IRC-Galleria

ShinShin

ShinShin

Ei lasten ulottuville eikä näkyville.

Selaa blogimerkintöjä

tukeva tuomioistuin.Torstai 25.08.2011 01:55

Jälleen siinä kohtaa kun tajuan että olen todellakin yksin asioideni kanssa. Ei ole ketään jota oikeasti kiinnostaisi asiat jotka varjostaa mun mieltä... muiden mielestä huoleni koostuvat pienistä vähäpätöisistä asioista....

Joskus, vaikka itsekkin tiedän että pystyisin itse muuttamaan asioita, sitä vaan haluaa olkapään josta hakea tukea vaikka asia olisikin kuinka pieni tahansa.
Ja kun se olkapää tuomitsee, se tuntuu kuin koko keho olisi yhtäkkiä täynnä graniittia. Sen kanssa ei voi hengittää ja se pitää huolen että pysyy pohjalla.

[Ei aihetta]Keskiviikko 24.08.2011 04:45

Joskus oikeasti ajattelen olevani kiinnostava ihminen....Mut jopa mun blogimerkinnät toistaa itseään %DD
Vietän suurimman osan ajastani murehtimalla asioista jotka voisivat olla toisin ja asioista jotka voisivat olla paremmin. Odotan jatkuvasti että jotain radikaalia ja mullistavaa tapahtuisi ja elämästäni tulisi mielenkiintoinen.
Tietenkin kaikkihan aina lähtee itsestä, mutta tässä kohtaa en vielä uskalla levittää siipiäni, sillä en osaa ja pudotus on korkea.

Ja aina välillä tulee tämä hetki kun hakkaan päätäni lähinpään konreettiseen objektiin, kuten seinään tai vaihtoehtoisesti pöytään ja kysyn itseltäni;

"MITEN VOIT OLLA NOIN TYHMÄ JA VIELÄ SOKEA!?"

Teen juuri sitä mistä en pidä muissa ihmisissä. Valitan ja murehdin elämääni huomaamatta kuinka se lipuu hiljalleen eteenpäin ilman päämäärää. Aina välillä pitää pysähtyä. Pitäisi keskittyä siihen mitä tällä hetkellä on, nauttia niistä hyvistä asioista joita elämässä on vaikka se ei olisikaan pilvilinnan täydellinen.
Minkäs teet... olen haaveilija enkä varmaan tule koskaan kulkemaan polkuani jalat tukevasti maassa.

Joskus, vielä joskus teen jotain suurta, suurta omassa mittakaavassani, sen lupaan.

Epic mood swings...Perjantai 05.08.2011 03:33

Tuntuu ihan et halkeen....
Kohta tulee ulos jotain todella värikästä %DD

Olen aivan en mitään.Maanantai 01.08.2011 03:57

Haluisin taas jutella ja nauraa ja vitsailla ystävieni kanssa joita minulla joskus oli. Nyt kun kiinnostus samoihin aiheisiin ei ole niin vahva, lanka katkesi.
En halua väkisin kiinnostua enkä esittää kiinnostunutta kunnen mistään kerran enää tiedä.

Haluan jonkun joka liikkuu samalla nuoralla kuin minä.

Elämääni pilaamassa.Tiistai 21.06.2011 18:25

En nauti enään mistään.

Tuntuu että olen jatkuvasti odottamassa. En viihdy hetkissä, vaan odotan jo valmiiksi seuraavaa. En nauti ihmisten seurasta, vaan odotan että koska se velvollisuus on ohi. Iltaisin odotan unta, aamulla odotan että lähden töihin, töissä odotan että pääsen pois ja kun pääsen pois odotan taas iltaa -- kyse ei kuitenkaan ole että työt pilaisi elämäni, tämä oli vain esimerkki.

Olen jatkuvasti odottamassa että jokin on ohi ja pääsen seuraavalle etapille.

Elämä tässä menee pilalle.

enkä edes tiedä mitä oikeasti odotan---


p.s Vaivalla pinnalle revitty itsetuntoni on vajoamassa vielä pimeämpään paikkaan.
Mulla saattaisi olla jotain tarjottavaa toisille. En vain osaa tuoda sitä ulos itsestäni.
Ja juuri koskaan eksyn yrittämäänkään.

Haluan intohimoa elämääni.
Vai onko se väärin ja ylimielistä ajatella että mullakin on merkitys tässä järjestälmässä.

Kosketanko kenenkään elämää, vai olenko ikuisesti vain se outolintu, se lapsi joka kävelee muiden jalanjäljissä kompastellen ja pilaten ne.

En varmaan koskaan opi tuntemaan itseäni kasvaneeksi, kypsäksi ihmiseksi. Tulen aina olemaan varpaillani, varuillani julmia katseita ja syyttäviä sormia. Nyt teit väärin, hyi sinua.

Kunpa joku osaisi poistaa mun estot.

Tuntuu taas hetken hyvältä.Torstai 02.06.2011 02:43

Helsingin paluu oli raskaampaa kun osasi ajatella. Yleensä olen iloinen kotiin paluusta mutta tähän arkeen palaaminen oli mukulatiellä rullaluistelua, rikkinäisillä luistimilla.

Koneeni on nyt kuitenkin kunnossa. En ole vain uskaltanut avata sitä ja katsoa paljonko informaatiota olen hukannut.
Kameran korjaukseen minulla ei tällä hetkellä ole rahaa, joten en ole vienyt sitä vielä edes arvioitavaksi.

Koiran syömät uudet kenkänikin ovat taas käyttökelpoiset joskin eivät uuden veroiset.

Tuntuu hyvältä kun leikkasin hiukseni. Aivan kun olisin avannut lukon jonka taakse olen itseni kahlinnut. Yritin muovata itseäni muottiin jonka luulin tekevän minut iloiseksi. Suunta oli aivan väärä vaikka pitkistä hiuksista edelleen haaveilen.

Lisäksi olen erkaantunut varsinaisesta blogistani, mikä ei kylläkään minua haittaa. Voin kirjoitella sinne sitten suuria ja merkitseviä asioita kun siltä tuntuu. Tämä tuttu gallia vain tuntuu paljon turvallisemmalta.

Lisäksi olen harvoin niinkin aktiivi että jaksaisin niihin merkintöihin erikoisesti panostaa, kuvallisesti.

Nyt nukun kahden yön edestä.

[Ei aihetta]Tiistai 17.05.2011 21:47

Nää kaudet on niin kamalia ja tuntuu että ne tulee yhä vaan useammin ja kestää kauemmin.

En muista kahtakaan peräkkäistä päivää etten olisi itkenyt.

Ihannoin monia vaatteita ja tyylejä, mutta en löydä itseäni sopivaksi minnekkään. Ihannoin monia elämän asenteita mutta en silti tee mitään minkään eteen... pikemmin ei huvita tehdä mitään.

Olen ihan hajalla. Eikä kyse ole siis vain vaatteista. Olen hukannut minäni.