IRC-Galleria

Miten voi ihminen jäädä johonkin peliin totaalisesti kii. Perhanan Facebookin Restaurant City saa istumaan tietsikalla joka yö melkein neljään asti. Tänään en meinaa valvoa niin pitkään. Hemmetin peliADDIKTI! Ja ku mie en yleensä tykkää mistään peleistä ollenkaan.

Ihanaa, nyt alkaa olla leipomiset leivottu. Valkosuklaa-Daim-juustokakku pitäs vielä tehdä ja täytekakku täyttää, mein äiskä onneksi teki pohjan, niin se jäi miulta pois. Miulle jää vain täyttäminen ja koristelu =) Ne olisivat vielä tän päivän hommia. Siivotakin pitäisi, mutta juuri nyt ei ole siihen motivaatiota. Pitää pitää pieni tauko ja käydä porukoilla syömässä ja sitten taas tulla jatkamaan siivoamista ja koristelua.

Ette kuitenkaan uskalla! :D

Katsotaan kuinka monta tuntematonta tai tuntemaani ihmistä uskaltaa sanoa ''moi'' päiväkirjaani. Sit kopioi omaan päiväkirjaan jos oot sanonu moi.

Tasan 7 kk sitten menetin hänet, jota rakastin sydämeni pohjasta vaikka siltä ei aina tuntunutkaan, niin silti useimmiten kyllä =0 Toivon, että olisin sen kertonut hänelle myös tuona viimeisenä yhteisenä aamunakin. Esa kyllä aina kertoi omista tunteistaan, itse aina kiusallani pihtailin. Toivon, että hän kuitenkin tiesi olevansa minulle tosi tärkeä. Olisin voinut useammin kertoa sen hänelle. Olen hukkunut ikävän suureen valtamereen, välillä ahdistaa ihan älyttömästi ja tuntuu, että sydän pakahtuu. Joskus tunsin yhtä voimakkaasti, kun katsoin Esaa ja ajattelin, että voi luoja mie rakastan tuota miestä <3 En vaan voi olla miettimättä mitä me kaikki menetimmekään =(

Niin meille kaikille naisille! Jos Esa olis täällä, niin tiedän, että olisin saanut tänään kukkakimpun. Esalla oli tapana tuoda niitä merkkipäivinä, naistenpäivänä ja ihan muuten vaan. Hänestä oli kivaa piristää päivääni kukkasilla tai muuten vaan yllättää. Hän saattoi tuoda kukkia ihan vain siksi, että oli itse hyvillä fiiliksillä ja ulkona oli kaunis ilma. Tai sain kukkia, jos onnistuin jossain. Syntymäpävinä ja meidän yhdessäolon vuosipäivänä, pääsiäisenä, jouluna... Nyt on jo jäänyt monet kukkaset saamatta. Rakastin Esan huomaavaisuutta minua kohtaan. Sitäkin kaipaan hänen hellyytensä lisäksi. Minulla on ihan älytön ikävä =(

Erehdyin lukemaan Nancen päiväkirjaa ja neitokainen olikin tehnyt ilkeän tempun ja haastanut kaikki, jotka sattuvat tämän lukemaan...

Tehtävänanto: Paljastan itseni ja itsestäni asioita. Valitsen 5 ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

PERUSJUTUT
Nimi> Katja
Lävistyksiä > Ei varsinaisia lävistyksiä, ellei korvisreikiä lasketa tähän... En tiiä..
Pituus > 158cm
Kengännumero > 38
Hiustenväri > Vaalea, tummunut vähän aikaa myöten..
Sisarukset > yksi sisko löytyypi, Jaana

