IRC-Galleria

Shroomie

Shroomie

disease of the mind

Jotain unenkaltaista.Torstai 11.12.2008 13:53

Elikkäs, eräänä iltana lievässä maistissa tuli sekoiltua, näemmä sekoilu tarttui uniinikin. Tässä siis tiivistelmä taannoin nähdystä unestani.

Olin ulkona, taivas hohti punaisten ja sinisten sävyjen loisteena kirkkaampana kuin halogeenilamppu.
Kävelin tiellä, jolla en ole koskaan ennen kävellyt, vaikka olinkin kotikaupungissani. Ainakin niin halusin kuvitella. Kävelin jonkin matkaa, kunnes horisontissa alkoi erottua jonkinsorttinen rakennus. Se oli valtava. Paikalle päästyäni huomasin paikan olevan tehdas, vaikka mitään tehdastoimintaa siellä ei ole harjoitettu sitten ties milloin. Päätin astua sisään ja katsella, miltä tämä tehdas näyttäisi sisältäpäin. Ovea kokeillesani, se aukeni itsestään. Aloin epäillä jotain, mutta jostain syystä ei ollut sellaista vaaran tunnetta. Tehtaan sisus oli koristeltu todella macaabereilla koristeilla. Seinillä verta, irtopäitä, luunkappalaita ynnä muuta sen sellaista. Valaistus kuitenkin oli mitä kirkkain. Seinillä oli myös jonkinsorttista grafiittia, mutten saanut selvää niistä. Hetken käveltyäni ja tarkkailtuani tehtaan sisusta päätin kääntyä takaisinpäin, mutta en enää tienny missä olin. Valot muuttuivatkin yhtäkkiä punaisiksi tai himmeni hyvin vähän valaiseviksi valoiksi. Pelko oli läsnä. Kuulin askeleita ympäriltäni, kuin minua saarrettaisi. Askeleet olivat hyvin metallisen kuuloisia, kolinaa kilinää ja kopahduksia. Otin syvän henkäyksen, ja totesin "taas sitä mennään". Ja kuin tyhjästä armeija robottisia taistelunukkeja oli kaikkialla mihin ikinä katsoinkin, paitsi allani. Jostain kummasta tempaisin sitten uudet kung-fu vetimet ja lähdin mätkimään robotteja. Koitin paeta samalla kun pistin kiperää potkua tappajarobottien metallipersuksiin, mutta turhaan. Jonkin aikaa paettuani, robotteja ei enää ollut missään. Kuului uusia ääniä: murahduksia, ärjähdyksiä ja tassuen tepsuttelua. Jotain isoa oli tulossa, mutta mitä? Tehdas yhtäkkiä muuttuikin metallilaatikkoviidakosta tasaiseksi alustaksi. Edessäni seisoi karhu. Sen silmät hohtivat punaisina kuin veri, ja sen karvat olivat pikimustat kuin varmaan sen IKUISESTI PIMEÄ SIELU, mutta sen kynnet. Ne olivat haarukoita ja veitsiä, hyvin hämmentävää. Karhu sitten puhui, sanoen "HERÄÄ SUN PITÄÄ MENNÄ TÖIHIN!?" ja lähti tämän jälkeen pikaiseen syöksyyn. Koitin väistää, mutta jalkani olivatkin joutuneet yhtäkkiä ilmestyneeseen juoksuhiekkaan. Karhu oli vieressä, tirpaisin sitä naaman, ja yhtäkkiä - heräsin.

Ilmeisesti faija oli unohtanut, että en enää ole töissä, ja pelkäsi että myöhästyisin töistä jos en heräisi. Kiitos tästä isi kulta....

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.