IRC-Galleria

Raskaan päivän päätteeksi saunaan ja uimaan (aaaaah) ja koejamaan uutta grilliä.

Omnomnomnom.

Niinpä vaan taas kuului ikäviä uutisia.

Pitkäaikainen ihailuni kohde Donald "Duck" Dunn on kuollut 70-vuotiaana Tokiossa. Ihastuin miehen soittoon vuosia sitten, ja arvostin soittotyyliään todella paljon.

Taivaallinen orkesteri sai loistobasistin riveihinsä. Lepää rauhassa!

http://www.bbc.co.uk/news/entertainment-arts-18049583

Niinpä vaan taas kuului ikäviä uutisia.

Pitkäaikainen ihailuni kohde Donald "Duck" Dunn on kuollut 70-vuotiaana Tokiossa. Ihastuin miehen soittoon vuosia sitten, ja arvostin soittotyyliään todella paljon.

Taivaallinen orkesteri sai loistobasistin riveihinsä. Lepää rauhassa!

http://www.bbc.co.uk/news/entertainment-arts-18049583

Mökillä saunoessani totesin jälleen kerran, että sauna on paras paikka maan päällä. Sitten kun joskus rakennan itselleni taloa, en rakenna olohuonetta ollenkaan, vaan teen sen tilalle valtavan saunan.

Pitkin elämääni olen haaveillut omasta savusaunasta, ja suunnitelmissa olikin sellainen mökille rakentaa, mutta eihän siitä mitään tule, ikävä kyllä. Ehkä sitten joskus sellaisenkin saan, mutta tuolle mökkitontille sitä ei voi rakentaa, sillä vaikka sen takisikin "ilman lupia", se olisi silti mahdoton rakentaa tuonne. Tympeää.

Ilahduttavaa on myös käydä jääkylmässä järvivedessä uimassa. Parhaimpia tuntemuksia elämässä on uiminen kylmässä vedessä, tai tulikuumassa saunassa kylmän veden kaataminen päälleen. Vaihtoehtoisesti myös kuuman saunan jälkeen kylmässä ulkoilmassa on ihanaa olla, ja kaataa päälleen kuumaa vettä. En tiedä, mistä se johtuu, mutta se tuntuu kivana kihelmöintinä ympäri kehoa.

Tympeintä saunaillassa olikin vain se, että join tölkillisen Coca Cola Vanillaa, joka on sinänsä hyvää limsaa, mutta tölkistä ei saa panttia. Sääh.

Vähemmän tulee kuunneltua tällaista teinihöttöä ja huonosti tuotettua massamusiikkia, eli oikeastaan valtavirran pop- ja rock-kappaleita. Ei niitä vaan jaksa oikeasti kuunnella, ne eivät anna minulle mitään. Tänään tuli ensimmäistä kertaa vuosiin vastaan kappale, jonka kuuntelin parikin kertaa putkeen. Alkuperäinen kappale on täyttä shaibaa, mutta tämä cover on melko hieno.

Itse asiassa tuo video on ehkä se syy, miksi koko kappale vaikuttaa niin hienolta. Jotenkin mieltä lämmittää, tosi kaunis video.

Karjuin täysiä, huilasin hetken, ja karjuin uudellen täysiä.

"MAI SHUU IS PIKÖR TÄN TIS KAAR!"

että Tuomon parisuhdeneuvontapalvelu on taas aloittanut toimintansa.

Myönnetään, että olen sinkku, enkä häpeä sitä, eikä se aiheuta minulle mitään ongelmia, päinvastoin. Tarkoittaako se muka sitä, että minua kiinnostaa kaikkien muiden parisuhdeongelmat? Joidenkin mielestä nähtävästi tarkoittaa.

Ei sillä, kavereista on hyvä pitää kiinni, sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin heidän apuaan tarvitsee. Mutta mikä kumma siinä on, että kun tulee ensimmäinen ryppy rakkaudessa, niin heti soitetaan Tuomolle puoli kolmelta aamuyöllä, itketään puhelimessa elämän kurjuutta, ja tulkitaan, että puoliunessa mumistut ölinät ovat hyviä neuvoja? Sitten ihmetellään, että "ei sun neuvot tehonnu yhyy". Miksi ylipäätänsä kukaan haluaa sinkulta mieheltä neuvoja parisuhteeseensa? Kyllä mä kestän sen, että mulle avaudutaan erinäisistä aiheista, kestän myös valittamista ja kitinää aika hyvin, mutta miksi multa kysytään neuvoja parisuhteeseen? Eikö ikisinkku ole vääränlainen ihminen neuvomaan ketään parisuhteessa?

Mä voin kyllä antaa neuvoja aina puiden kaatamisesta salaojien kaivamisen kautta betonilattian valamiseen, auton pohjan massaamiseen, staattisesti määräämättömän kappaleen lujuusominaisuuksien tarkasteluun, puutarhanhoitoon ja kitaravahvistimen rakentamiseen, mutta että parisuhteisiinkin? En jummarra. Kait sitä pitää laajentaa tietämystään vielä siihenkin.

Tieto lisää tuskaa, kuten sanotaan, eikä maailmasta tieto lopu.

Vihdoin, kauan sitä odotettiinkin. Sitten vaan dataan yksin himassa. Mukavan rentouttavaa.

Jos huomenna ja sunnuntaina virtaa riittää vielä niin paljon, että saan perseeni ylös sängystä, niin takaan etten tee mitään muuta kuin istu sohvalla, juon 11.48 litraa kaakaota ja pidän itseni kanssa Rambo-maratonin. Kuntoilua harrastan ehkä vessassakäymisen muodossa, mutta se saattaisi olla liian työlästä, niin haen vain sangon sohvan viereen.

Harvemmin sitä toimistotöissä viikon aikana väsyy näin paljon mitä nyt. Ehkä se on se kuuluisa stressi. Kumma sinänsä, en koe tuntevani minkäänlaista stressiä, mutta ehkä se on vain se jatkuva kiire ja häärääminen, ja lyhyet yöunet, mikä tämän aiheuttaa.

Eipä muuta kuin öitä, katoan sängyn pohjalle.

ja kuljen Hakaniemen rantaa... No ei vaiskaan, en kulje. Onneksi.

Sen sijaan moottoripyöräkuume painaa. Mutta kun katsoo ikkunasta pihalle, keväiseen, lumiseen maastoon, ja räntäsateeseen huhtikuun puolessavälissä, niin hillitseehän se vähän pyöräkuumetta. Eniten kuitenkin sitä hillitsee rahanpuute. Onneksi.

Jostakin syystä minulle tuli ilmoituksia kommenteista yhteisössä "Salatut Elämät". Ihmettelin hetken, ja totesin, että jostakin syystä olen yhteisön jäsen. Voin vannoa, että varmasti en ole kyseiseen yhteisöön ikimaailmassa liittynyt, en ole yhteisön sivullakaan käynyt ikinä.

Merkillistä.