VIIMEISIN...
...Elokuva, jonka ostit? > Mc Venus ja sit Onnille ostin Tomi Traktoti dvd:n mut ne ovat telkkusarjoja, joten siksi toi eka
...Kappale, jonka kuuntelit? > Kaija Koon "Jos sua ei ois ollut"
...Kappale, joka oli juuttunut päähäsi? > Eppujen Tähdenlennon tiellä
...CD, jonka ostit? > Eppujen "Syvään päähän"
...Henkilö, jolle soitit? > Pankkivirkailijalle
...Henkilö, joka soitti sinulle? > Kaverini, Anneli
...TV-show, jonka katsoit? > Hypnoosin vallassa
...Henkilö, jota ajattelit? > Esa

VASTAAN VAI PUOLESTA?
Kaukosuhteet >Vastaan. Ei toimi tai voi jollakin toimia, mutta ei itselläni.
Itsemurha > Vastaan. Jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään ja kohtalostaan, mutta ei pidä unohtaa tuskaa, jota läheisilleen aiheuttaa tuolla päätöksellään.
Ihmisten tappaminen > Vastaan. Kenelläkään ei ole oikeutta satuttaa toista ihmistä tai riistää tämän elämää.
Teinitupakointi > Vastaan.
Rattijuopumus > Vastaan.
Homo- ja lesbosuhteet > Puolesta. Jokaisen oma asia.
Saippuasarjat > Puolesta, kevyttä viihdyttä, joka ei hirveesti rasita katselijan pääkoppaa

MITÄ...
...Shampoota käytät? > Pantenea tällä hetkellä, pitää vaihtaa aika ajoin, kun hiukset kyllästyvät nopeasti
...Kenkiä käytät? > Kulahtaneita talvinilkkureita
...Pelkäät? > Että lapsilleni tai muille läheisille tapahtuu jotain, heidän sairastumistaan tai kuolemaansa, tai että lapseni menettävät minutkin, hämähäkkejä, rakastumista (miksi rakastua enää ikinä, kun menetän aina sen ketä todella rakastan), onnellisuutta

KUINKA MONTA...
...Kertaa olet ollut rakastunut? > Kerran oikeasti. Siis ihan sydämestäni ja niin että vielä melkein 4 vuoden jälkeenkin mahassani pörräsi perhosia nähdessäni rakkaani, sitä ennen luulin olleeni todella rakastunut ja ehkä olinkin, mutta se ei ollut sellaista intohimoista tosi rakkautta tyyliin meidän kohtalomme on tähtiin kirjoitettua ja kuulumme yhteen
...Kertaa sydämesi on särkynyt? > Ehkä kolmesti, mutta nyt kaikkein pahiten
...Sydäntä olet särkenyt? > Enpä usko särkeneeni kenenkään sydäntä...
Montako ihmistä luokittelisit sellaisiksi tosiystäviksi, joiden käsiin voisit uskoa elämäsi? > Ehkä yksi sellainen on vielä jäljellä
...Kertaa nimesi on ollut sanomalehdessä? > Luultavasti kaks kertaa
...Arpea on kehossasi? > Yksi iso (vauvan mentävä) ja pieniä vaikka kuinka paljon...

AJATTELETKO OLEVASI...
...Soma? > En omasta mielestäni
...Hauska? > Joskus
...Kiihkeä? > Olin, mutta en enää
...Ystävällinen? > Osaan olla sitäkin
...Rakastettava? > Tottahan toki
...Huolehtiva? > Toki toki.
...Suloinen? > Enpä erityisesti ajattele.

SUOSIKKI...
...Alkoholijuoma? > Iso kylmä huurteinen tuoppi kolmosolutta
...Karkki > Salmiakki
...Sarjakuva / piirroselokuva > Kaunotar ja Kulkuri
...Purukumi > Ei ole suosikkia, kaikki käy
...Väri > Sininen, musta ja valkoinen (tosin musta ja valkoinen eivät kuulemma ole värejä)
...Kynsilakan väri > valkoinen
...Viikonpäivä > Ehkä keskiviikko
...Inhokkipäiväsi > Nykyisin perjantai, ennen se oli maanantai
...Kukka > Ruusu
...Koru > Sydän -kaulakoru
... Kesä / talvi? > Noista vaihtoehdoista kesä, muuten kevät
... Norja / Ruotsi? > Norja
... Trampoliini vai uima-allas? > Uimisen puolelle menee

