää edes jaksa ajatella kaikkia niitä ilkitekoja mitä täällä on ollut. Ja ketään _EI_ kiinnosta. No ei kyllä enää minuakaan... En enää IKINÄ muuta kerrostalossa maakerrokseen!!!

Voisin mennä viimeisenä päivänä haistattelemaan asukastoimikunnan puheenjohtajalle pitkät ne, hän kun on niin kovasti sitä mieltä että täällä on hyvä asua ja lapset on niin ihania ja ja ja...hyi hitto mitä siirappia.

Onnea vaan uudelle asukkaalle tähän asuntoon ja ihaniin naapureihin.... puhumattakaan muurahaisista jotka valloittavat keittiön talveksi.

Teen lopputyöni/kehittämistehtäväni aiheesta: "Minulla on syöpä - olen silti ihminen." eli syöpää sairastavan ihmisen kohtaamisesta arjessa. Kaipaisinkin nyt "elämäntarinoita" tms. teiltä kanssakulkijoiltani.

Sinä joka olet sairastanut syöpää/sairastat sitä: laita vapaamuotoista mailia osoitteeseen "serrinen(at)gmail.com" omista kokemuksistasi sairastamisesta ja erityisesti siitä miten olet kokenut muiden ihmisten reaktiot, niin hoitavan henkilökunnan, omaisten kuin kavereidenkin kannalta. Mitkä jutut oli hyviä, mitä olisit toivonut toisin, mitkä olivat ihan karmeita kokemuksia, hyljittiinkö sinua jne...

Omaiset, ystävät: Kerro omista tuntemuksistasi kun kuulit läheisesi sairastumisesta jne. Sama osoite kuin tuossa aikaisemmin


Tuossa muutamia kysymyksiä mutta vapaamuotoisuus on hyvä :). Kerro myös haluatko pysyä nimettömänä vai saako nimeäsi/nimimerkkiäsi käyttää valmiissa työssä. Kaikki tiedot käsitellään luottamuksellisesti.

KIITOS! :)

Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.)
MITEN TAPASIMME? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä?
Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan!

Itse kullekkin säädylle!

Olin tänään aattona töissä klo 8:30 - 21:30 välisen ajan ja meni muuten nopeeta... oon toki väsynyt kuuden viikon työputken jälkeen mutta tuo tänpäivänen oli niin erilaista työtä kuin aikaisempi että sen jakso. Grillattiin ja tehtii mansikkakakkua, laulettiin ja tanssittiin lavatansseja :) Cool

Viimesenä päivänä töissä sain yheltä mummulta itsetehdyn vihtakimpun, se oli niin mielissään kun vein sen juhannusjuhliin ja me laulettiin ja tanssahdeltiin yhdessä. Toinen mummu, dementikko runoili mulle seuraavasti kun kuuli että olen viimestä päivää: " Paras tapa, on näyttää oma napa, että ollaan samaa sukua ja käytetään samaa pukua" :)

Eipä muuta. Moi :)

Kohta on taas yks jakso elämästä ohi, työssäoppiminen Koukkuniemessä meinaan :). Huomenna olen viimestä kertaa samassa vuorossa ohjaajani kanssa. Kolme päivää teen sitten jotain ihan yksikseni tai muiden kanssa. Kattoo nyt.

Mulle on käynyt tuuri noitten työssäoppimispaikkojeni kanssa, kaikki on ollu (aikuisten oikeesti) erilaisia ja opettavaisia paikkoja. Ja joka kerta tajuan vaan enemmän sen, mistä tässä hoitotyössä on kysymys, nimenomaan lähihoitajan työssä... se on se perushoito. Olen siitä aiemminkin puhunut, mutta täytyy taas sanoa: Jos ei se pylly ole puhdas ja ruumis ja sielu ruokittuna on IHAN TURHA koittaa jotain kuntoutuksia ynnä muita tehdä. Ihmisen perustarpeiden ON OLTAVA kunnossa jotta jotain voidaan tehdä lisää. Ja jos joku vielä väheksyy tätä "pyllyjen pyyhintätyötä", niin menkööt itseensä. Jokainen meistä on/tulee olemaan sairas/vanha/väsynyt, ihan mitä tahansa... eikö silloin jokainen toivoisi, että joku huolehtisi perustarpeistasi osaavasti.

Vanhustyö (ja kaikki muukin hoitoalaan liittyvä työ) EI ole pelkästään sitä kädestä pitämistä, silittämistä, laulamista jne. vaan se on myös lääkityksien tarkistuksia, ihmisen psyykkisen ja fyysisen kunnon kontrollointia, kipujen/haavojen hoitoa... ja näitä ei nyt voi kuka tahansa tehdä ilman koulutusta/kokemusta vaikka joillakin poliitikoilla yms. on sellainen käsitys, että kuka tahansa pystyy hoitotyöhön. Tervetuloa seuraamaan sitä, mitä se todellisuudessa on esimerkiksi parkinsonin tautia sairastavan vanhan miehen kohdalla, jolle esim. lääkkeet on annettava tasan klo 14, ei kymmentä vaille tai kymmentä yli vaan tasan klo 14. Ja niin, siihen selässä ammottavaan isoon haavaan ei ihan pelkkä laastari riitä.

