Synnytys käynnistettiin tiistaina 29.päivä eli menin osastolle jo silloin. Tiistai päivä makailtiin käyrillä ja käveltiin/hengailtiin koko päivä pitkin sairaalan pihoja. Kiitos Annimarille, joka oli miun kanssa koko päivän siellä. Ti-ke yönä alkoi tapahtumaan todenteolla ja päästiin asiaan. 13 tuntia myöhemmin lapsi saatiin maailmaan, äiti ja lapsi olivat kunnossa kaikesta huolimatta. Diagnoosiksi papereihin kirjoitettiin "pitkittynyt ponnistusvaihe" sekä "imukuppisynnytys". Ei siis mennyt kovin hyvin ja perinteisin menetelmin, mutta hengissä selvittiin. Lapsi sai adgar pisteiksi 9-9-9 ja äidille jäi enemminkin henkiset traumat. Fyysiset (2.asteen repeämät) eivät tuntuneet missään.
Reilu 2 viikkoa takana kotona vauvan kanssa. Vauva on Printsessa, syö hyvin ja nukkuu 2-3tunnin pätkissä. Yöllä nukkuu kerralla 3-4 tuntia, viimeyönä teki enkat - KUUDEN TUNNIN yhtäjaksoiset unet. HUHHUH! Tallilla ollaan käyty, kaupoilla ja muutenkin liikuttu vauvan kanssa jo jonkun verran. Vielä riittää äidillä energiaa ja hän tuntuu kovin helpolta vauvalta. Ainakin vielä.
Ville on ratsinut urakalla, kisoissa ei olla käyty, seuraavat kisat tämän kuun lopussa jonne on tarkoitus mennä. Hevonen on kehittynyt valtavasti ja saanut massaa ja lihasta. Isännän taidot ovat myös lisääntyneet huimasti.
Itse kapuan hevosen selkään,kunhan tuo toosa sen sallii. Mihinkään ei tosiaan koske,ei ole ollut kipuja edes synnytyspäivänäkään eikä sen jälkeen ja hyvin olen toipunut muutenkin (enää 5 kiloa karistettavana kertyneitä raskauskiloja,joita oli melkein 20 loppuvaiheessa), mutta haluan että alakerta on todellakin parantunut täysin, ennenkuin hepan selkään kiipeän.
Ada ja Mauri ovat ottaneet hienosti uuden perheenjäsenen vastaan. Mosse on ollut kovasti ihmeissään,kun olemme esitelleet vauvan sille. Kovasti poikaa jännitti uusi otus,mutta haisteli ystävällisesti ja lempeästi vauvaa kuin olisi tervehtinyt sitä ja toivottanut sen tervetulleeksi tallille <3 .