HENKILÖ, JOKA VIIMEKSI...
...Nukkui sängyssäsi? > Onni
...Näki sinun itkevän? > Naapurin tyttö
...Sai sinut itkemään?> Tuo samainen naapuri
...Oli kanssasi elokuvissa? > En muista
...Lähetti sinulle sähköpostia? > Myllymuksut

OLETKO KOSKAAN...
...Sanonut "rakastan sinua" ja tarkottanut sitä? > Jep, muutaman kerran on päässy lipsahtaa
...Ollut julkisella paikalla yöpuvussa? > En ku en käytä moisia
...Pitänyt jonkun salaisuuden? > Juu, tälläkin hetkellä
...Itkenyt elokuvan aikana? > Silloin tällöin
...Suunnitellut viikkosi TV-ohjelman perusteella? En
...Ollut esiintymislavalla? > Kyllä
...Toivonut olevasi vastakkaista sukupuolta? > Välillä synnytyksen aikana

Paljonko kello on? > 18:05
Omenat vai banaanit?> Punaiset omenat
Sininen vai punainen? >Sininen
Kevät vai syksy? > Kevät, nykyisin vihaan syksyä entistäkin enemmän
Mitä aiot tehdä tämän jälkeen? > Katoan nettiavaruuteen..
Minkä aterian söit viimeksi? > Kahvia ja rahkapiirakkaa
Oletko tylsistynyt? > En
Minkä äänen kuulit viimeksi? > Lasten lelut tuolla soivat jatkuvasti
Mitä tuoksua nuuhkit viimeksi? > No sitä kahvia

YSTÄVYYS/RAKKAUS:
Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? > Kyllä
Haluatko jonain päivänä lapsia ja jos haluat, kuinka monta? > Haluaisin kyllä, ehkä 1 tai 2 lisää
Mikä on sinulle tärkeintä ystävyydessä? > Aitous ja ystävien välinen luottamus

MUUTA TIETOA
Rikosrekisteri? > Ei tietääkseni löydy
Mitä kieliä osaat? > äidinkieli ;), ruotsi, saksa, englanti, hieman venäjää, italiaa, viroa ja espanjaa, tosin kielitaito alkaa ruostua kun ei tarvitse niitä juurikaan missään käyttää
Nimeä lempiasioita makuuhuoneestasi > Se keskipiste eli sänky
Ketä rakastat? > Esaa, Onnia ja Helmiä
Ketä kaipaat? > Esaa
Lempinimet? > Kati
Nimesi alkukirjaimet? > KHS
Kuinka vanhalta näytät? > No enpäs tiedä, varmaan kolmekymppiseltä tai sit 10 vuotta vanhemmalta, suru kuulemma vanhentaa
Kuinka vanhan ihmisen tavoin käyttäydyt? > olen varmaan ikuinen teini
Silmälasit / piilolinssit? > Molemmat löytyy, tosin piilarit pitäisi uusia
Onko sinulla lemmikkejä? > 2 kissaa ja 1 marsu, ainakin vielä toistaiseksi, kissoista voisin luopua, jos joku huolisi ne ja Onni antais antaa pois
Mikä saa sinut onnelliseksi? > Tällä hetkellä lapset
Mikä huolestuttaa sinua? > Lapsieni tulevaisuus

