Invisible microphone.
Tassu on pari viime yötä viihtynyt mun huoneessa. Välillä se leikkii, pudottaa mun plektrat ja leikkii niillä, joskus se järsii sähköjohtoja, välillä taas tuhoaa mun ainoaa huoneessa olevaa viherkasvia. Joskus se jopa nukkuu, välillä lattialla, välillä pöydällä, välillä sängyn alla, välillä se jopa kiipeää sänkyynkin nukkumaan. Näin esimerkiksi viimeksi viimeyönä.
Kivaahan se on nukkua, kun puolitoistavuotias möhkäle kollikissa nukkuu pään vieressä. Jossakin vaiheessa yötä sitten heräsin siihen, kun kissa istui mun rinnan päällä. Sytytin valot palamaan, aikomuksena heittää kissa lattialle ja jatkaa unia. Tassulla on vaan yksi hieno piirre, kun se säikähtää, se välillä päästelee melkoisen karmivan hajuisia kaasupurkauksia, eli se ihan piereskelee. Tottahan toki se kissa sitten säikähti, kun valot räpsähti päälle, ja tämän seurauksena se pieraisi suoraan mun kasvoille. Täytyy olla kiitollinen, että siitä tuli vain ilmaa.
Kissa lensi kyllä komeassa kaaressa lattialle. Enpä taida vähään aikaan sitä yöllä huoneeseeni ottaa.