IRC-Galleria

Winga

Winga

And everything will be just fine

Filosofisesti ja pintaa raaputtaenPerjantai 28.11.2008 17:36

Sanotaan, että ahkeruus on hyvästä. Että ihmisen pitäisi olla ahkera pärjätäkseen elämässä. Samalla elämänasenteen tulisi olla myönteinen. Kenties se toimii useimmilla, mutta minä en osaa olla ahkera - luen aina kokeisiin viimeisenä iltana, teen kaiken hitaasti, laiskasti, vain kirjoittamiselle omistaudun täysin. Myönteisyys on vain eräs plussa, asia, joka kuulemma sopii minuun täydellisesti, vaikka todellisuudessa, pinnan alla, olen vain epävarma nuori, joka koettaa löytää omaa paikkaansa yhteiskunnasta ja olla oma itsensä.

Mutta tiedämmekö me kukaan, keitä me olemme? On niin vaikeaa vastata yksiselitteisesti ja täysin totuudenmukaisesti - mitään siihen lisäämättä, mitään pois jättämättä - keitä me olemme. Olemme ihmisiä, naisia tai miehiä tai sitten jotakin muuta. Olemme ajattelevia olentoja ja meillä jokaisella on oma paikkamme, vaikkei sitä aina ole helppoa löytää. Kai helpoin vastaus olisi vain 'olen oleva'.

Filosofisesti voi ajatella, ettei edes tiedä, onko olemassa. Kuka meistä voi todistaa täysin varmasti ja niin, että kaikki uskovat, että meidän on oltava - jos emme olisi, miten mitään tapahtuisi? Olen varma, ettemme välttämättä ole, voimme olla vain mielikuvitusta tai kirjahahmoja - kuten Sofian maailmassa.

Jos poistumme tästä ja hyppäämme vain oikeaan elämään - siihen, jossa tänäänkin on tapahtunut jotain -, voinen jättää teidät pohtimaan omia ulottuvuuksianne. Ja kertoa, mitä minulle kuuluu.

Olen tyytyväinen koeviikon viimein loputtua. Nyt on viikonloppu ja saa tehdä muutakin kuin vain lukea - tai siis keksiä tekosyitä olla lukematta. Voi nauttia ystävien seurasta, tai oikeastaan ystävän, mutta minä tein sitäkin jo koko viikon. Ei voi nauttia kunnon talvisäästä, kun on poutaa ja nuo kauniit, talven mieleen tuovat lumet ovat katoamassa. Pikkujoulutkin peruttiin. Kaiken kaikkiaan kaikki on kuitenkin hyvin. Kirjoittaminen luonnistuu, näen todella kavereita (viime vuonna tähän aikaan olin kouluvuoden aikana ollut kaverin kanssa ehkä neljä kertaa) ja elän elämääni. Miettien tietysti sitä, kuka olen, mihin ja keihin kuulun, mitä minun pitäisi olla.

Kuten näkyy, kirjoittaminen on tärkeää. Ajatuksiaan on helppo purkaa siten.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.