OLETKO KOSKAAN...
...Ajatellut, että kuolet? > Se on yksi niistä asioista joka on ainakin varmaa ja odotettavissa ennemmin tai myöhemmin, elämässä on alku ja loppu ja sitä elämää siinä jonkun verran välissä. Olen ajatellut montakin kertaa ja joskus ajattelin kuolevani liikenneonnettomuudessa. Joskus mennessämme Esan porukoiden mökille kutostietä, minulla oli uhkaava tunne että jotain hirveää tapahtuu, joudumme onnettomuuteen. Nyt mietin, että kohdistuiko se uhkaava tunne minuun vai Esaan. Koska hän kuoli liikenneonnettomuudessa ja minä olen vielä tässä, vai odottaako tuo sama kohtalo minuakin.
...Halunnut karata? > Silloin tällöin
...Kokeillut huumeita? > En
...Pinnannut koulusta? > Useinkin

Haastan:

Rock-A-Pop

Tasan viikko siitä kun maailmamme romahti... Heräsin viikko sitten onnellisena ja tyytyväisenä aamuun. Oli niin hyvä olla. Tänään tuijotin koko ajan kelloa ja elin viime perjantaita läpi.. Silloin tein sitä, silloin tein sitä.. Ja kun vihdoin soitin, toinen oli kuollut n. 20 minuuttia aikaisemmin. Miksen sillä hetkellä tuntenut mitään? En aavistanut yhtään, et kohtalolla on sormensa pelissä. Saa nähdä voiko tästä päästä koskaan yli, ainakaan tulevaisuudelta en odota paljoakaan. Paitsi lasten osalta. Haluan, että heidän asiansa ovat hyvin.

Syyllisyys painaa.. Olen aina joka neuvolan jälkeen soittanut Esalle neuvolakuulumiset kun lähden neuvolasta pois. Ja tän ainoan kerran, kun en sitä tehnyt, kaikki loppu. Luulin, että meillä olisi paljon aikaa. Esku tulis illalla kotiin ja sit alkais loma. Niin ei tullut vaan aloitti ikuisuusloman. Koko ajan vaan jossittelen ja kääntelen asioita. Toivon, että Esa olis lähtenyt vaikka 5 minuuttia myöhemmin töihin. Mut sit toisaalta pelkään, et jos Esa olis lähtenyt matkaan myöhemmin, olisi rekkakuski lähtenyt samalla tavalla myöhemmin liikenteeseen ja tämä olisi tapahtunut joka tapauksessa. Kukaan ei olisi ehtinyt tehdä tuossa tilanteessa mitään. Ainoa joka olisi voinut tehdä toisin oli paperirekan kuljettaja. Tiedän, että nää jossittelut voisi jättää taakse päin mut en voi. On pakko kiduttaa itseäni koko ajan.

Ulkona on aurinkoinen ilma, paljon sinistä taivasta ja vähän pilviä ja siellä sataa vettä. Halusin mennä tänää käymään onnettomuuspaikalla. En ehtinyt sinne aivan onnettomuuden tapahtumahetkeksi, vaan myöhästyin hieman. Ollessani onnettomuuspaikalla sytyttämässä kynttilää, meni tämä Esan ajama Itellan postivuoro siitä juuri ohi. Kun auto meni siitä ohi, ajattelin, että se olisi voinut olla Esan auto. Ollessamme onnettomuuspaikalla alkoi sataa.. Taivas itki taas kanssani.

Kävimme tänään oikeusaputoimistossa hoitamassa asioita. Nyt alkaa kaikki olla kunnossa ja saan pian keskittyä vaan ja ainoastaan surutyöhön ja lapsiimme. Välillä tuntuu et en jaksa enää. Onni kiukuttelee koko ajan ja satuttaa siskoaan, se oireilee isänsä kuolemaan niin. Ja olen miettynyt, et yhdistääkö se nyt jotenkin Helmin ja Iskän toisiinsa. Vähän sen jälkeen (1/2 v) ku Helmi tuli meille, iskä hävis. Mietin, et jos veisin Onnin jonnekin neuvolaan tms. juttelemaan ja jos saisinvähän neuvoja, miten auttaa pientä rassua tässä tilanteessa. Ja mistä saisi voimia omaan jaksamiseen.

