Jaahas, tällainen helvetin pitkä tauko ollut tästäkin paikasta. Kaikki on ehtinyt muuttua ja tällä hetkellä asiani eivät todellakaan ole hyvin. Milloin lastensuojelu vie lapsen, maailma pysähtyy, ainakin minun kohdallani, eikä asiaa helpottanut sekään että olen juuri eronnut oman mielenterveyteni säilyttämisen takia.
Kaikkein karuinta tässä on, että vaikka olenkin ihmisten seurassa jotka haluavat pitää minusta huolta, niin tunnen silti olen helvetin yksin. Kukaan ei saa kosketettua mitään oleellista sisältäni ja yksinäisyys vain kasvaa koko ajan.
En tiedä enää mitä elämältäni haluan. Vartijakoulu taitaa olla enää ihan turha yritys enää, joten jään sitten taas vaihteeksi kotiin märehtimään, salakavala masennus mukanani. Se kuiskailee korvaani koko ajan kaikkea mahdollista, mutta olen vahva, enkä halua antaa periksi, mutta voinko minä enää muutakaan kun kaikki kaatuu niskaani aina kun saan kaiken kuntoon. Niin kuin kävi eilenkin. Kun kotona asiat ovat hyvin, niin minulta viedään elämäni tarkoitus pois. Olen kuin tyhjä kuori jolla ei ole syytä enää yhtään mihinkään.
Uusimmat blogimerkinnät
- Fck 11.01.
- [Ei aihetta] 07.11.
- tällaista tänään 28.09.
- ... 29.11.
- jaahas... mitä sanoisit? 28.11.
- Minä tunnen parantuvani 21.11.
- My angel 19.11.
- Toive 19.11.
- ... 16.11.
- RIP 24.09.
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »