IRC-Galleria

tulihan se vihdoin ja viimein täytettyä 18... eihän sitä oltukaan odotettu kuin siitä asti kun menin suiovaan siinä 4 vuotta sitten... nyt elämä on alkanut mennä omille uomilleen ja huomaan olevani jotenkuten jopa onnellinen... menen taas sinne minne tuntuu hyvältä mennä... näin on hyvä... en kaipaa hirveää rajoitusmäärää riesakseni enää ja pian kaikki helpottuu vielä enemmän kun muutan omilleni. pitkän harkinnan jälkeen päädyin jäämään lopulta lahteen sillä kouluni aion hoitaa kunnolla ja hyvällä tuurilla saattaisin jopa löytää itselleni miehenkin lahdesta. mutta se on sitten jo tulevaisuutta jota en osaa omalta kohdaltani ennustaa ikinä. on mulla yksi kiinnostava jätkä kiikareissa mutta en oikein ota hänestä selvää joten annan asioiden rullta omalla painollaan... mutta vihdoinkin alan tuntea elämällä olevan jotain annettavaa minulle.

taas on yksi viikko takana ja vielä on nelisenkymmentä samanlaista edessä... mutta mä jakan odottaa koska näen valoa edessäni... en enää istu siellä uilussa johon mut heitettiin kun mulle ei enää ollut käyttöä. se että olen synkistynyt johtuu siitä että olen tullut heikoksi, en osaa enää sulkea tunteitani sisälle jossa ne ennen olivat niin kiltisti, mutta eivät enää.
minä en enää osaa olla se tunteeton kone joka vain eli sen takia että vihasi kaikkea mahdollista. en ole varma vieläkään pidänkö muutoksestani mutta tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen sillä olen löytänyt kaltaiseni sielun. minä löysin sielun joka on myös haavoittunut ja sekin ihmettelee kanssani tätä tunnetta jonka me molemmat tunnemme kunhan tiedämme kuuluvamme toisillemme.
tämä tunne on se jota emme edes uskonut olevan olemassa. se vietiin meiltä koska kohtalo halusi leikitellä meillä. ja nyt kun löysimme toisemme ja tappelemme kaikella voimallamme kohtaloa vastaan. minä en aio luopua löytämästäni aarteesta, en vaikka henki menisi. ja nyt tämä tunne tekee minusta vahvan ja jaksan seistä myrskyn silmässä. kohtalo ei tainnut tajuta että mitä enemmän se minulla leikkii, sitä vahvemman se minusta tekee...

jos me herättäis ALASTI yhdessä, mitä sanoisit mulle VAIN KOLMEA SANAA käyttäen? ( kopioi ja liitä tämä ja katso minkälaisia vastauksia saat )

Jotain sisälläni on kuollut jo kauan sitten mutta nyt se on taas heräämässä henkiin.
Aivan kuin olisin joskus ennenkin tuntenut näin.
Silloin joskus kauan ennen kuin siipeni hakattiin tohjoksi.
Minulla kyllä on siivet mutta ne ovat tohjona.
Saan siipeni liikkumaan jo, mutta en uskalla kokeilla lentämistä, en ainakaan vielä.
Sitten kun siipeni ovat parantuneet, kannan sinut käsissäni.
Näytän sinulle tämän pahan maan kauneuden ja annan itseni sinulle.
Sillä tässä maassa on jotain hyvää ja kaunista vaikka se kuinka paha olisikin.
Se että meidät yritetään saada luovuttamaan ei onnistu jos olemme yhdessä.
Sillä kun olemme yhdessä, olemme voittamattomia ja kestämme kaiken minkä kohtalo kasvoillemme heittää.

Katson eteeni ja näen edessäni enkelin.
Enkelin jonka toinen siipi on vaurioitunut.
Sitten näen kuinka ihmiset väistävät,
vaikka varmasti näkevät kuinka enkeli tarvitsee apua.
Enkelin katse osuu minuun ja huomaan
kuinka jokin sen katseessa muuttuu.
Seison paikallani kauan,
mutta en kertaakaan käännä katsettani pois.
Enkelin katseeseen alkaa tulla eloa ja kävelen sen luo.
Enkeli ojentaa kätensä ja minä tartun siihen.
Silloin tunnen sisälläni lämpimän tunteen
ja enkeli hymyilee minulle.
Näen kuinka pikkuhiljaa enkelin vaurioitunut siipi korjaantuu.
Enkeli ottaa minut halaukseena ja siitä syliinsä,
antaen samalla suudelman ja lentää kanssani vapauteen.

Minulla on toive.
Toive jonka haluan toteutuvan.
Toive siitä etten jäisi yksin.
Nyt kun vihdoin löysin kaltaiseni
uskon toiveeni toteutuvan.
Löysin toisen enkelin
jolta on myös viety lentokyky.
Enkelin jonka siivet ovat mustat
ja toinen siipi on revitty ja rikkinäinen.
siinä missä minun siipeni ovat tohjoksi hakatut,
hänen siipensä ovat myös rikkinäiset.
Enää en ole yksinäinen.

maata näkyvissä festareilla oli tosi kivaa... ensi vuonna uudestaan!!!!

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Kauhajoen ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi. Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.

Mietin usein mitä sinulle kuuluu,
oletko edes hengissä?
Olen kuullut kuulumisiasi, mutta en
ole helpottunut, päinvastoin.
Kai käsität, että olet minulle
tärkeä, vaikka välissämme on
esteitä, jotka poistuvat parissa
vuodessa.
Ehkä kun olen hiukan vanhempi, en enää
tuota ongelmia, vaan korjaisin ne.
Näin haluan uskoa, sillä vaikka
asiani alkavat olla kunnossa, en
tunne sen olevan oikein, koska
en tiedä, olenko saanut kaiken
anteeksi.
Syyllisyys kalvaa sieluani, koska tunnen
aiheuttaneeni sinulle vain ongelmaa
toisensa perään.
Löydä ilo elämääsi ja kerro siitä
minulle, jotta voin iloita sinunkin
puolestasi.

Joo, eli en saanut tunnuksia, koska en omista omaa kännykkää ja sekin vain siksi, kun minä olen hölmöillyt liikaa... Tosin, parempi myöhään kuin milloinkaan... Odotan innolla uusa seikkailuja ja niitä taitaa olla ihan oikesti olla tulossa, sillä mulla on sellainen tunne... Kotonakin on mukava olla pitkästä aikaa ja nyt saankin olla täällä sen 6 päivää ja sitten joudun taas suivan kaa jonnekkin yhteiselle retkelle.... On se niin väärin...