Iltapäivällä tein taas jotain mitä en ole ikinä tehnyt ennen. Kävin valitsemassa rakkaalleni hautakiven. Haluan sen paikalleen vielä tänä syksynä. Se on mahdollista vielä lokakuun loppuun mennessä tai sit seuraava mahdollisuus on kesäkuun alusta lähtien, ja jotenkin tuntuu kornilta, kun toisella on kesäkuun 3. päivä synttärit. Olis siinä syntymäpäivälahja toiselle. Esan vanhemmat olivat mukana, mutta eipä heistä ollut apua valinnan suhteen. Esan äiti hoki taas sitä samaa, että "sä päätät, sä päätät, mä en sano mitään..."

Meidän rakkaus oli muutenkin jotenkin niin uniikkia ja ihmeellistä miulle, jotain mitä en oo koskaan kokenut. Siis sellaista täydellistä ymmärtämistä ja hyvää oloa. Vaikka riitelimme välillä tulisesti, niin se oli kuitenkin pientä. Sanoimme välillä asioita, jotka olisi voinut jättää sanomatta, mut pääasia on, että saimme aina asiat selvitettyä. Suhteemme oli täynnä suuria tunteita. Ja parasta ovat kai nuo rakkautemme hedelmät, lapset, jotka saimme. Se oli kummallekin jotain ennenkokematonta.. Toivon, että olisin uskaltanut mennä vielä pidemmälle suhteessamme. Nyt sekin on myöhäistä ja kuitenkin tiedän, että olisin halunnut mennä naimisiin vaikka olenkin aina sanonut etten ole naimisiin menevää tyyppiä. Halusin olla varma siitä, että kaikki sujuu hyvin ennen tuollaista päätöstä. Halusin, että molemmat haluaisimme varmasti sitä ja olisimme varmoja siitä. Mie tiedän, et Esa oli. Ja oli sitä pitkään, minä vaan joka kerta jätin kaiken avoimeksi. Ajattelin, et kyllä sitä voi sitten joskus mennä. Ei täs oo mitään kiirettä. Eniten kadun sitä, etten uskaltanut elää samalla elämänilolla kuin Esku. Olis pitäny uskaltaa ja luottaa siihen tässäkin asiassa. Myö oltais varmasti pysytty yhdessä elämämme loppuun asti. Tai siis väliin ei olis voinu tulla mikään muu, paitsi kuolema. Mut niinhän se tuli nytkin.

Ehkä opin tästä sen, kannattaa uskaltaa elää eikä mitään kannata jättää odottamaan, sitä ei koskaan tiedä mikä nurkan takana odottaa tai paljon meille on täällä sitä aikaa suotu. Elämä on elämistä varten. Ja jos löytää ihmisen, josta välittää, niin tunteistaan pitää muistaa kertoa usein ja toinen pitää aina muistaa huomioida. Turhaa arvostelua kannattaa välttää ja ihmistä kannattaa rakastaa sellaisena kuin hän on.. Sellaiset jutut ja asiat, jotka saattavat olla tosi ärsyttäviä omasta mielestä voivatkin olla tosi ihania asioita ja tapoja sitten kun toista ei enää olekaan. Niitäkin voi jäädä ikävöimään.

<3 Esalle <3 Kaija Koon laulun sanoin:

Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen
tullut
Mitään en ois muuttanut

Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan
Tyhjyyteen he sanovat mun
kuulee
Sua aina rakastan

Tahdon susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeasti enää
nää

En tahdo irtikään päästää
Siis ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin

Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun
pääni
Kun elämä on suuttunut

Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi olisin tullut
vielä
Jos sua ei ois ollutkaan

