IRC-Galleria

SinulleMaanantai 15.12.2008 16:53

jos minun silmiäni sanottaisiin kauniiksi
johtuisi se siitä, että
sinä alati kuvastuisit niihin

jos minun piirteitäni kehuttaisiin komeiksi
olisi syy sinun säteilylläsi

jos minua pidettäisiin älykkäänä
se olisi seurausta
sinun seurastasi

jos luonteeni aiheuttaisi ihastusta
olisi sekin sinun ansiotasi,
sydämeni johdattaja

mutta olen ruma, tyhmä ja luonnevikainen
ja se johtuu sinusta,
jota koskaan en ole tavannut
lyhty kädessään käy tonttu pihan poikki
verijäljet hohtaa pimeydestä yön
viime yönä siitä jänisparka loikki
tonttu tietää: "kohta jänispaistin syön"

raajarikon löytää alta pihakuusen
pupu uskoo, ettei toivoo enää näy
tonttu virnistää, ja kuolaa valuu suu sen
kirveen tallista se hakemassa käy

sitä kohottaa, ja väiski silmät sulkee
mutta iskua ei tule, ilmaan jää
hiljaisuus - ja aika laahustaen kulkee
ristihuuli hiukan silmää siristää...

näkee edessänsä karhun eikä muita
otso vatsaa taputellen röyhtäisee
vieressään on lyhty, kirves, kasa luita
jänis parahdellen pakoon pinkaisee

palaa karhu jälleen omaan valtakuntaan
nälkä taltutettu, esteetön on tie
talvipesässään saa jatkaa karhununtaan
olo kylläinen sen höyhensaareen vie

Pieni joulukertomusLauantai 06.12.2008 15:55

"Eipä taida tulla lunta tänäkään jouluna", virkkoi Pakkasherra.
"Eipä taida, ei", tokaisi Joulupukki. "Pakkasella olet meitä sentään vähän paiskannut."
"Niinpä olen tehnyt, juu. Pitäähän sitä sentään jotain hupia olla."
"Niin niin... Vaan eipä tässä nyt ole joutanut mitään lumilyhtyjä virittelemään, kun olisi vieläkin tuota puuhastelua noiden lahjojen kanssa."
Pukki ja Pakkasherra istuksivat kirkon muurilla. Oli hieman sumuinen lauantai-iltapäivä. Itsenäisyyspäivä. Ihmiset istuksivat kodeissaan ja katselivat televisiota. Joillakin perheillä paloivat kynttilät ikkunalla, joillakin oli lippu nostettu salkoon. Kirkossakin oli valot; Pukki arvasi suntion siellä hääräilevän.
"Jaa-a. Suomi on nyt sitten 91-vuotias. Aika veteraani", tuumaili Joulupukki ääneen. "Olitko seurailemassa temmellystä silloin rintamalla?"
"Olinhan minä. Aikamoistahan se oli. Piruuttani annoin silloin tällöin pakkasen purra niin perkeleesti poikia - aina kun kiukustuin mokomaan järjettömyyteen!", Pakkasherra puuskahti.
"Niinpä niin. Minäkään en silloin paljon lahjoja jaellut. En ainakaan niille pyssysankareille. Vaan eihän se heidän vikansa ollut - kun isot pomot haluaa maata, niin 'paskasakki' pannaan asialle", totesi Pukki, ja jatkoi: "Piti ajella enempi tuolla muulla maailmalla lahjoja jakelemassa, kun ei täällä kotomaassa oikein turvallista enää ollut. Kulki sitten jalan tai reellä, maassa tai ilmassa, niin aina ryskyi! Maa pöllysi, puuta kaatui. Voi herranjumala sitä sekasortoa!"
"Totta. Minäkin se enimmäkseen puissa vaan sittailin, ja sieltä puhaltelin", huokasi Pakkasherra. "Ei ollut maan pinnalle asiaa. No joo, onneksi ne ajat on nyt takana päin."
"'Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää'", lausui Pukki.
"Jos ei nyt kuitenkaan", Pakkasherra toivoi.
"Niin. Vaan turhahan tässä nyt on mokomia synkkyyksiä ajatella. Joulu on tulossa! Olkoon se sitten musta tai valkea, niin töihin on taas alettava", sanoi Pukki ja nousi seisomaan venytellen jäseniään. "Olisi vielä paljon askarreltavaa. Lahjoistakin valtaosa on vielä paketoimatta. Huoh! Toivottavasti ne tontut olisivat saaneet jotakin aikaiseksi siellä. Muorikin lupasi laittaa torttuja ja lämmittää glögiä, vaan katsotaan nyt onko muistanut..."
"Juu-u. Sinulla tuota duunia riittää", virkkoi Pakkasherra. "Olisin pyytänyt sinua jäätelölle, mutta jos kerran Muori on herkkuja laittanut, niin pitäähän sinun vissiin mennä. Itse en niin glögistä välitä, mutta jätskiä tekee aina silloin tällöin mieli. Harmi, kun ei niitä jäätelökioskeja ole näin talvisin."
"Niinpä niin. Vaan lähdettäiskös me jo jatkamaan?"
"Joo, lähdetään vaan. Perse jäätyy."
päivä paistaa Peurungassa, pipo päätä puristaa
puistot puhuu Palestiinan, pappi poikaa patistaa:
"painu, ponzo, puntarille - puista päätä piruille
paina pylly pallin päälle - paista puuro poroksi"

