IRC-Galleria

Viime aikoina olen kuullut "EMO!"-sanaa (emo = tyyli / ajatusmaailma, tummanpuhuva ja angstinen) erittäin runsaasti. Yläkoulun pihan poikki kulkiessani sana huudetaan vähintään viikoittain. Tänä aamuna sain nauttia tästä huudahduksesta jo ennen yhdeksää aamulla. On se kumma miten ihmisiä pitää luokitella pukeutumistyylin mukaan.

Pukeutumistyylini ei edes ole sidottu yhteen tiettyyn stereotypiseen tyyliin. En myöskään pukeudu käyttäytymiseni mukaisesta taikka toisin päin. Yhdistelen pukeutumisessani yleensä emoa, goottia ja jonkinlaista herrasmiesmäistä asiallisuutta. Olettaisin, että emo on näistä se helppo kohde, jota voi haukkua kätevimmin. Muuten sitä ei nostettaisi esille niin räikeästi.

Mistä sitten haukkuminen johtuu? Täysin leikkimielistä se ei ole, koska noottia tulee täysin oudoilta ihmisiltä ja ilman minkäänlaista yhteistä havaintoa leikkimielisyydestä. Harvemmin minua porukallakaan haukutaan (vaikka olettaisin sen voivan tapahtua). Voisiko selitys olla niinkin yksinkertainen, että haukkuminen on hauskaa? Ainakin huutelijat näyttävät nauttivan tekemisistään.

No, sanotaan, että nämä teinit haukkuvat tuntematonta lukiolaista hauskanpidon vuoksi. Mitä sitten käy jollekulle, jonka he tuntevat esimerkiksi samasta ryhmästä tai samalta luokalta, joka on heidän mielestään hyvä hauskanpidon väline? Mitä jos haukkumisen sijaan hauskanpito onkin fyysisempää, rankempaa?

Koulukiusaamista selitetään usein huonoilla kotioloilla, nuoren pahoinvoinnilla ja muulla vastaavalla. Mielestäni nämä ovat turhan absurdeja selityksiä niin yksinkertaiselle asialle. Kiusaajat nauttivat siitä, mitä tekevät. Kiusaaminen on hauskaa, kiusaaminen on "harrastus".

Ero kiusaajan ja "normaalin" välillä on, että normaali tuntee empatiaa kiusattua kohtaan, eikä sen takia kiusaa, koska tietää sen satuttavan tätä. Hän ei pysty samalla tavalla nauttimaan satuttamisesta. Kiusaaja sen sijaan ei ymmärrä tai ei ota huomioon sitä, että kiusattu kärsii tilanteesta.

Koulukiusaamista voisi tästä syystä estää tehokkaasti ehkäisemällä kiusaajan ajatusmaailman syntymistä. Lapsille ja nuorille pitää vahvasti opettaa, että kiusaaminen on väärin, koska se satuttaa heitä. Ei kiusaajakaan nauttisi kiusatun asemassa olemisesta. Hän ei vain ymmärrä tilannetta, koska ei koe kiusatun kokemuksia tai jättää ne huomiotta, vaan näkee yhtälössä vain oman nautintonsa.

Usein huonot kotiolot ja pahoinvointi liittyvät kiusattuun. Jälkimmäinen on kuitenkin useammin oire, joka johtuu joko jostain muusta asiasta kuin kiusaamisesta, tai sitten kiusaaja katuu kiusaamistaan. Pahoinvointi saattaa myös purkautua kiusaamisena, mutta tällöinkin jatkuvaan kiusaamiseen tarvitaan empatian puutetta, ellei kiusaaja siedä jatkuvaa pahoinvoinnin kehää.

Huonot kotiolot helposti "synnyttävät" potentiaalisia kiusaajia. Huonoissa oloissa tavat opetetaan huonosti. Lapsi ei välttämättä opi tuntemaan empatiaa riittävän vahvasti, koska on juuri vanhempien tehtävä opettaa lasta suhtautumaan muihin asiallisella tavalla. Huonot kotiolot saattavat myös johtaa huomionhakuisuuteen ja huonoon oloon, jotka puretaan koulukiusaamiseen, mutta tämä on toissijaista.

Koulukiusaajien rankaiseminen on myöskin enemmän vanhempien kuin kenenkään muun tehtävä. Oppilaitoksen toimimahdollisuuksilla on rajansa, eikä koulukiusaaja välttämättä edes välitä parin tunnin jälki-istunnosta. Vain huoltajilla on riittävän suuri valta lapseensa. He voivat jäädyttää lapsen viikkorahan, määrätä tämän kotiarestiin, käytännössä ottaa hänen vapautensa pitkälti pois. Ankara rankaiseminen saattaa olla ainut keino lopettaa jatkuva kiusaaminen, kun lievemmät rangaistukset ja puhuminen eivät auta.

Vanhempien pitää toisaalta olla reiluja: Kiusaajan lopettaessa kiusaamisen, pitää vanhempien lopettaa kiusaamisesta rankaiseminen. Jos kiusaamista tapahtuu taas, rangaistukset otetaan takaisin käyttöön. Näin lapsi oppii, ettei kiusaaminen kannata, koska siitä saatava hyöty on pienempi kuin rangaistuksista johtuva haitta.

Olen siis sitä mieltä, että koulukiusaaminen on yksinkertaisesti hauskanpitoa niille lapsille, jotka eivät koe kiusatun roolia syystä tai toisesta. Koska vanhemmat ovat vastuussa lapsensa tapakasvatuksesta ja heillä on suurin valta lapseensa, on myös vanhempien velvollisuus antaa lapselle tämä opetus ja tarvittaessa käyttää voimakeinoja. Onhan kuitenkin etenkin kiusatulle, mutta myös kiusaajalle, parempi, että hän oppii toisten satuttamisen olevan väärin.