Niin eilen oli paha päivä, kun piti mennä arkkua valitsemaan, kun tiesimme että ruumiinavaus tehdään keskiviikkona ja tänään sen sais sieltä pois.. Kyllä oli itku herkässä =( Tietenkin mieleeni sitten eilen illalla tuli, että haluaisin jättää sinulle viimeiset hyvästit henkilökohtaisesti. Mutta... tiedossa oli, että jälki ei ole kaunista. Pyörittelin mielessäni ajatusta, että jos näkisin ihan vain kätesi enkä kasvojasi.. Pidin aina valtavasti käsistäsi ja niiden kosketuksesta ihollani. Tänään menimme hakemaan Sinua pois ja kysyin, että olisiko kumpikaan käsi siinä kunnossa, että sitä voisi katsoa ja vasen kätesi, jossa oli se iso tyttötatuointi, oli sellainen jota voisi katsoa. Ruumishuoneen kappelissa otin kätesi omaasi ja kerroin sinulle hiljaa mielessäni, että rakastan sinua aina ja minulla on sinua ikävä. Ja että en anna lapsiemme unohtaa sinua ja olet ajatuksissani aina. En tule koskaan unohtamaan Sinua ja tulet aina olemaan tärkeä minulle. Hetken aikaa sivelin käsivarttasi ja lähdin luotasi. Yhtä asiaa en tajunnut tehdä... Kiittää Sinua näistä 4 yhteisestä vuodesta. Olen ollut todella onnellinen, toivottavasti myös sinäkin olit. Kannan Sinua aina sydämessäni, jossa Sinulle on aina varattuna aivan erityinen paikka. Olo muuttui jotenkin levollisemmaksi, kun sain kerrottua Siulle nää asiat.

Arkuissa minulla oli kaksi vaihtoehtoa, joista valita. Kummassakin vähän sinistä. Valinnassa sain loppujen lopuksi jopa apua Esan äidiltä. Päädyimme siihen, jossa oli sininen risti. Valittaessa sanoin, että Esa oli isänmaallinen ihminen ja siinä on ihan kuin Suomen lippu, vaikkakin ristiähän se kuvasi eikä lippua. Ehkä ajatukset eivät siinä tilanteessa olleet kovin selkeitä...

Eppu Normaali - Tähdenlennon tiellä

Lähdössä tähtiin
jotka yhdessä nähtiin
sano, etkö seuraisi minua retkelle tälle
hyvästit jättäisit elämälle

Maailma hukkuu hätään ja paskaan
eikä pelkoa torju ase paraskaan
Tuletko mukaan jos lähtisin muille
planeetoille, tähdille, kuille

kertosäe:
Tiedäthän että se on unelmaa
ei muuten voi pakoon päästä maailmaa
tulisitko silti vaunuihin vaivaisiin,
toivioretkelle taivaisiin

Lähdemme luo tähtemme
sinne tein tien, sinne sut vien
silmämme suljemme,
tähdenlennon tiellä kuljemme

Lähdimme tähtiin
meidän lähtevän nähtiin
tähdenlennon tiellä sinua lemmin,
maailma räjähti myöhemmin

kertosäe

Lähdemme luo tähtemme
sinne tein tien, sinne sut vien
silmämme suljemme,
tähdenlennon tiellä kuljemme
(3x)

PS. Kuules Muru, jos voisin ni lähtisin kanssasi tähtiin, mut mie en voi... Ja jonkun pitää huolehtia näistä meidän lapsukaisista..

Helmille ilmestyi eka hammas alaleukaan 30.7. jolloin Helmillä oli ikää 5 kk ja 1 viikko <3 Neiti pääsee kohta oikean ruoan kimppuun... Ajattelin pikku hiljaa aloitella kiinteisiin tutustumista ja todennäköisesti eka sose tulee olemaan bataatista tehty. Muutaman valmisruokapurkinkin olen jo kaupasta kotiin raahannu. Löytyy porkkana-perunasosetta, kukkakaalisosetta, maissia ja omenaa, päärynää... Olikohan muita, en muista.. Ekaks kokeilen varmaan niin että 2 kasvissosemakua viikossa ja sit lisään hedelmä- tai marjasoseen seuraavalla viikolla ja sit laajentelen niitä. Lihat ja viljat saa aloittaa sit varmaan 6 kk:n paikkeilla mut siihen asti voisin mennä noilla ja laajentaa sitten noitte makuja pikku hiljaa.