poppelipuussa puppelipoika panee peppuun paalua,
pedaalia, penaalia, parrun perään pulloa
pulskat pojat parketilla pomppii polvet päristen
parkkipaikan pedofiili potkii Plutoon palloa

pusikossa paimenpoika peittää peitolla pallejaan
pontikasta pöhöttyneen pulin peistä paleltaa
pukki puskee punapuuta, pistää porkalla pensaaseen
panimossa punssi pauhaa, pissaa pantterit pissikseen

paiseperseen päivä päättyy pärstää peilaamalla
puristelee pimpanpäälle puutuneita poskia
patalaiska pihtipolvi panee pattia pihlajan
piiri pieni pyörii, palaa poltzi pizzanpaistajan
- Wigwam: Tombstone Valentine (1970)
- Wigwam: Fairyport (1971)
- Pihkasilmä kaarnakorva (1972)
- Wigwam: Being (1974)
- Harakka Bialoipokku (1974, julkaistu nimellä B the Magpie Isossa-Britanniassa ja nimellä Skatan Ruotsissa)
- Wigwam: Live Music From The Twilight Zone (1975)
- Made in Sweden: Where do we Begin (1976)
- Keesojen lehto (1977, julkaistu nimellä Mathematician's Air Display Isossa-Britanniassa ja nimellä Skuggornas tjuvstart Ruotsissa)
- The Group: The Group (1978)
- Visitation (1979)
- Kätkävaaran lohikäärme (1980)
- Urban Tango (1982)
- Jokamies (1983, julkaistu nimellä Everyman USA:ssa ja Saksassa alkuvuodesta 1984)
- Space Waltz (1985)
- Flight Of The Angel (1986)
- Yesterday's Games (1986, Espoo Big Bandin kanssa)
- New Impressionist (1987)
- Sinfonia no. 1 (1990)
- Changing Waters (1992)
- Live in Japan (1995)
- Heavy Jazz - Live in Helsinki and Tokyo (1995)
- Pewit (1997)
- Views (2001)
oikean mä tahdon joulun, laulaa Kari Tapio
tuo paholaisen siitos
”myös minä tahdon sellaisen” – nyt lentää lapio
– ”ja ilman lunta, kiitos!”
vitun lumi!

Runosuoli (osa III): AjattelemusPerjantai 21.11.2008 15:48

lumi makaa kauniina
pehmoisena
vilpittömänä

mutta niinkuin sen alta löytyy musta, kuollut maa,
voi minunkin kuoreni alta löytyä
jotain
kaunista...

Runosuoli (osa II): VanhusSunnuntai 12.10.2008 16:38

Oon parhaat päiväni nähnyt kukaties
ja suurimman osan kestänyt kuin mies
ylpeys ei minua vienyt
lankeemuksen taa
vaikka lopussa on kai tie nyt
se loppuakin saa

Oon tämän kaupungin kadut kulkenut
pois mahdottomimmat haaveet sulkenut
mutta nyt on aika hetkeksi
vaihtaa maisemaa
vaikka jäädä voi se retkeksi
väärään maailmaan
Hei, vippaa mulle lantti
edes pullopantti
oon köyhä banjonsoittaja
ja nimeni on Antti

mä soitan vain, en muuta
mun on sydän norsunluuta
sen myötä olen voittaja
en tavoittele kuuta

On koti kadunkulma
ruoka usein pulma
vaan joskus tulee almuja
ja joskus virne julma

mua mietteet usein kantaa
maalaan taivaanrantaa
käyn sinne miss' on palmuja
ja aallonlyömää santaa

Hei, vippaa mulle lantti
edes pullopantti
oon köyhä banjonsoittaja
ja nimeni on Antti

kai silmissänne saasta
oon mutten riitaa haasta
oon pelkkä kieltenkoittaja
koitan, mutten raasta