Mä olen ylpeä tulevasta ammatistani ja tiedän olevani siinä hyvä. Jos joskus kouluttaudun vielä eteenpäin tällä alalla, se ei tarkoita sitä, että jotenkin väheksyisin perushoitotyötä, se tapahtuu sitten ihan henkilökohtaisen kiinnostuksen perusteella.

Noniin, kuppi kahvia vielä ja avot :)

Pyysivät töihin mutta vaikee mennä töihin kun on jo toisessa paikassa töissä. Pitänee olla mielissään silti. Kumpa niitä töitä olis sitten marraskuussakin... ja miksi ei olisi? :) "Taitava varmasti paikan saa....ja lallatilaa"

Kissa kävi tönäsemässä jalkaan, "Äiti, tuu laittaan ruokaa!" vaikka kuppi oli viime katsontakerralla ihan täysi... ei toi mitenkään ole voinu syödä sitä tyhjäksi tässä välissä! :) Paitsi kun on kyseessä meidän Mimi niin kaikki voi olla mahdollista. Todennäkösesti Hän vain nirsoilee kuten kunnon kissa.

Noniin, sii juu taas... bye!

Tein Koukkuniemessä ekan yövuoron ohjaajani kanssa ja haa! Suurin osa vanhuksista nukkui aika rauhallisesti lähestulkoon koko yön! Rva Sillanaukee on siis oikeassa ;D Khihii...

Jos jotain olen oppinut, se on se että pidän yksityisen identiteetin ja ammatti-identiteetin KAUKANA toisistaan. Hulluksihan tässä tulisi jos jokaiset haukut, omaisten rutinat yms. jutut ottaisi itseensä. Minä en suostu näkemään työstäni painajaisia. Kunhan vain itse tiedän tehneeni parhaani resurssien mukaan, se riittää. Jokainen (paitsi ökyrikkaat ja vanhempien rahoilla elelevät) tekee töitä rahasta, elääkseen ja selvitäkseen tässä maassa. Loppujen lopuksi.

Hiihaa :)

Lähihoitajan lupaus

”Lupaan tehdä työtäni ihmisyyttä kunnioittaen ja salassapitovelvollisuuteni muistaen.
Päämääräni on hyvän elämän edistäminen, terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitäminen.

Työni on ihmisen kasvun, kehityksen ja toimintakyvyn tukemista, sairauksien ehkäisemistä ja hoitamista, inhimillisten kärsimysten lievittämistä ja hyvään kuolemaan saattamista.
Lupaan vaikuttaa sosiaali- ja terveysalan ja oman ammattini kehittämiseen.”

Kopioitu naapurilta

Hei olen Marika Odell, asun Helsingissä. Olen 30-vuotias postivirkailija.
Harrastan vapaa-ajallani shoppailua ja gourmet-ruokien laittoa. Lapsia minulta ei löydy yhtään. Minulla on siniset hiukset ja vaaleansiniset silmät. Rakastan – iskelmää <3, Lempiartistini on The Streets. Adjektiivi joka kuvaa minua parhaiten on maailmanlaajuinen.



Ohjeet:

* Nimesi (2. nimesi ja lähimmän naapurisi sukunimi)
* Asuinpaikkasi (kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla)
* Ikäsi (lisää oikeaan ikääsi lohjenneiden sormikynsiesi lukumäärä. Itse laskin myös pureskellut...)
* Ammattisi (naiskäyttäjä kirjoittaa äitinsä ammatin, mieskäyttäjä isänsä)
* Harrastuksesi (harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää)
* Lapsiesi lukumäärä (montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät)
* Hiustenvärisi (tämän hetkinen paidanväri)
* Silmienvärisi (tämän hetkinen housujen väri)
* Musiikkimakusi (genre, jota et siedä)
* Lempiartistisi (tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi)
* Itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi (se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun kirjoitat googleen 2. nimesi ja ?adjektiivi?


Kopioikoon ken haluaa.

Hohhoijjaa, onkohan mulla tylsää? Yövuorosta kirjottelen... :) Ei vaan, koitan parhaani mukaan olla hiljaa ettei jengi herää niin ei tartte kiikutella niitä takas petiin :)

Joopa, elämäni ekaa yövuoroa teen hoitoalalla ja yksin kaiken lisäksi. Pitänee koputtaa puuta, mutta so far on mennyt ihan hyvin... kahvin ja hedelmien voimalla! Voi olla että aamulla on vähän väsy mutta ei se sitten enää haittaa. Pyykkiäkään ei ollut ihan hirveesti niin ei tarvii asustella pyykkihuoneessa.

Yks kaveri tossa heräili vähän aikaa sitten mutta passitin takas omaan huoneeseensa... jossa sitten luki puolisen tuntia prisman kuvastoa ja meni sitten nukkumaan :) Hyvä näin.

Voisin tietty lukee jotain koulukirjaakin mutta pelkään että siinä saattas nukahtaa. No, enköhän mä tekemistä keksi... :)