367 tuntia.
Hiljaiset yöt.
Kuljin sillan alitse -
ja viimein haihduin mukulakivikadulle.
.. Minusta tuli ilmaa.
Se on kuin seitsämännes hetki..
Sillä yö tulee painavine hetkineen,
harhaanjohtavine ajatuksineen,
ja tunnit ovat kuin pieniä ikuisuuksia,
enkä syystä jos toisesta saa unta.
Huokaus kaikuu tyhjyyteen -
siihen mitättömyyden tunteeseen.
Se tuntui asfaltti-ihottumalta,
Hiljaisuuden turvin -
Kun ajatusmaailma oli hauraimmillaan,
teki kaikesta
vaikeampaa -
tahallaan.
Kukaan ei osannut vastata kysymyksiini.
Ja elämän tarkoitus löytyy -
valkeasta, pyöreästä huoneesta,
etsimästä kulmia.
Nurkkauksia, joihin nojautua..
unehtua.
.. Kun ei ole maailma paikalla.
(c) ntiapatia 08