Nyyh... Miks tuntuu siltä et kesä olis jo ohi? Jotenkii elokuuta ei vaan osaa mieltää vielä kesäksi kun joskus aikoinaan se tarkoitti sitä et koulut alkaa ja kesäloma oli ohi =( Nyt elellään tän kuun viimeisiä päiviä ja sit pitäs alkaa sen inkkarikesän, sitähä on kovasti elokuuksi povattu.. Saas nähdä kui käy. Ja nyt voi sit alkaa tietty miettiä, et mitä sitä suunnittelikaan keväällä ja alkukesästä tekevänsä tämän kesän aikana. Nyt olis viime hetket alkaa toteuttaa noita tekemättömiä juttuja.. Onnin kans piti puuhastella kaikenlaista kivaa ja viedä erilaisiin paikkoihin, järjestää laatuaikaa yhdessä ku vauva vie niin paljon toisen huomiosta. Varmaan kamala tilanne pienelle pojalle, joka on tottunu olee äidin oma pieni kulta, ainokainen. Siitä jaksaakin muistuttaa monta kertaa päivässä, että Onni on äidin kulta ja Äiti on Onnin kulta =D Niinhän se on, miun oma pikku murunen..

Maanantaina Helmistä tuli 5 kk:n ikäinen neitokainen ja eilen Onnista 2 v 9 kk:n ikäinen pojan viikari. Kyllä ne ovat niin ihastuneita toisiinsa, että sydäntä lämmittää katsoa lapsukaisten keskinäistä lämpöä ja puuhastelua. Onni odottaa kovasti sitä, että Helmi lähtisi liikkeelle. Kyllähän se kovasti "ryömii" nenä maassa eteenpäin ja ottaa välillä konttausasennon ja menee takaperin taaksepäin. No niin se tais Onnikin mennä ekaksi pakittamalla, kunnes keksi miten eteenpäin mennään. Jos Helmi lähtee kohta liikkeelle, se tarkoittaa taas sitä älyttömän tarkkaa lattioiden imuroimista ja puunaamista. Pitää huolehtia ettei oo kamalasti kissankarvoja (en haluaisi niitä omaan suuhunikaan), pieniä leluja, marsun heinää tms.

Mitään ihmeellistä ei Helmin kehityksessä ole tapahtunut eikä yhden yhtä hammasta ole vielä ilmestynyt vaikka ne kovasti vaivaavatkin. Välillä maistuu maito hyvin, välillä huonommin, mut ei huolta, kun vararavintoa onneksi riittää.. Sylissäkään ei millään kestä paikallaan vaan koko ajan on menossa. Kädet ja jalat vispaavat sellaista tahtia. Istuma-asento ei ole enää riittävä vaan jatkuvasti pitäisi olla seisoma-asennossa. Toista ei vaan jaksa kovin pitkään pitää käsien varassa. Hyppykeinu vois olla ihan kiva laittaa paikalleen mut ei taida ihan vielä riittää ikä siihen. Niitä olis kyllä oikein kaksin kappalein. Onnilla ei keretty sitä edes käyttää ku tuntu typerältä ajatukselta laittaa sitä siihen, ku pikku-ukko taapersi itse tukea pitkin eteen päin. Noh, pitää katsella et mitä kivaa sille tytön tylleröiselle keksisi. Hitsi kohta saa kaivella ensiaskeltuolinki jo esille, ei siihenkään enää oo kovin pitkälti kun sen aika koittaa. Voi kun ne kasvavat niin nopeasti... Onkohan se aina kerta kerralta nopeampaa..

