Käteeni osui riimu Passetin riimu. Olen yrittänyt haudata sen mahdollisimman syvälle muiden tavaroiden joukkoon, mutta sieltä se silti osui eteeni. Ostin sen joskus Helsingin Horse showsta. Se karsiutui satojen muiden riimujen joukosta ja istui Passetille, kuin nenä päähän. Pöpö käytti sitä viimeisinä elinvuosinaan. Nyt riimu on tietysti jo kulunut, likainen ja ruosteessa, mutta ei tulisi mieleenikään pestä sitä, taikka heittää pois.
En ole hirvittävän paljon Passettia ajatellut hänen lähtönsä jälkeen, mutta riimu toi taas kaiken takaisin. Se tuoksui vielä vaimeasti Pöpölle. Itkua oli vaikea pidätellä ja pala kurkussa oli ehkä suurempi , kuin koskaan.
Vaikka Bonnie on ensimmäinen ponini ja ollut perheessämme jo kauan aikaa, antoi Passetti lyhyenä elinaikanaan enemmän, kuin keneltäkään voisi ikinä odottaa. Joka ikinen päivä huomaan poneissani piirteitä, jotka muistuttavat Passetista. Joka ikinen päivä huomaan tekeväni jotain, jonka Pöpö minulle opetti. Passetti kasvatti minusta ratsastajan, opetti luopumaan peloista.
"Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin." kevätmyrskyn kastella mekko liimata kiinni vartaloosi, olet kaunis, kaunis ja maailma on sun."
http://www.youtube.com/watch?v=HR2qPzoDMUk