Kantoliina on kyllä tosi kätevä kapistus. Huggiksen saan nykyään joten kuten laitettua, mutta helpoin on Eden Mei Tai ja Kanga-reppukin menettelee. Mut toi Eden on tämän hetkinen suosikkini, helppo ja nopea.. Ja Helmi nukahtaa kyydissä tosi nopeasti, ei tarvii kävellä kuin huoneesta toiseen ni voi olla jo täydessä unessa. Siitä onkin helppo siirtää omaan sänkyyn tai vaunuihin. Oikeastaan hugga on melkein turha, kun en jaksa niiden sidontojen kanssa tapella, kun se tuntuu aina jäävän vähän lörpöttämään.. Varmaan ku sisukkaasti sitoisi niitä sidontoja niin se lähtis sujumaan. Mut ei jaksa ja toi Mei Tai tekee tuon homman niin helpoksi. Patapumin kantoreppu on tulossa varmaan ensi viikolla, sen ajattelin ottaa käyttöön vähän laajemmaltikin jos on hyvä ostos. Sitä varmaan mieskin suostuisi käyttämään ;) Toi Eden Mei Taikin menisi selkäreppuna, mut luulen et toi Patapum on helpompi laittaa selkään loppujen lopuks. Ja on ihan kiva jos pystyy vaihtelee noita kantovälineitä kun niitä kerta löytyy..

Hih, ja sit tää on hurahtanu kestovaippoihin enemmän. Kotosalla niitä tulee käytettyä enemmän kun en ole vieläkään oikein sinut ajatuksesta, että kantelisin kakkavaippapussia ympäri kyliä. Eli kauppareissuilla (ainakin silloin kun tiedän että on pidempi reissu), kyläreissuilla ja öisin käytän kertiksiä. Kotona koitan käyttää kestoja, mut vaippoja on toistaiseksi niin vähän, et kierto ei oikein toimi... Eli joudun pesemään vaippoja päivittäin.. Lähinnä käytössä on taskuvaippoja (Fuzzi Bunz ja Wonderoos), S-koon Fuzzit ovat jääneet pieniksi ja aio:ja (Magic-Alls) oli 3 ja nekin ovat jääneet pieniksi. M-koon fuzzeja löytyy muutamat ja yks petite ja sit noita Wonderooseja kait joku 3 eli lisää pitäs hommata. Valmiina meinasin ostaa muutaman DreamNappyn taskuvaipan ja sit yllätys yllätys, meinaan itse koittaa ommella. Pul-kangasta ja kuivaliinaneuloskangasta löytys jo, mut tarrat ja kumpparit ovat vasta tulossa.. Ajattelin tehdä vähän isompia vaippoja, jotta menisivät vähän pitempään. Tosin nythän tuo kasvu alkaa jo pikku hiljaa hidastua eli vaipatkin menee pidempään. Mut ajattelin et jos tekis jotain jotka menevät 8-9 kilosta ylöspäin. Eli kestovaippojen ompeluprojekti olis tässä lähiaikoina edessä.. Ehkä jo ens viikolla.. Hih, vaippasavotta... Ja viel poropeukalo niitä tekemään =)

Nii joo, yhden bataatin kävin jo kaupasta ostamassa, et jospa vaikka rupeaisin siitä sosetta väsäämään Helmille.. Nyt sais neuvolan mukaan jo alkaa pikku hiljaa totuttaa niihin, vaikka kasvaa hyvin pelkällä rintamaidolla. Pelkäävät vaan, ettei totu lusikalla syöttämiseen kun lusikkaherkkyyskausi menee ohi. Ja kai ne vauvat tässä paikkeilla maistelevat mielellään uusia makuja. Noh, ei Onninkaan kans tuo ollut mikään ongelma. Nyt sille ei vaan oikein maistuis muut ku herkut... Kuulunee kai tuohon ikään... =)